Aivokuolema tarkoittaa, että aivot ovat lakanneet toimimasta. Aivokuolema on pysyvä, eikä sitä voida parantaa tai peruuttaa. Mikään hoito ei voi auttaa. Kun henkilö on aivokuollut, mikään hänen aivojensa osa ei toimi. Aivojen kaikki osat ovat kuolleet; aivoihin ei virtaa happea, eikä missään aivojen osassa ole sähköistä toimintaa.

Aivot ohjaavat kaikkea, mitä meidän on tehtävä pysyäksemme hengissä. Se ohjaa esimerkiksi hengitystä, kehon lämpötilaa, sydämen sykettä ja monia muita tärkeitä asioita. Kun ihminen on aivokuollut, hänen aivonsa eivät pysty ohjaamaan mitään näistä asioista. Aivokuollut henkilö ei pysty hengittämään itse. Hän ei koskaan pysty heräämään tai olemaan tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Joskus aivokuolleita ihmisiä pidetään hengissä erityisten koneiden ja lääkkeiden avulla. Lääkärit voivat esimerkiksi laittaa putken henkilön kurkkuun ja pumpata happea keuhkoihin hengityskoneella. Vaikka nämä koneet voivat pitää henkilön muut elimet elossa jonkin aikaa, ne eivät voi auttaa aivoja parantumaan. Lopulta henkilön muutkin elimet lakkaavat toimimasta.

Mikä aiheuttaa aivokuoleman?

Aivokuolema syntyy, kun aivot eivät enää saa riittävästi happea ja ravinteita tai kun aivokudos vaurioituu massiivisesti. Tavallisimpia syitä ovat vakavat aivovammat, laajat aivoverenvuodot, vaikea sydänpysähdys, pitkittynyt hapenpuute (esim. hukkuminen) ja vakavat tulehdukset tai myrkytykset. Joissain tilanteissa myös aivokasvaimet tai aivoverisuonten tukokset johtavat laajoihin vaurioihin.

Oireet ja miten aivokuolema eroaa muista tiloista

  • Aivokuollut ei reagoi ärsykkeisiin eikä voi herätä tai olla tietoinen ympäristöstään.
  • Ei hengityskykyä ilman hengityskonetta — aivokuolleella ei käynnisty oma hengitystoiminta.
  • Ei aivostem-refleksejä, kuten pupillojen reaktio valoon, silmän liikkeet pään kääntäessä tai yskimis- ja nielemisrefleksit ovat poissa.

On tärkeää erottaa aivokuolema esimerkiksi koomasta tai vegetatiivisesta tilasta. Koomassa potilas on tietämätön mutta aivoissa voi silti olla joitain toimintoja, ja palautuminen on joskus mahdollista. Vegetatiivisessa tilassa potilas voi näyttää joitain automatisoituja refleksiliikkeitä ja yöpäivärytmiä, mutta ei ole tietoinen itsestään tai ympäristöstä. Aivokuolemassa tietoisuus ja aivotoiminta ovat pysyvästi poissa.

Diagnoosi: miten aivokuolema todetaan?

Aivokuoleman toteaminen perustuu tarkkoihin lääketieteellisiin protokolliin. Ennen diagnoosia varmistetaan, ettei tilannetta selitä esimerkiksi lääkkeiden vaikutus, matala ruumiinlämpö tai metabolinen häiriö. Yleisiä vaiheita ovat:

  • Kliininen tutkimus: lääkäri testaa reaktiottomuuden ja aivostem-refleksien puuttumisen (esim. pupillireaktiot, korneaalirefleksi, yskimis-/nielemisrefleksi).
  • Apnea-testi: arvioidaan, herättääkö hiilidioksidin nousu hengitysrefleksin. Jos hengitystä ei ala spontaanisti vaikka hiilidioksidi nousee, testi tukee aivokuolmaa.
  • Lisätutkimukset tarvittaessa (ancillary tests): sähköinen aivotoimintamittaus (EEG), aivoverenkierrosta kertovat tutkimukset kuten CT-angiografia tai isotooppitutkimukset, jotka osoittavat verenvirtauksen puuttumisen aivoissa.
  • Usein vaaditaan toisen lääkärin arvio ja tietty aikaväli varmistamaan diagnoosi.

Kun kaikki vaatimukset täyttyvät, aivokuolemasta ilmoitetaan yleensä virallisena kuolemana.

Oikeudelliset, eettiset ja käytännön vaikutukset

Monissa maissa aivokuolema katsotaan lain mukaan kuolemaksi. Kun aivokuolema on todettu, lääkärit ja läheiset päättävät hoidosta ja elintenhoidosta. Aivokuolleen potilaan elimiä voidaan usein käyttää elinsiirtoihin, jos läheiset antavat suostumuksensa ja ehdot täyttyvät. Tästä keskustellaan herkällä ja selkeällä tavalla perheen kanssa.

Perheen tukeminen ja tiedottaminen on erittäin tärkeää. Lääkärit selittävät, mitä aivokuolema tarkoittaa, miten diagnoosi on tehty ja mitä vaihtoehtoja (esim. elintenluovutus tai elinjärjestelyn lopettaminen) on. Hoitohenkilökunta tarjoaa neuvoja surun käsittelyyn ja käytännön järjestelyihin.

Milloin elintoimintoja lopetetaan?

Kun aivokuolema on varmistettu, elämäntukitoimet voidaan lopettaa. Jos elinluovutusta ei tehdä, hengityskoneesta ja muista tuista voidaan luopua. Tämä tapahtuu yleensä suunnitellusti ja perhettä kuullen. Ilman koneita sydän ja hengitys pysähtyvät ajan kuluessa.

Lopuksi

Aivokuolema on vakava ja pysyvä tila, jossa aivojen toiminta on loppunut kokonaan. Diagnoosi perustuu huolelliseen lääketieteelliseen arvioon ja tarvittaessa lisätutkimuksiin. Jos tarvitset lisätietoja aivokuolemasta, diagnoosimenetelmistä tai elinluovutuksesta, keskustele hoitavan lääkärin tai sairaalan elinsiirtokoordinaattorin kanssa.