Epstein–Barrin virus (EBV) – yleiskatsaus, oireet ja terveysriskit

Epstein-Barr-virus (EBV), jota kutsutaan myös nimellä ihmisen herpesvirus 4 (HHV-4), on yksi kahdeksasta herpesperheeseen kuuluvasta viruksesta. Se on yksi yleisimmistä ihmisillä esiintyvistä viruksista.

EBV tunnetaan parhaiten tarttuvan mononukleoosin (rauhaskuume) aiheuttajana. Se liittyy myös joihinkin syöpämuotoihin, kuten Hodgkinin lymfoomaan, ja ihmisen immuunikatovirukseen (HIV) liittyviin tiloihin. EBV:hen voi liittyä suurempi riski sairastua tiettyihin autoimmuunisairauksiin. Noin 200 000 syöpätapausta vuodessa saattaa johtua EBV:stä (tai liittyä siihen).

EBV-tartunta tapahtuu syljen ja sukupuolielinten eritteiden siirtyessä suun kautta (oraalinen siirtyminen).

Useimmat ihmiset saavat EBV-tartunnan ja saavat adaptiivisen immuniteetin. Yhdysvalloissa noin puolella kaikista viisivuotiaista lapsista ja noin 90 prosentilla aikuisista on näyttöä aiemmasta tartunnasta. Lapset ovat alttiita EBV:lle heti, kun äidin vasta-ainesuoja katoaa. Monet lapset saavat EBV-tartunnan, ja nämä infektiot eivät yleensä aiheuta oireita tai ovat vain lieviä, lyhyitä lapsuusiän sairauksia. Yhdysvalloissa ja muissa kehittyneissä maissa monet ihmiset eivät saa EBV-tartuntaa lapsuusvuosinaan. Kun EBV-tartunta tapahtuu nuoruusiässä, se aiheuttaa 35-50 prosentissa tapauksista rauhaskuumeen.

EBV tarttuu immuunijärjestelmän B-soluihin ja epiteelisoluihin. Kun EBV:n alkutartunta on saatu hallintaan, ei-aktiivinen EBV pysyy henkilön B-soluissa loppuelämän ajan.

Yleisimmät oireet

• Lapsilla EBV-infektiot ovat usein oireettomia tai hyvin lieviä.
• Nuorilla ja aikuisilla tartunta voi aiheuttaa tarttuvan mononukleoosin (rauhaskuume): kuumetta, voimakasta väsymystä, nielukipua, imusolmukkeiden suurentumista (kaulalla), kurkkukipua ja maksan tai pernan suurentumista.
• Muita mahdollisia oireita: päänsärky, lihaskivut, ihottuma, ruokahaluttomuus ja lievä hengitystieinfektio.
• Oireet alkavat yleensä 4–6 viikkoa tartunnasta (inkubaatioaika) ja pahimmillaan kestävät viikkoja—harvoin kuukausia.

Diagnoosi

• Diagnoosi perustuu oireisiin ja lääkäritutkimukseen (imusolmukkeiden, pernan koon arviointi).
• Verikokeet:
  • Heterofiili-vasta-ainetesti (Monospot) voi todeta akuutin mononukleoosin, mutta ei aina ole herkkä erityisesti nuorilla lapsilla.
  • EBV-spesifiset vasta-ainetestit (IgM- ja IgG-vasta-aineet) erottavat akuutin tartunnan, aiemmat tartunnat ja immuniteetin.
  • Tarvittaessa voidaan käyttää PCR-testiä viruksen DNA:n tunnistukseen esimerkiksi immunosupressoiduilla potilailla.

Hoito ja tukihoidot

• Ei ole spesifistä, laajasti käytössä olevaa parantavaa lääkettä EBV-infektioon perusterveillä potilailla; hoito on pääosin oireenmukaista:
  • Paljon lepoa ja nesteitä.
  • Kivun ja kuumeen hoito parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeillä (ei alle 16-vuotiaille salisylaatteja virusten yhteydessä mahdollisen Reye-oireyhtymän vuoksi).
  • Kurkkukipua voi helpottaa suolavesi- tai muita paikallishoitoja.
• Vaikeissa tai immuunipuutteisissa tilanteissa käytetään joskus antiviraalisia lääkkeitä (esim. asikloviiri) tai immunomodulatorisia hoitoja, ja spesifisissä EBV-liitoksissa (esim. post-transplant lymphoproliferative disorder) voidaan tarvita esimerkiksi rituksimab-hoitoa tai muita syöpälääkkeitä. Nämä päätökset tehdään erikoislääkärin arvioiden perusteella.
• Jos perna on suurentunut, on vältettävä iskuja vatsanseutuun ja kontakturheilua vähintään muutaman viikon ajan entsyymin repeämisriskin vuoksi.

Komplikaatiot ja pitkän aikavälin terveysriskit

• Useimmat toipuvat täysin, mutta EBV voi liittyä eri komplikaatioihin:
  • Maksa-arvojen tilapäinen nousu ja harvoin vaikea hepatiitti.
  • Neurologiset komplikaatiot, kuten meningiitti, enkefaliitti tai Guillain–Barrén oireyhtymä (harvinaisia).
  • Krooninen aktiivinen EBV-infektio — harvinainen mutta vakava tila, jossa virus pysyy aktiivisena ja aiheuttaa pitkäaikaisia oireita.
  • Immunosupressiopotilailla EBV voi laukaista lymfoomakehitystä, kuten post-transplant lymphoproliferative disorder (PTLD).
• EBV:n yhteydet syöpiin: EBV liittyy useisiin maligniteetteihin, kuten Burkittin lymfoomaan, Hodgkinin lymfoomaan, ja nosokomi- ja alueellisiin kasvaimiin kuten nasofaryngeaaliseen karsinoomaan sekä osaan maha- ja suolistosyövistä. Nämä yhteydet riippuvat usein myös muista tekijöistä, kuten geeneistä ja ympäristöstä.
• EBV on yhdistetty myös lisääntyneeseen riskin joissain autoimmuunisairauksissa, esimerkiksi multippeliskleroosissa (MS), mutta syy–seuraussuhteet ovat monimutkaisia ja tutkimus jatkuu.

Kuinka tartunta tapahtuu ja taudin kulku

• EBV leviää pääasiassa suun kautta välittyvän eritteiden, erityisesti syljen, välityksellä. Yleisiä tartuntatapoja ovat esimerkiksi suuteleminen, saman ruokailuvälineen tai lasin jakaminen ja läheinen kontakti.
• Myös sukupuolielinten eritteet voivat välittää virusta (oraalinen siirtyminen mainittu), ja virus voi joskus levitä muillakin tavoilla immuunipuutteisilla potilailla.
• Kun henkilö saa EBV-tartunnan, virus siirtyy epiteeli- ja B-soluihin ja leviää veressä. Kun akuutti infektio on ohi, virus jää lepoon B-soluissa ja voi ajoittain reaktivoitua, yleensä ilman selviä oireita, mutta tartuntariski voi säilyä.

Ehkäisy

• Ei ole toistaiseksi saatavilla laajasti hyväksyttyä rokotetta EBV:tä vastaan (tutkimusta käynnissä).
• Ennaltaehkäisy perustuu käytännön hygieniaan:
  • Vältä jakamasta ruokailuvälineitä, juomalaseja tai hammasharjoja infektion aikana.
  • Vältä suutelemista henkilöiden kanssa, joilla on akuutin EBV-infektion oireita.
  • Immunosupressiopotilaiden ja verensiirtojen yhteydessä noudatetaan erityistä varovaisuutta ja seurantaa.

Epidemiologia ja ennuste

• EBV on erittäin yleinen: suurin osa maailman aikuisista on altistunut virukselle jossain elämänvaiheessa.
• Altistumisen ajankohta vaihtelee maittain ja väestöryhmittäin. Kehittyvissä maissa tartunnat tapahtuvat tyypillisesti varhaisessa lapsuudessa, kun taas kehittyneissä maissa tartuntoja voi esiintyä myöhemmin, mikä lisää riskiä saada oireinen mononukleoosi nuoruusiässä.
• Useimmat toipuvat täysin ilman pitkäaikaisia ongelmia, mutta harvinaiset vakavat komplikaatiot ja EBV:hen liittyvät syövät tekevät viruksesta merkittävän terveydellisen huolenaiheen.

Milloin hakeutua hoitoon

• Ota yhteys terveydenhuoltoon, jos ilmenee voimakasta väsymystä, korkea kuume, hengitysvaikeudet, erittäin pahoja kurkkukipuja, voimakas vatsakipu (voimakas pernan suurenemisen riski) tai neurologisia oireita (esim. sekavuus, kouristukset).
• Jos olet immuunipuutteinen (esim. elinsiirrännäinen, HIV-potilas tai käytät immuunijärjestelmää heikentäviä lääkkeitä), ilmoita lääkärille mahdollisesta altistuksesta tai oireista, sillä hoito ja seuranta voivat poiketa perusterveen henkilön hoitokäytännöistä.

Yleisesti ottaen EBV-infektio on yleinen ja useimmiten lievä, mutta virus voi aiheuttaa vakavia tauteja ja liittyä pitkäaikaisiin terveysriskeihin tietyissä olosuhteissa. Oikea-aikainen diagnostiikka, oireenmukainen hoito ja varovaisuus riskitilanteissa vähentävät komplikaatioiden riskiä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Epstein-Barr-virus?

K: Miten EBV leviää?

K: Kuinka monella ihmisellä on EBV-tartunta?

K: Mitä tapahtuu, kun joku saa EBV-tartunnan nuoruusiässä?

K: Mihin kohtaan elimistössä EBV tarttuu?

K: Pysyykö ei-aktiivinen EBV henkilön elimistössä koko eliniäksi sen jälkeen, kun alkuperäinen infektio on saatu hallintaan?

Hae kirjaimella