Rauhaskuume on Epstein-Barr-viruksen aiheuttama virusinfektio. Rauhaskuume leviää usein suun kautta, esimerkiksi suutelemalla, minkä vuoksi sitä kutsutaan joskus "suutelutaudiksi". Rauhaskuume voi kuitenkin levitä myös syljen pisaroiden välityksellä.
Oireet
Oireet alkavat yleensä 2–8 viikon kuluttua tartunnasta (inkubaatioaika voi olla jopa 4–6 viikkoa). Tavallisimmat oireet:
- kuume
- voimakas väsymys ja uupumus
- kurkkukipu ja punaiset, usein turvonneet nielurisat
- imukudosten, erityisesti kaulan imusolmukkeiden, turvotus
- maksan ja pernan lievä suurentuminen (voi tuntua vatsan vasemmalla ylälaidalla)
- ihottuma (erityisesti jos potilas saa tietyntyyppisiä antibiootteja)
Alle kouluikäisillä lapsilla infektio on usein lievä tai lähes oireeton. Nuorilla aikuisilla oireet ovat usein voimakkaampia.
Tartunta ja tarttuminen
- Tartunta tapahtuu pääosin syljen välityksellä: suuteleminen, yhteisten ruokailuvälineiden, juomien tai hammasharjojen käyttö lisää riskiä.
- Harvinaisemmin virus voi levitä verensiirroissa tai elinsiirroissa.
- Useimmat ihmiset sairastavat Epstein–Barr‑viruksen kerran elämässään; virus jää elimistöön lepotilaan ja voi ajoittain erittyä sylkeen uudelleen ilman oireita.
- Raskauden aikana Epstein–Barr‑virus ei yleensä aiheuta sikiölle vakavaa riskiä, mutta tarvittaessa keskustele yksityiskohdista neuvolan tai lääkärin kanssa.
Diagnoosi
Lääkäri arvioi oireet ja tutkinto (nielun, imusolmukkeiden ja pernan tunnustelu). Verikokeilla varmistetaan yleensä diagnoosi:
- heterofiilinen vasta-ainetesti (Monospot) – nopea, mutta ei aina herkkä varsinkaan nuorilla lapsilla
- EBV-spesifinen serologia (VCA IgM kertoo tuoreesta infektiosta, VCA IgG ja EBNA kertovat aiemmasta infektiosta)
- tarvittaessa PCR-menetelmät erityisesti immuunipuutteisilla potilailla
Hoito
Erityistä viruksesta poistavaa lääkettä (antiviraalia) ei yleensä ole rutiinikäytössä. Hoito on pääosin oireenmukaista:
- lepo ja riittävä nesteytys
- kuumeen ja kivun hoito parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä (ibuprofeeni) tarpeen mukaan
- voimakasta nielun turvotusta tai hengitysvaikeutta aiheuttavissa tilanteissa kortikosteroideja voidaan käyttää lääkärin harkinnalla
- antibiootteja ei käytetä virukseen. Huomio: ampisilliinin tai amoksisilliinin antaminen mononukleoosin yhteydessä aiheuttaa usein yleisen, ei-allergisen ihottuman
- pernan suurenemisen vuoksi fyysistä rasitusta ja kontakturheilua on syytä välttää vähintään 3–4 viikkoa tai kunnes lääkäri on todennut pernan koon normaaliksi
Mahdolliset komplikaatiot
Useimmilla tauti on itävä ja paranee ilman pitkäaikaisia seurauksia, mutta harvinaisia komplikaatioita voivat olla:
- pernan repeämä (vaatii välitöntä hoitoa)
- hepatitis (maksatulehdus) ja keltaisuus
- verisolujen häiriöt kuten anemia tai trombosytopenia
- neurologiset komplikaatiot (enkefaliitti, meningiitti, Guillain–Barrén oireyhtymä)
- harvoin krooninen aktiivinen EBV-infektio tai kohonnut riski tietyille lymfoomille pitkällä aikavälillä
Ehkäisy
- Huolellinen käsihygienia ja välttää syljen jakamista (esim. juomien, ruokailuvälineiden tai hammasharjojen jakaminen) vähentävät tartuntariskiä.
- Vältä suutelemista, jos sinulla tai kumppanillasi on akuutteja oireita.
- Tällä hetkellä ei ole käytössä yleistä rokotetta EBV:tä vastaan.
Milloin hakea lääkärin apua
- jos hengittäminen vaikeutuu tai nieleminen on erittäin hankalaa
- jos vatsan vasemmalla ylälaidassa on äkillinen, voimakas kipu (voi viitata pernan repeämään)
- jos kuume on hyvin korkea tai pitkittyy useita viikkoja
- jos oireet heikentävät arkea merkittävästi tai väsymys jatkuu pitkään
Useimmat rauhaskuumeen potilaat toipuvat viikkojen tai muutaman kuukauden kuluessa, mutta väsymys voi jatkua pidempään. Lisäkysymyksissä ota yhteys terveydenhuoltoon, joka voi arvioida tilanteesi ja tarvittaessa määrätä tarkempia tutkimuksia.