Gatling-tykki: historia, toimintaperiaate ja vaikutus asekehitykseen
Gatling-tykki — kattava artikkeli: historia, toimintaperiaate ja vaikutus asekehitykseen sekä sen yhteydet moderneihin konekivääreihin.
Gatling-tykki on erityinen konekivääri, jossa on useita rinnakkaisia piippuja, jotka ampuvat luoteja yksi kerrallaan piippujen pyöriessä ympyrän ympäri. Sen keksi ja patentoi amerikkalainen insinööri Richard J. Gatling 1860-luvulla, ja se oli käytännössä ensimmäinen laajamittaisesti tunnettu konekiväärityyppi. Unionin armeija käytti sitä ensimmäisten joukossa Yhdysvaltain sisällissodan loppuvaiheissa, mutta sen laajempi käyttöönotto ajoittui 1800-luvun jälkipuoliskolle. Vaikka Gatling oli teknisesti tehokas ja luotettava laite, sen käyttöä rajoittivat korkea hinta, suuri paino ja logistiikkaa vaativat ammusratkaisut.
Historia ja käyttö
Gatling-tykkiä kokeiltiin ja käytettiin monissa sodissa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sitä nähtiin muun muassa Anglo-Zulun sodassa, Boshinin sodassa ja Espanjan ja Amerikan sodassa. 1800–1900-luvun vaihteessa sen suosio alkoi laskea, kun täysin automaattiset konekiväärit (esim. Maxim-tyyppiset mallit) alkoivat syrjäyttää käsi-/läpikäyntiperiaatteella toimivia konekivääreitä. 1900-luvun alussa armeijat yleisesti siirtyivät tehokkaampiin, kevyempiin ja automaattisemmin toimiviin aseisiin.
Toimintaperiaate
Gatlingin perusidea on usean piipun sarja, jotka pyörivät ja käynnistävät ampumisen yksi kerrallaan mekanismin eri vaiheissa. Varhaisissa malleissa pyörittäminen tapahtui käsikammella (käyttämällä vipua tai kampia), jolloin käyttäjän tuli jatkuvasti kääntää kampi saadakseen sarjan ampumaan. Ammunruokinta hoidettiin usein tynnyrimäisestä lokerosta tai kauhasta, ja mekanismi huolehti panoksen asettamisesta, sytytyksestä, hylsyn poistosta ja tyhjän hylsyn poistamisesta.
Keskeiset piirteet:
- Useita piippuja, joiden vuorottelu vähentää ylikuumenemista.
- Mekaaninen syöttö ja poisto, alun perin käsivetoisesti toimiva kampimekanismi.
- Hyvä luotettavuus ja mahdollisuus suuriin tulitiheyksiin, kun kone pyöritettiin nopeasti.
Kehitys ja suorituskyky
Varhaiset Gatling-mallit pystyivät yleensä muutamiin satoihin laukkauksiin minuutissa, riippuen käyttäjästä ja mallista. Myöhemmät versiot, joissa käytettiin höyry- tai sähkömoottoria, nostivat ampumatahdin huomattavasti: modernit pyöriväpiippuiset aseet, jotka perustuvat samaan periaatteeseen, voivat saavuttaa tuhansia laukaumia minuutissa. Tästä periaatteesta kehitettiin myös erilaisia nykyaikaisia ruuti- ja sähkövetäisiä pyöriväpiippuisia kanuunoja.
Edut ja haitat
- Edut: hyvän suoritustehon ja luotettavuuden yhdistelmä, piippujen vuorottelu vähentää ylikuumenemista, helppo saavuttaa suuri tulitiheys käytössä.
- Haitat: suuri paino ja koko, monimutkainen sekä kallis valmistus, riippuvuus erillisestä voimanlähteestä (käsikampi tai moottori), rajoitettu liikkuvuus.
Vaikutus asekehitykseen ja nykyaikaiset sovellukset
Gatling-tykki vaikutti merkittävästi asemekaniikan kehitykseen: se osoitti, että piippujen rinnakkaisjärjestelyllä ja mekaanisella ajoituksella voidaan saavuttaa erittäin korkea tulinopeus ilman jatkuvan ylikuumenemisen riskiä yhdessä piipussa. Vaikka täysin automaattiset yksipiippuiset konekiväärit kuten Maxim korvasivat Gatlingin monissa maajoukkojen tehtävissä, Gatlingin periaatetta on edelleen kehitetty ja käytetty erityistarkoituksiin.
Esimerkkejä nykyaikaisista pyöriväpiippuisista aseista, jotka pohjautuvat samaan ideaan, ovat mm. lentokoneiden ja helikopterien kanuunoina sekä ajoneuvojen tukipalveluissa käytetyt rotary-tyypit. Minigun on suora esimerkki Gatling-periaatteen modernista sovelluksesta: se käyttää sähkömoottoria piippujen pyörittämiseen ja pystyy ammuttamaan erittäin suuria määriä sekunnissa. Alkuperäinen laite tunnettiin kuitenkin usein nimellä Gatling-pistooli, ja se oli konekivääri, joka ei nykymääritelmän mukaan ollut täysin automaattiase, koska varhaisissa malleissa käyttäjän oli käynnistettävä ja ylläpidettävä ampumista manuaalisesti (kampia pyörittämällä). Modernit sähkökäyttöiset Gatling-tyypit toimivat kuitenkin automaattisesti, kun niille syötetään sähköä ja ammuskehää.
Yhteenveto
Gatling-tykki oli merkittävä askel kohti suurinopeuksista tulitusta mahdollistavia järjestelmiä. Sen periaatteet elävät edelleen nykyaikaisissa pyöriväpiippuisissa aseissa, vaikka perinteiset 1800-luvun laitokset ovatkin jääneet historian lehdille. Gatlingin tekninen innovaatio — samanaikainen käyttö useista piipuista ja synkronoitu mekaaninen syöttö — vaikutti pitkään sekä sotilas- että teolliseen asekehitykseen.
Gatlin Gun, versio vuodelta 1887
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Gatling-ase?
V: Gatling-tykki on konekivääri, jossa on monta piippua, jotka ampuvat luoteja kääntämällä piippuja ympyrän ympäri.
K: Oliko Gatling-tykki ensimmäinen koskaan valmistettu konekivääri?
V: Kyllä, se oli ensimmäinen koskaan valmistettu konekivääri.
K: Kuka käytti Gatling-tykkiä ensimmäisenä ja milloin?
V: Unionin armeija käytti Gatling-tykkiä ensimmäisen kerran Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
K: Miksi Gatling-asetta ei käytetty paljon Yhdysvaltain sisällissodan aikana?
V: Sitä ei käytetty paljon Yhdysvaltain sisällissodan aikana, koska se maksoi paljon rahaa ja oli raskas.
K: Missä sodissa Gatling-tykkiä käytettiin useammin 1800-luvun jälkipuoliskolla?
V: Gatling-tykkiä käytettiin useammin Anglo-Zulun sodassa, Boshinin sodassa ja Espanjan ja Amerikan sodassa.
K: Miksi armeijat lopettivat Gatling-tykin käytön 1900-luvun alussa?
V: Armeijat lakkasivat käyttämästä Gatling-tykkiä 1900-luvun alussa, koska muut konekiväärit olivat parempia.
K: Mikä on minigun ja miten se liittyy Gatling-konekivääriin?
V: Minigun perustuu Gatling-pistooliin. Gatling-pistooli on konekivääri, mutta sitä ei kutsuta automaattiaseeksi, koska käyttäjän on jatkettava sen käynnistämistä sen sijaan, että hän vain pitäisi liipaisinta painettuna.
Etsiä