Oikeuspsykologia – määritelmä, historia ja tuomioistuimen rooli
Oikeuspsykologia: määritelmä, historia ja tuomioistuimen rooli. Tutustu todistajien psykologiaan, asiantuntijalausuntoihin ja psykologin merkitykseen oikeusprosesseissa.
Oikeuspsykologia on psykologian osa-alue, joka liittyy oikeuteen. Oikeuspsykologian tärkein osa on työskentely rikosoikeusjärjestelmän kanssa, mutta ala ulottuu myös siviilioikeuteen ja hallinnollisiin prosesseihin. Oikeuspsykologia yhdistää psykologista tutkimusta ja kliinistä käytäntöä siten, että psykologinen tieto auttaa ymmärtämään oikeusprosessiin liittyvää ihmiskäyttäytymistä ja tukee oikeudellisia päätöksiä.
Oikeuspsykologia on psykologisten käytäntöjen ja periaatteiden käyttöä ja niiden soveltamista oikeusjärjestelmässä, pääasiassa tuomioistuimessa. Vuonna 1893 James McKeen Cattell Columbian yliopistossa tutki ja selvitti ensimmäisenä todistajanlausuntojen psykologiaa, ja siitä lähtien todistajien muisti, mielen toimintaprosessit ja muistivirheet ovat olleet keskeisiä tutkimusaiheita.
Historia ja kehitys
Oikeuspsykologia kehittyi vähitellen psykologian ja oikeustieteen rajapinnassa. Varhaiset tutkimukset keskittyivät havaintojen ja muistamisen luotettavuuteen, myöhemmin tutkimus laajeni kattamaan esimerkiksi valehtelun tunnistamista, pakkotilanteiden vaikutusta todistajanlausuntoihin, tunnistamistutkimusten luotettavuutta sekä kuulustelutekniikoita ja vääriä tunnistuksia. 2000-luvulla ala on saanut yhä enemmän painoarvoa oikeusjärjestelmissä ja käytännössä tutkittua tietoa hyödynnetään mm. kuulustelukäytännöissä, linjaehtojen järjestämisessä ja tutkintamenetelmien kehittämisessä.
Oikeuspsykologian ydinalueet
- Todistajien muistin ja tunnistuksen tutkimus: muistitutkimukset, väärien muistikuvien synty, tunnistusvirheet.
- Kysymykset syytevastuuudesta ja oikeudenkäyntikyvystä: arvioidaan, onko henkilö kykenevä ymmärtämään oikeudenkäynnin kulun ja osallistumaan puolustukseensa.
- Vaarallisuus- ja uusiutumisriskin arviointi: erityisesti rangaistus-, edellytys- ja sijoitusratkaisuissa.
- Kuulustelu- ja tunnistuskäytäntöjen konsultointi: miten välttää suggestiivisuutta ja virheitä.
- Perheoikeudelliset arviot: lapsen etu, huoltajuusarviot ja perheen dynamiikka siviiliasioissa.
- Jury- ja oikeuspuhutteluun liittyvä tutkimus: miten juryn päätökseen vaikuttavat tekijät toimivat ja miten asiantuntijatodistajuus vaikuttaa.
Tuomioistuimen ja asiantuntijatodistajan rooli
Oikeuspsykologin työajasta julkinen osa kuluu oikeussalissa todistajana työskentelyyn tuomioistuimelle. Hän vastaa kysymyksiin, jotka perustuvat rikoksesta epäiltyjen henkilöiden haastatteluihin ja keskusteluihin. Oikeuspsykologi voi esiintyä asiantuntijatodistajana, jolloin hänen tehtävänään on tuoda tuomioistuimen tietoon psykologista näyttöä ja arvioita, jotka perustuvat ammatilliseen osaamiseen, tutkimusnäyttöön ja validoituihin arviointimenetelmiin.
Yksi oikeuspsykologin tehtävistä on antaa todisteita epäillyn oikeudenkäyntikyvystä. Toinen on hänen ajatuksensa syytetyn mielentilasta rikoksen tekohetkellä, mikä liittyy esimerkiksi syyntakeisuuden arviointiin. Tuomion antamisen yhteydessä oikeuspsykologi voi antaa todisteita lieventävistä seikoista, jotka johtuvat syytetyn tilasta tuolloin, sekä arvioida mahdollisia hoito- tai valvontatarpeita rangaistuksen vaihtoehdoiksi.
Menetelmät ja työskentelytavat
Oikeuspsykologit käyttävät sekä tutkimusmenetelmiä että kliinisiä arviointityökaluja. Tyypillisiä menetelmiä ovat strukturoitu haastattelu, psykologiset testit, standardoidut arviointilomakkeet, tarkasteltujen asiakirjojen analysointi ja tilannekohtaiset havainnot. Erityistä huomiota kiinnitetään seuraaviin seikkoihin:
- käytettyjen mittareiden validiteettiin ja reliabiliteettiin;
- haastattelutekniikoiden systemaattisuuteen ja puolueettomuuteen;
- mahdolliseen simulaatioon tai valehteluun (malingering) liittyvien indikaattoreiden tunnistamiseen;
- kulttuuristen ja kielten välisiin eroihin, jotka voivat vaikuttaa arviointiin.
Eettiset ja oikeudelliset näkökohdat
Oikeuspsykologin toiminta on vahvasti säädeltyä ja eettisesti latautunutta. Keskeisiä periaatteita ovat riippumattomuus, objektiivisuus, luotettavuus ja asianmukainen dokumentointi. Erityisen tärkeää on tiedottaa arvioinnin luonteesta ja rajoituksista sekä selventää asiakkaalle/asiakkaille tiedon luovutusehdot: työ tuomioistuimelle usein rikkoo normaalin potilas- tai asiakassalaisuuden periaatteen, koska asiantuntijan raportti voi tulla osaksi oikeudellista prosessia.
Koulutus ja erikoistuminen
Koulutusvaatimukset vaihtelevat maittain, mutta useimmiten oikeuspsykologiksi toimiminen edellyttää psykologian korkeakoulututkintoa, kliinistä pätevyyttä (esimerkiksi kliininen psykologi) ja erityiskoulutusta tai kokemusnäyttöä oikeuspsykologisista arvioinneista. Monissa maissa on ammatillisia sertifikaatteja tai rekistereitä, jotka osoittavat erikoisosaamisen. Lisäksi käytännön työ vaatii usein moniammatillista yhteistyötä lakimiesten, tuomareiden, poliisin ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.
Tutkimus ja käytännön vaikutus
Tutkimus ottaen huomioon todistajanlausuntojen luotettavuuden, kuulustelukäytäntöjen vaikutukset, vääriin tunnistuksiin johtavat mekanismit ja tuomioituviin vaikuttavat tekijät on johtanut konkreettisiin muutoksiin oikeuskäytännöissä. Esimerkiksi epäillyn tunnistamistilanteiden järjestämiseen, poliisin kuulustelumenetelmiin ja asiantuntijatodistuksen arviointiin on kehitetty suosituksia, jotka vähentävät virhetulkintojen riskiä.
Yhteenvetona oikeuspsykologia on monitahoinen ala, joka yhdistää tutkimukseen perustuvan tiedon ja kliinisen arvioinnin oikeudellisen kontekstin tarpeisiin. Sen tarkoituksena on lisätä oikeusprosessin luotettavuutta, suojata oikeudenmukaisuutta ja tarjota tuomioistuimille relevantteja psykologisia näkökulmia päätöksenteon tueksi.
Tärkeimmät roolit
Oikeuspsykologialla on tuomioistuimessa joitakin tärkeitä tehtäviä, jotka tuovat psykologian oikeudelliseen kenttään. Ensimmäinen niistä on "malingering", jossa vastaaja teeskentelee, että hänellä on mielisairaus, tai valehtelee oikeudelle mielentilastaan. Oikeuspsykologi pitää mielessä, että vastaajalla voi olla mielenterveyden häiriö, mutta pitää myös mielessä, että hän etsii merkkejä petoksesta tai virheitä vastaajan kertomuksessa. Oikeuspsykologin tehtävänä on myös tutkia vastaajan mielentilaa rikoksen tekohetkellä. Toinen tehtävä on selvittää, voidaanko vastaajaa syyttää rikoksista hänen mielentilansa vuoksi. Toisena tehtävänä on arvioida, voiko vastaaja kuntoutua vai syyllistyykö hän mahdollisesti uudelleen rikokseen.
Oikeuspsykologian historia
Oikeuspsykologian osa-alue on ollut olemassa hieman yli 50 vuotta. Tämä psykologian ala on kokenut monia muutoksia vuosien varrella.
Nämä muutokset ovat olleet mahdollisia, koska psykologisten tekijöiden arviointitavat ovat kehittyneet. Näitä arviointeja käytetään oikeussaleissa rikollisen tai epänormaalin käyttäytymisen ymmärtämiseksi. Näitä testejä ovat muun muassa Wechslerin aikuisten älykkyysasteikko (Wechsler Adult Intelligence Scale), Rorschachin mustetahra-testi (Rorschach Ink Blot Test) ja Minnesotan monifaasinen persoonallisuusluettelo (Minnesota Multiphasic Personality Inventory).
Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset ottivat mielisairauden käsitteen ensimmäisenä käyttöön laissa. Yksi ensimmäisistä tapauksista oli Rex v. Arnold vuonna 1723, jossa Edward Arnold "Mad Ned" ampui ja haavoitti lordi Onslow'ta. Tämän seurauksena Edward Arnold todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Lordi Onslow ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän päätökseen, vaan sanoi sen sijaan, että hänen pitäisi jäädä elinkautiseen vankilaan. Tuomari päätti hänen edukseen ja että rikoksen jälkeinen käytös oli sallittua. Tämä tuomio loi pohjan sille, että tulevissa oikeudenkäynneissä otettiin huomioon rikoksen jälkeen tehdyt lääketieteelliset todistukset ja tutkimukset.
Rorschachin mustetahratesti
Rorschachin mustetahratestin kehitti 1930-luvulla mies nimeltä Hermann Rorschach. Tässä testissä koehenkilöille näytettiin epäselvä mustetahra sivulla ja heitä pyydettiin kuvaamaan, mitä he näkivät. Koehenkilön vastauksen perusteella häntä arvioidaan asteikolla, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmiä hänen persoonallisuutensa ominaisuuksista ja emotionaalisesta toiminnastaan. Tämän testin ansiosta sitä on käytetty useissa oikeudenkäynneissä, muun muassa rikosoikeudellisissa, siviili- ja perheoikeudellisissa sekä näennäisoikeudellisissa menettelyissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on oikeuspsykologia?
V: Oikeuspsykologia on psykologian osa-alue, joka liittyy lakiin ja johon kuuluu työskentely rikosoikeusjärjestelmän kanssa.
K: Mikä on oikeuspsykologian pääpaino?
V: Oikeuspsykologian pääpaino on psykologisten käytäntöjen ja periaatteiden soveltaminen oikeusjärjestelmään, pääasiassa tuomioistuimissa.
K: Kuka tutki ja tutkii ensimmäisenä todistajanlausuntojen psykologiaa?
V: James McKeen Cattell Columbian yliopistossa tutki ja selvitti ensimmäisenä todistamisen psykologiaa vuonna 1893.
K: Milloin American Psychological Associationin edustajiston neuvosto tunnusti oikeuspsykologian erikoisalaksi?
V: American Psychological Associationin edustajisto tunnusti oikeuspsykologian erikoisalaksi vuonna 2001.
K: Mitä oikeuspsykologian laaja määritelmä sisältää?
A: Oikeuspsykologian laaja määritelmä käsittää sellaisen ihmisen käyttäytymisen tutkimisen, joka liittyy ja/tai voi liittyä oikeudelliseen prosessiin, sekä psykologisen käytännön käytön oikeusjärjestelmän konsultoinnissa ja sen sisällä, mukaan lukien rikos- ja siviilioikeus.
K: Miten oikeuspsykologit viettävät aikaansa oikeussalissa?
V: Oikeuspsykologit viettävät aikaansa oikeussalissa työskentelemällä tuomioistuimen todistajana ja vastaamalla kysymyksiin, jotka perustuvat rikoksesta epäiltyjen henkilöiden haastatteluihin ja keskusteluihin.
K: Millaisia näkökohtia oikeuspsykologin tehtäviin kuuluu?
V: Oikeuspsykologin tehtäviin kuuluu muun muassa todisteiden antaminen epäillyn kyvystä vastata oikeudenkäyntiin, ajatusten esittäminen syytetyn mielentilasta rikoksen tekohetkellä ja todisteiden antaminen syytetyn tilasta johtuvista lieventävistä olosuhteista tuomion antamishetkellä.
Etsiä