Glasgow'n kooma-asteikko (Glasgow Coma Scale, GCS) on asteikko, jolla mitataan henkilön tajunnantasoa. Sen keksivät Glasgow'n yliopiston neurokirurgian professorit Graham Teasdale ja Bryan J. Jennett vuonna 1974.

GCS:ää käytetään potilaiden arvioinnissa erityisesti teho-osastoilla. Tämä asteikko koostuu kolmesta testistä, jotka kuvataan jäljempänä. Kullekin testille annetaan pistemäärä, ja GCS-pistemäärä lasketaan laskemalla kunkin testin pistemäärät yhteen. Enimmäispistemäärä on 15, mikä tarkoittaa, että potilas on täysin tajuissaan. Vähimmäispistemäärä on 3, ja se on yleensä nähtävissä aivokuolleilla tai syvään koomaan vaipuneilla potilailla.

GCS:n osat ja pisteytys

Asteikko muodostuu kolmesta osa-alueesta: silmäavaus (E, Eye), verbaalinen vastaus (V, Verbal) ja motorinen (M, Motor). Kunkin osa-alueen pisteet lasketaan yhteen.

  • Silmäavaus (E) 4–1
    • 4 = avautuu spontaanisti
    • 3 = avautuu puhutteluun/verbaaliseen ärsykkeeseen
    • 2 = avautuu kipuun
    • 1 = ei reagoi (ei avaa silmiä)
  • Verbaalinen vastaus (V) 5–1
    • 5 = orientoitunut (oikea henkilö, paikka ja aika)
    • 4 = sekava, mutta keskustelee (hämmentynyt puhe)
    • 3 = sopimattomat sanat (satunnaiset sanojen käyttö)
    • 2 = ymmärtämätön äännähdys tai huuto
    • 1 = ei verbaalista vastausta
  • Motorinen vastaus (M) 6–1
    • 6 = tottelee käskyjä (esim. "nosta käsi")
    • 5 = paikallistaa kivun (vieköärsyke kohti kipukohtaa)
    • 4 = vetäytyy kivusta (poistuu ärsykkeestä)
    • 3 = poikkeava koukistumisvaste (decorticate)
    • 2 = poikkeava ojennusvaste (decerebrate)
    • 1 = ei motorista vastausta

Pistemäärän kirjaaminen ja tulkinta

  • Kirjataan usein muodossa E4 V5 M6 tai lyhyemmin EVM ja yhteenlaskettu pistemäärä (esim. 14/15).
  • Jos verbaalista vastausta ei voi arvioida esimerkiksi intuboinnin vuoksi, merkitään usein V– tai käytetään merkintää "T" (tube) tai "NT" (not testable) ja arvioidaan E ja M erikseen.
  • Yleinen luokittelu: lievä vamma 13–15, kohtalainen 9–12, vakava ≤ 8. GCS ≤ 8 usein merkitsee hengityksen turvaamisen tarvetta (intubaatio) riippuen kliinisestä tilanteesta.

Arviointiohjeet ja käytännön vinkkejä

  • Käytä yhdenmukaista ärsykettä motorisen vasteen arvioinnissa. Kipuarviona käytetään esimerkiksi sormenpään puristusta, supraorbitaalista painetta tai trapezius-squeezea. Vältä tarpeetonta vahinkoa tai kipua.
  • Aloita lempeällä verbaalisella ärsykkeellä ennen kivun käyttöä, ja kirjaa selkeästi mitä ärsykkeitä käytettiin.
  • Ota huomioon lääkkeet (sedaatio, lihasrelaksantit), alkoholi, hypoksia, hypoglykemia, sähköinen stimulaatio ja muut tekijät, jotka voivat heikentää arviointia.
  • Toista arviointi säännöllisesti tilanteen monitoroimiseksi — GCS:n muutos kertoo usein tilan huononemisesta tai paranemisesta.

Rajoitukset ja huomioitavaa

  • GCS on yksinkertainen ja laajasti käytetty, mutta sillä on rajoituksia: se ei mittaa aivotoiminnan kaikkia osa-alueita eikä korvaa kliinistä kokonaisarviointia.
  • Interrater-variabiliteetti: arvioiden tulkinta voi vaihdella koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen — standardoitu koulutus parantaa toistettavuutta.
  • Alle kouluikäisille lapsille on mukautettu Pediatric Glasgow Coma Scale, sillä pikkulapsen verbaalinen ja motorinen käyttäytyminen poikkeaa aikuisesta.
  • GCS:ää ei tule käyttää ainoana päätöskriteerinä, kun arvioidaan hoidon rajauksia tai ennusteita — kliininen konteksti, kuvantamistulokset ja potilaan taustatiedot ovat myös tärkeitä.

GCS on pysynyt kliinisesti arvokkaana työkaluna potilaan tajunnantason nopeaan arviointiin, tilan seurannan apuna sekä triage- ja tutkintapäätösten tukena. Kuitenkin sen tulkinnassa on aina huomioitava arviointiin vaikuttavat tekijät ja tarvittaessa käytettävä täydentäviä tutkimuksia.