Aivokuolema: merkitys, oireet ja diagnoosi selitetty
Aivokuolema selitetty selkeästi: merkitys, oireet, diagnoosi ja käytännöt — luotettavaa tietoa ja ohjeet läheisille tilanteen ymmärtämiseen ja päätöksentekoon.
Aivokuolema tarkoittaa, että aivot ovat lakanneet toimimasta. Aivokuolema on pysyvä, eikä sitä voida parantaa tai peruuttaa. Mikään hoito ei voi auttaa. Kun henkilö on aivokuollut, mikään hänen aivojensa osa ei toimi. Aivojen kaikki osat ovat kuolleet; aivoihin ei virtaa happea, eikä missään aivojen osassa ole sähköistä toimintaa.
Aivot ohjaavat kaikkea, mitä meidän on tehtävä pysyäksemme hengissä. Se ohjaa esimerkiksi hengitystä, kehon lämpötilaa, sydämen sykettä ja monia muita tärkeitä asioita. Kun ihminen on aivokuollut, hänen aivonsa eivät pysty ohjaamaan mitään näistä asioista. Aivokuollut henkilö ei pysty hengittämään itse. Hän ei koskaan pysty heräämään tai olemaan tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu.
Joskus aivokuolleita ihmisiä pidetään hengissä erityisten koneiden ja lääkkeiden avulla. Lääkärit voivat esimerkiksi laittaa putken henkilön kurkkuun ja pumpata happea keuhkoihin hengityskoneella. Vaikka nämä koneet voivat pitää henkilön muut elimet elossa jonkin aikaa, ne eivät voi auttaa aivoja parantumaan. Lopulta henkilön muutkin elimet lakkaavat toimimasta.
Mikä aiheuttaa aivokuoleman?
Aivokuolema syntyy, kun aivot eivät enää saa riittävästi happea ja ravinteita tai kun aivokudos vaurioituu massiivisesti. Tavallisimpia syitä ovat vakavat aivovammat, laajat aivoverenvuodot, vaikea sydänpysähdys, pitkittynyt hapenpuute (esim. hukkuminen) ja vakavat tulehdukset tai myrkytykset. Joissain tilanteissa myös aivokasvaimet tai aivoverisuonten tukokset johtavat laajoihin vaurioihin.
Oireet ja miten aivokuolema eroaa muista tiloista
- Aivokuollut ei reagoi ärsykkeisiin eikä voi herätä tai olla tietoinen ympäristöstään.
- Ei hengityskykyä ilman hengityskonetta — aivokuolleella ei käynnisty oma hengitystoiminta.
- Ei aivostem-refleksejä, kuten pupillojen reaktio valoon, silmän liikkeet pään kääntäessä tai yskimis- ja nielemisrefleksit ovat poissa.
On tärkeää erottaa aivokuolema esimerkiksi koomasta tai vegetatiivisesta tilasta. Koomassa potilas on tietämätön mutta aivoissa voi silti olla joitain toimintoja, ja palautuminen on joskus mahdollista. Vegetatiivisessa tilassa potilas voi näyttää joitain automatisoituja refleksiliikkeitä ja yöpäivärytmiä, mutta ei ole tietoinen itsestään tai ympäristöstä. Aivokuolemassa tietoisuus ja aivotoiminta ovat pysyvästi poissa.
Diagnoosi: miten aivokuolema todetaan?
Aivokuoleman toteaminen perustuu tarkkoihin lääketieteellisiin protokolliin. Ennen diagnoosia varmistetaan, ettei tilannetta selitä esimerkiksi lääkkeiden vaikutus, matala ruumiinlämpö tai metabolinen häiriö. Yleisiä vaiheita ovat:
- Kliininen tutkimus: lääkäri testaa reaktiottomuuden ja aivostem-refleksien puuttumisen (esim. pupillireaktiot, korneaalirefleksi, yskimis-/nielemisrefleksi).
- Apnea-testi: arvioidaan, herättääkö hiilidioksidin nousu hengitysrefleksin. Jos hengitystä ei ala spontaanisti vaikka hiilidioksidi nousee, testi tukee aivokuolmaa.
- Lisätutkimukset tarvittaessa (ancillary tests): sähköinen aivotoimintamittaus (EEG), aivoverenkierrosta kertovat tutkimukset kuten CT-angiografia tai isotooppitutkimukset, jotka osoittavat verenvirtauksen puuttumisen aivoissa.
- Usein vaaditaan toisen lääkärin arvio ja tietty aikaväli varmistamaan diagnoosi.
Kun kaikki vaatimukset täyttyvät, aivokuolemasta ilmoitetaan yleensä virallisena kuolemana.
Oikeudelliset, eettiset ja käytännön vaikutukset
Monissa maissa aivokuolema katsotaan lain mukaan kuolemaksi. Kun aivokuolema on todettu, lääkärit ja läheiset päättävät hoidosta ja elintenhoidosta. Aivokuolleen potilaan elimiä voidaan usein käyttää elinsiirtoihin, jos läheiset antavat suostumuksensa ja ehdot täyttyvät. Tästä keskustellaan herkällä ja selkeällä tavalla perheen kanssa.
Perheen tukeminen ja tiedottaminen on erittäin tärkeää. Lääkärit selittävät, mitä aivokuolema tarkoittaa, miten diagnoosi on tehty ja mitä vaihtoehtoja (esim. elintenluovutus tai elinjärjestelyn lopettaminen) on. Hoitohenkilökunta tarjoaa neuvoja surun käsittelyyn ja käytännön järjestelyihin.
Milloin elintoimintoja lopetetaan?
Kun aivokuolema on varmistettu, elämäntukitoimet voidaan lopettaa. Jos elinluovutusta ei tehdä, hengityskoneesta ja muista tuista voidaan luopua. Tämä tapahtuu yleensä suunnitellusti ja perhettä kuullen. Ilman koneita sydän ja hengitys pysähtyvät ajan kuluessa.
Lopuksi
Aivokuolema on vakava ja pysyvä tila, jossa aivojen toiminta on loppunut kokonaan. Diagnoosi perustuu huolelliseen lääketieteelliseen arvioon ja tarvittaessa lisätutkimuksiin. Jos tarvitset lisätietoja aivokuolemasta, diagnoosimenetelmistä tai elinluovutuksesta, keskustele hoitavan lääkärin tai sairaalan elinsiirtokoordinaattorin kanssa.
Diagnoosi
Lääkärit voivat todeta aivokuoleman tutkimalla potilasta. He tarkistavat aivorungon ohjaamat refleksit ja näkevät, pystyykö henkilö hengittämään itsenäisesti. Jos henkilö on aivokuollut, lääkäri toteaa:
- Henkilöllä ei ole refleksejä (hän ei esimerkiksi nielaise, kun lääkäri koskettaa hänen kurkkunsa takaosaa).
- Henkilön pupillit eivät muuta kokoaan kirkkaassa valossa tai pimeässä.
- Henkilö ei liiku tai reagoi, kun lääkäri tekee jotain kivuliasta (kuten nipistää henkilön ihoa).
- Henkilö ei yritä hengittää omin avuin.
Ennen aivokuoleman toteamista lääkärit tarkistavat, onko muita ongelmia, jotka voisivat näyttää aivokuoleman kaltaisilta (esimerkiksi hyvin alhainen ruumiinlämpö tai rauhoittavien lääkkeiden yliannostus). He odottavat yleensä kuudesta 24 tuntiin ennen kuin he tarkistavat uudelleen varmistaakseen, ettei henkilöllä ole enää merkkejä aivotoiminnasta. Sitten kutsutaan toinen lääkäri tekemään samat testit. Jos molemmat lääkärit ovat samaa mieltä, potilas voidaan virallisesti todeta "aivokuolleeksi".
Välitön diagnoosi
Joskus lääkärit käyttävät muita testejä, joilla aivokuolema voidaan todeta heti. Näitä testejä ovat mm:
- EEG, joka tallentaa aivojen sähköistä toimintaa. Aivokuolleen henkilön aivoissa ei ole sähköistä toimintaa.
- Aivokuvaukset, kuten tietokonetomografia. Aivokuolleen henkilön aivoihin ei virtaa verta.
Aivojen on tarkoitus saada pupillit muuttamaan kokoaan valon vaikutuksesta. Jos pupillit eivät tee näin, se on merkki siitä, että aivot eivät toimi oikein.
Aiheuttaa
Aivokuolema johtuu koko aivojen vammasta. Yleisimmät syyt ovat:
- Erittäin paha päävamma
- Aivohalvaus, joka katkaisi aivojen hapensaannin tai aiheutti aivoverenvuodon.
- Aivojen turvotus, joka johtuu joko infektiosta, kuten enkefaliitista, tai siitä, että aivot eivät saa tarpeeksi happea.
Aivojen turvotus tai verenvuoto voi katkaista aivojen verenkierron ja painaa aivorunkoa. Jos se on tarpeeksi paha, se voi murskata aivorungon.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on aivokuolema?
V: Aivokuolema tarkoittaa sitä, että aivot ovat lakanneet toimimasta pysyvästi, eikä sitä voida parantaa tai peruuttaa.
K: Onko aivokuolemaan olemassa hoitoa?
V: Ei, ei ole olemassa hoitoa, joka voisi auttaa aivokuolemaan.
K: Mitä tapahtuu, kun henkilö on aivokuollut?
V: Kun henkilö on aivokuollut, hänen aivojensa mikään osa ei toimi. Aivojen kaikki osat ovat kuolleet; aivoihin ei virtaa happea, eikä missään aivojen osassa ole sähköistä toimintaa.
K: Mitä aivot ohjaavat kehossamme?
V: Aivot ohjaavat kaikkea, mitä meidän on tehtävä pysyäksemme hengissä, kuten hengitystä, kehon lämpötilaa, sydämen sykettä ja muita tärkeitä asioita.
K: Voiko aivokuollut henkilö hengittää itse?
V: Ei, aivokuollut henkilö ei voi hengittää itse.
K: Voiko aivokuollut henkilö herätä tai olla tietoinen ympäristöstään?
V: Ei, aivokuollut henkilö ei koskaan pysty heräämään tai olemaan tietoinen siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu.
K: Voidaanko aivokuollutta henkilöä pitää hengissä erityiskoneiden ja lääkkeiden avulla?
V: Kyllä, toisinaan lääkärit voivat pitää aivokuolleita hengissä erityiskoneiden ja -lääkkeiden avulla. Vaikka nämä koneet voivat pitää henkilön muut elimet hengissä jonkin aikaa, ne eivät kuitenkaan voi auttaa aivoja parantumaan, ja lopulta myös muut elimet lakkaavat toimimasta.
Etsiä