Globaali finanssikriisi 2007–2008: syyt, tapahtumat ja seuraukset
Globaali finanssikriisi 2007–2008: selkeä yhteenveto syistä, keskeisistä tapahtumista ja pitkäaikaisista seurauksista — analyysi vaikutuksista talouteen ja pankkisektoriin.
Vuosien 2007–2008 finanssikriisi oli suuri finanssikriisi, pahin laatuaan sitten 1930-luvun suuren laman.
Syyskuussa 2008 monet suuret yhdysvaltalaiset rahoitusyritykset romahtivat, fuusioituivat tai joutuivat holhouksen alaisiksi (henkilö nimetään johtamaan yritystä, kun se ei pysty johtamaan itseään). Kriisiin johtaneista tekijöistä kerrottiin talouslehdissä useita kuukausia ennen syyskuuta 2008.
Ytimekäs kuvaus
Kriisi alkoi Yhdysvaltain asuntomarkkinoilta, missä asuntojen hinnat laskivat jyrkästi ja asuntolainojen takaisinmaksuvaikeudet kasvoivat. Tämä levisi nopeasti pankkeihin ja rahoituslaitoksiin maailmanlaajuisesti, koska monien sijoitustuotteiden arvo oli sidoksissa asuntoihin ja niihin liittyviin lainoihin. Luottolaitosten välillä syntyi vakava likviditeettikriisi: pankit eivät luottaneet toisiinsa eivätkä halunneet myöntää lainoja, mikä lamautti rahoituksen toiminnan ja johti syvään taloudelliseen taantumaan.
Keskeiset syyt
- Asuntokuplan puhkeaminen: pitkään jatkunut asuntojen hintojen nousu päättyi, ja hinnat alkoivat laskea. Monet lainanottajat jäivät velvoitteidensa alle.
- Subprime-lainat: riskipitoisia asuntolainoja myönnettiin asiakkaille, joiden takaisinmaksukyky oli heikko. Kun nämä lainat alkoivat mennä maksuhäiriöön, seuraukset koskivat laajaa valikoimaa arvopapereita.
- Ristiriitaiset arvopaperit ja johdannaiset: asuntolainoihin perustuvat arvopaperit (esim. mortgage-backed securities, collateralized debt obligations) ja niiden vakuutustuotteet (credit default swaps) levisivät rahoitusjärjestelmään ja kytkivät riskin laajasti.
- Liiallinen vipuvaikutus: monet rahoituslaitokset käyttivät suurta velkavipua, jolloin pienikin arvonlasku johti vakaviin tappioihin.
- Sääntelyn ja valvonnan puutteet: kansainvälinen sääntely ei riittävästi kattanut uusia rahoitustuotteita eikä riittävästi huomioinut rahoituslaitosten systeemistä merkitystä.
- Luottoluokituslaitosten rooli: monet riskipitoiset arvopaperit saivat korkeita luokituksia, mikä aliarvioi niiden todellisen riskin ja lisäsi sijoittajien kiinnostusta.
Tärkeimmät tapahtumat ja käännekohdat
- 2007–2008: asuntolainojen maksuhäiriöt ja asuntomarkkinoiden arvonalentuminen pahenivat.
- maaliskuu 2008: Bear Stearns joutui lähelle konkurssia ja myytiin osin valtuutuksen turvin.
- syyskuu 2008: Lehman Brothers ajautui konkurssiin, minkä jälkeen rahoitusmarkkinat lamaantuivat; samaan aikaan muun muassa Fannie Mae ja Freddie Mac asetettiin holhouksen alaisuuteen ja AIG sai suuren valtionavun.
- loppuvuosi 2008: Yhdysvaltain kongressi hyväksyi TARP-ohjelman (Troubled Asset Relief Program), jolla pelastettiin tai tuettiin useita pankkeja ja rahoituslaitoksia.
Poliittiset ja rahapoliittiset vastatoimet
Vastauksena romahdukseen keskuspankit, erityisesti Yhdysvaltain Federal Reserve ja Euroopan keskuspankki, alensivat ohjauskorkojaan nopeasti ja tarjosivat poikkeuksellista likviditeettiä pankkijärjestelmään. Hallitukset käynnistivät elvytyspaketteja ja suoria tukitoimia finanssisektorille estääkseen järjestelmäriskin leviämisen. Yhdysvalloissa TARP-rahoitus ja myöhemmin Dodd–Frank -sääntely (2010) kuuluivat tärkeimpiin toimiin. Kansainvälisesti sääntelyä tiukennettiin esimerkiksi Basel III -puitteissa, joissa korostettiin pääomavaatimuksia ja likviditeettiä.
Vaikutukset talouteen ja yhteiskuntaan
- Globaali taloustaantuma: maailmantalous supistui, kansantuotteet laskivat ja kansainvälinen kauppa väheni.
- Työttömyyden nousu: teollisuudessa, rakennusalalla ja palveluissa syntyi massairtisanomisia ja pitkäaikaistyöttömyyttä lisääntyi.
- Kodin arvon aleneminen ja pakkohuutokaupat: monille kotitalouksille asunnon arvo putosi ja taloudellinen asema heikkeni.
- Julkinen talous ja velka: valtion tukitoimet ja elvytykset kasvattivat monien maiden velkataakkaa ja loivat pitkän aikavälin haasteita julkiselle taloudelle.
- Sosiaalinen ja poliittinen vaikutus: kriisi lisäsi tyytymättömyyttä poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään, mikä osaltaan kasvatti populististen liikkeiden kannatusta useissa maissa.
Pitkäaikaiset seuraukset ja opit
Kriisillä oli pysyviä vaikutuksia: rahoitusjärjestelmää säännellään tiukemmin, pankkien läpinäkyvyyteen ja pääomarakoihin kiinnitetään enemmän huomiota, ja keskuspankit ovat kehittäneet uusia toimintatapoja likviditeetin tarjoamiseksi. Kriisi myös osoitti systeemisen riskin merkityksen ja tarpeen kansainväliselle yhteistyölle. Toisaalta elvytystoimet ja matalat korot ovat vaikuttaneet voimakkaasti talouden dynamiikkaan ja varallisuusjakaumaan, mikä on herättänyt keskustelua talouspolitiikan tavoitteista.
Yhteenveto
Vuosien 2007–2008 finanssikriisi oli monitekijäinen ja globaali ilmiö, jonka juuret olivat kotitalouksien lainauksessa, monimutkaisissa sijoitustuotteissa, liiallisessa vivussa ja sääntelyn puutteessa. Kriisi johti laajoihin taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin sekä merkittäviin politiikkamuutoksiin, joiden jälkivaikutukset näkyvät rahoitusjärjestelmässä ja talouspolitiikassa yhä. Oppina on, että rahoitusjärjestelmän vakaus vaatii riittävää läpinäkyvyyttä, vastuullista lainankäyttöä ja tehokasta kansainvälistä sääntelyä.
Tausta ja syyt
Kriisiin on monia syitä. Useimmat taloustieteilijät uskovat, että se alkoi Yhdysvalloista. Vuodesta 1997 vuoteen 2006 ihmiset ostivat kalliita taloja, vaikka heillä ei ollut siihen tarpeeksi rahaa. Koska rahat olivat tulleet muista maista, oli helppoa saada hyviä luottoja. Ihmiset käyttivät tätä luottoa kalliisiin lainoihin, mikä sai asuntojen hinnat nousemaan. Tämä loi talouskuplan. Koska heillä oli paljon rahaa, lainayhtiöt helpottivat lainan saamista, vaikka lainanottajalla ei olisi ollut hyvää luottotietoa. Näitä lainoja kutsutaan subprime-lainoiksi.
Tänä aikana monet asunnon omistajat jälleenrahoittivat asuntonsa. Tämä aiheutti sen, että heidän asuntolainansa muuttui, jolloin korko laski. Uudelleenrahoituksen jälkeen asunnonomistajat saattoivat ottaa toisen asuntolainan käyttörahaa varten. Lainayhtiöt muuttivat lainojaan siten, että niiden korko oli aluksi alhainen ja myöhemmin nousi. Tämä tunnetaan nimellä säädettäväkorkoinen asuntolaina. Yhtiöt käyttivät näitä usein saadakseen lisää ihmisiä ottamaan lainoja. Myös monet subprime-lainoja saaneet ihmiset ottivat näitä säädettäväkorkoisia asuntolainoja toivoen, että asuntojen hyvä hinta auttaisi heitä myöhemmin jälleenrahoittamaan lainansa.
Kun asuntojen hinnat olivat vielä korkeat, monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset yritykset, pankit mukaan lukien, sijoittivat subprime-lainoihin. Nämä sijoitukset antoivat lisää rahaa lainanantajayrityksille, jotka käyttivät sitä uusien subprime-lainojen myöntämiseen. Näillä sijoituksilla saatiin paljon rahaa niin kauan kuin asuntojen hinnat olivat korkeat.
Asunto-osakeyhtiöt rakensivat kuitenkin liikaa taloja. Tämä aiheutti asuntojen hintojen laskun kesästä 2006 alkaen. Monien asuntojen arvo laski alle jäljellä olevan asuntolainavelan arvon, joten omistajat eivät voineet myydä ja muuttaa pois. Tätä kutsutaan negatiiviseksi omaksi pääomaksi. Noin 8,8 miljoonalla asunnonomistajalla Yhdysvalloissa oli maaliskuuhun 2008 mennessä nolla tai negatiivinen oma pääoma. Tämä aiheutti sen, että asuntojen pakkohuutokauppojen määrä kasvoi, mikä tarkoitti sitä, että monet ihmiset menettivät kotinsa. Vuoden 2007 aikana lähes 1,3 miljoonaa yhdysvaltalaista asuntoa aloitti ulosottomenettelyn. Myytävien asuntojen määrä kasvoi edelleen, mikä sai hinnat laskemaan. Subprime-lainoilla varustetut asunnonomistajat jättivät talonsa pienemmällä arvolla kuin ne olivat ostohetkellä, mikä tarkoitti, että lainat olivat arvokkaampia kuin talo. Lainayhtiöt eivät pystyneet tekemään rahaa näistä taloista.
Asuntokuplan romahtaminen aiheutti sijoitusten arvon laskun. Subprime-lainoihin sijoittaneet yritykset menettivät yhteensä noin 512 miljardia dollaria. Citigroup ja Merrill Lynch olivat kaksi yritystä, jotka menettivät eniten rahaa. Yli puolet menetetyistä rahoista, 260 miljardia dollaria, menettivät amerikkalaiset yritykset.
Taloudellisen toiminnan ja osakemarkkinoiden laskun aiheuttamien taloudellisten tappioiden kokonaismääräksi on arvioitu 15 biljoonaa dollaria.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli vuosien 2007-2008 finanssikriisi?
V: Vuosien 2007-2008 finanssikriisi oli suuri finanssikriisi, pahin laatuaan sitten 1930-luvun suuren laman.
K: Mitä pidetään 2000-luvun pahimpana finanssikriisinä?
V: COVID-19-taantumaan asti vuosien 2007-2008 finanssikriisiä pidetään 2000-luvun pahimpana finanssikriisinä.
K: Mitä tapahtui monille suurille rahoitusalan yrityksille Yhdysvalloissa syyskuussa 2008?
V: Syyskuussa 2008 monet suuret rahoitusalan yritykset Yhdysvalloissa romahtivat, fuusioituivat tai joutuivat holhoukseen.
K: Mitä on holhoustoimi?
V: Konservaattorointi on sitä, että henkilö määrätään johtamaan yritystä, kun se ei pysty johtamaan itseään.
Kysymys: Ilmoitettiinko kriisiin johtaneista tekijöistä ennen vai jälkeen syyskuun 2008?
V: Kriisiin johtaneista tekijöistä kerrottiin talouslehdissä useita kuukausia ennen syyskuuta 2008.
K: Kuinka kauan edellisestä vastaavan suuruisesta finanssikriisistä oli kulunut?
V: Vuosien 2007-2008 finanssikriisi oli pahin laatuaan sitten 1930-luvun suuren laman.
Kysymys: Rajoittuiko vuosien 2007-2008 finanssikriisi Yhdysvaltoihin?
V: Vuosien 2007-2008 finanssikriisillä oli maailmanlaajuinen vaikutus, vaikka se sai alkunsa Yhdysvalloista.
Etsiä