Oikeuspsykologia
Oikeuspsykologia on psykologian osa-alue, joka liittyy oikeuteen. Oikeuspsykologian tärkein osa on työskentely rikosoikeusjärjestelmän kanssa.
Oikeuspsykologia on psykologisten käytäntöjen ja periaatteiden käyttöä ja niiden soveltamista oikeusjärjestelmässä, pääasiassa tuomioistuimessa. Vuonna 1893 James McKeen Cattell Columbian yliopistossa tutki ja selvitti ensimmäisenä todistajanlausuntojen psykologiaa.
American Psychological Associationin edustajisto tunnusti vuonna 2001 oikeuspsykologian erikoisalaksi. Oikeuspsykologian laaja määritelmä sisältää kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa tutkitaan ihmisen käyttäytymistä, joka liittyy ja/tai voi liittyä oikeusprosessiin. Toinen osa on psykologisen käytännön käyttö oikeusjärjestelmän konsultointiin ja sen sisällä, mukaan lukien rikos- ja siviilioikeus.
Oikeuspsykologin työajasta julkinen osa kuluu oikeussalissa todistajana työskentelyyn tuomioistuimelle. Hän vastaa kysymyksiin, jotka perustuvat rikoksesta epäiltyjen henkilöiden haastatteluihin ja keskusteluihin. Yksi oikeuspsykologin tehtävistä on antaa todisteita epäillyn oikeudenkäyntikyvystä. Toinen on hänen ajatuksensa syytetyn mielentilasta rikoksen tekohetkellä. Tuomion antamisen yhteydessä oikeuspsykologi voi antaa todisteita lieventävistä seikoista, jotka johtuvat syytetyn tilasta tuolloin.
Tärkeimmät roolit
Oikeuspsykologialla on tuomioistuimessa joitakin tärkeitä tehtäviä, jotka tuovat psykologian oikeudelliseen kenttään. Ensimmäinen niistä on "malingering", jossa vastaaja teeskentelee, että hänellä on mielisairaus, tai valehtelee oikeudelle mielentilastaan. Oikeuspsykologi pitää mielessä, että vastaajalla voi olla mielenterveyden häiriö, mutta pitää myös mielessä, että hän etsii merkkejä petoksesta tai virheitä vastaajan kertomuksessa. Oikeuspsykologin tehtävänä on myös tutkia vastaajan mielentilaa rikoksen tekohetkellä. Toinen tehtävä on selvittää, voidaanko vastaajaa syyttää rikoksista hänen mielentilansa vuoksi. Toisena tehtävänä on arvioida, voiko vastaaja kuntoutua vai syyllistyykö hän mahdollisesti uudelleen rikokseen.
Oikeuspsykologian historia
Oikeuspsykologian osa-alue on ollut olemassa hieman yli 50 vuotta. Tämä psykologian ala on kokenut monia muutoksia vuosien varrella.
Nämä muutokset ovat olleet mahdollisia, koska psykologisten tekijöiden arviointitavat ovat kehittyneet. Näitä arviointeja käytetään oikeussaleissa rikollisen tai epänormaalin käyttäytymisen ymmärtämiseksi. Näitä testejä ovat muun muassa Wechslerin aikuisten älykkyysasteikko (Wechsler Adult Intelligence Scale), Rorschachin mustetahra-testi (Rorschach Ink Blot Test) ja Minnesotan monifaasinen persoonallisuusluettelo (Minnesota Multiphasic Personality Inventory).
Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset ottivat mielisairauden käsitteen ensimmäisenä käyttöön laissa. Yksi ensimmäisistä tapauksista oli Rex v. Arnold vuonna 1723, jossa Edward Arnold "Mad Ned" ampui ja haavoitti lordi Onslow'ta. Tämän seurauksena Edward Arnold todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Lordi Onslow ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän päätökseen, vaan sanoi sen sijaan, että hänen pitäisi jäädä elinkautiseen vankilaan. Tuomari päätti hänen edukseen ja että rikoksen jälkeinen käytös oli sallittua. Tämä tuomio loi pohjan sille, että tulevissa oikeudenkäynneissä otettiin huomioon rikoksen jälkeen tehdyt lääketieteelliset todistukset ja tutkimukset.
Rorschachin mustetahratesti
Rorschachin mustetahratestin kehitti 1930-luvulla mies nimeltä Hermann Rorschach. Tässä testissä koehenkilöille näytettiin epäselvä mustetahra sivulla ja heitä pyydettiin kuvaamaan, mitä he näkivät. Koehenkilön vastauksen perusteella häntä arvioidaan asteikolla, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmiä hänen persoonallisuutensa ominaisuuksista ja emotionaalisesta toiminnastaan. Tämän testin ansiosta sitä on käytetty useissa oikeudenkäynneissä, muun muassa rikosoikeudellisissa, siviili- ja perheoikeudellisissa sekä näennäisoikeudellisissa menettelyissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on oikeuspsykologia?
V: Oikeuspsykologia on psykologian osa-alue, joka liittyy lakiin ja johon kuuluu työskentely rikosoikeusjärjestelmän kanssa.
K: Mikä on oikeuspsykologian pääpaino?
V: Oikeuspsykologian pääpaino on psykologisten käytäntöjen ja periaatteiden soveltaminen oikeusjärjestelmään, pääasiassa tuomioistuimissa.
K: Kuka tutki ja tutkii ensimmäisenä todistajanlausuntojen psykologiaa?
V: James McKeen Cattell Columbian yliopistossa tutki ja selvitti ensimmäisenä todistamisen psykologiaa vuonna 1893.
K: Milloin American Psychological Associationin edustajiston neuvosto tunnusti oikeuspsykologian erikoisalaksi?
V: American Psychological Associationin edustajisto tunnusti oikeuspsykologian erikoisalaksi vuonna 2001.
K: Mitä oikeuspsykologian laaja määritelmä sisältää?
A: Oikeuspsykologian laaja määritelmä käsittää sellaisen ihmisen käyttäytymisen tutkimisen, joka liittyy ja/tai voi liittyä oikeudelliseen prosessiin, sekä psykologisen käytännön käytön oikeusjärjestelmän konsultoinnissa ja sen sisällä, mukaan lukien rikos- ja siviilioikeus.
K: Miten oikeuspsykologit viettävät aikaansa oikeussalissa?
V: Oikeuspsykologit viettävät aikaansa oikeussalissa työskentelemällä tuomioistuimen todistajana ja vastaamalla kysymyksiin, jotka perustuvat rikoksesta epäiltyjen henkilöiden haastatteluihin ja keskusteluihin.
K: Millaisia näkökohtia oikeuspsykologin tehtäviin kuuluu?
V: Oikeuspsykologin tehtäviin kuuluu muun muassa todisteiden antaminen epäillyn kyvystä vastata oikeudenkäyntiin, ajatusten esittäminen syytetyn mielentilasta rikoksen tekohetkellä ja todisteiden antaminen syytetyn tilasta johtuvista lieventävistä olosuhteista tuomion antamishetkellä.
