Glen tai Glenda on vuonna 1953 valmistunut elokuva miespuolisesta transvestiitista. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Ed Wood. Sen pääosissa nähdään Ed Wood Glenin ja Glendan roolissa, ja siinä esiintyvät Bela Lugosi ja Woodin silloinen tyttöystävä Dolores Fuller.

Elokuvan inspiraationa oli Christine Jorgensenin sukupuolenvaihdosleikkaus vuonna 1952. George Weiss oli Hollywoodissa pienen budjetin elokuvien tuottaja. Hän halusi tehdä elokuvan, jossa tapahtumaa hyödynnettäisiin. Hän teki Jorgensenille useita tarjouksia esiintymisestä elokuvassa. Nämä tarjoukset hylättiin.

Tämä oli Woodin ainoa elokuva, jota hän ohjasi, mutta jota hän ei tuottanut. Wood itse näytteli nimihenkilöä, mutta salanimellä "Daniel Davis". Lugosi esiintyy elokuvassa nimellä "The Scientist". Hän toimii eräänlaisena kertojana, mutta ei kerro mitään juonen kannalta merkityksellistä.

Juoni lyhyesti

Elokuva seuraa päähenkilöä, nuorta miestä nimeltä Glen, joka pukeutuu ajoittain naisemman näköisesti ja kutsuu näitä hetkiä "Glendaksi". Elokuva sekoittaa fiktiivistä draamaa, opetus­maista ääniraidetta ja pseudo­dokumentaarisia kohtauksia. Glen/Glenda avautuu kameralle omista tuntemuksistaan ja syystä, miksi hän pukeutuu toisin kuin yleinen normi edellyttää. Elokuvan rakenne on tarkoituksellisesti epätavallinen: siihen on upotettu unenomaisia välähdyksiä, kertojan pohdintaa ja lyhyitä sketsejä, jotka vaihtelevat vakavuuden ja ironian välillä.

Tuotanto ja tyyli

Glen tai Glenda tehtiin pienellä budjetilla ja rajatussa aikataulussa, mikä näkyy elokuvan teknisissä ratkaisuissa ja ajoittaisissa jatkuvuusvirheissä. Ed Woodin ohjaustyyli on suoraviivainen mutta sekalainen: kohtaukset vaihtuvat välillä ilman perinteistä dramaturgista logiikkaa, ja elokuvassa käytetään kertojan ääntä selittämään henkilöhahmon sisäisiä ristiriitoja. Elokuva yhdistelee draamaa, henkilökohtaista todistusta ja näyttämöllisiä riisu­utumiskohtauksia, mikä tekee siitä vaikeasti luokiteltavan 1950-luvun amerikkalaiseksi elokuvaksi.

Teemat ja historiallinen konteksti

Glen tai Glenda käsittelee identiteettiä, sukupuolen ilmaisua ja sosiaalista leimaa aikana, jolloin aihe oli tabu. Elokuva oli aikanaan harvinainen siinä, että se esitti transvestiikkauden inhimillisenä ja ymmärrettävänä ilmiönä eikä pelkästään rikollisuuden tai eksentrisyyden muotona. Vaikka esitys on ajoittain kömpelö ja empaattisuus sekoittuu moralisointiin, teema on selvästi myötätuntoinen: päähenkilöä ei demonisoida, vaan hänen kokemuksensa pyritään asettamaan yleisön ymmärrykseen.

Hahmot ja näyttelijät

  • Ed Wood – esittää Glen/Glenda-hahmoa (krediitissä myös salanimellä "Daniel Davis").
  • Bela Lugosi – näyttelee "The Scientist" -hahmoa, joka toimii elokuvan erikoisena kertojana ja pohdiskelijana.
  • Dolores Fuller – esiintyy Woodin elokuvassa; Fuller oli Woodin henkilökohtainen kumppani ja näytteli useissa hänen töissään.

Vastaanotto ja perintö

Elokuva sai ensi­arvioissa pääosin kielteisen vastaanoton: se tuomittiin teknisesti heikoksi ja näyttelemiseltään kömpelöksi. Ajan myötä kuitenkin Glen tai Glenda on noussut kulttielokuvaksi, jonka arvoa on alettu arvioida uudelleen erityisesti queer-elokuva­kontekstissa. Nykyarvioissa sen nähdään merkittävänä historiallisena dokumenttina siitä, miten sukupuolen esittämisestä puhuttiin populaarikulttuurissa 1950-luvulla.

Elokuva kiinnostaa sekä Ed Woodin uran tutkijoita että queer-elokuvan historian harrastajia. Tim Burtonin ohjaama elokuvakuvaus Ed Wood (1994) toi myös uutta huomiota Woodin tuotantoon ja Glen tai Glenda -elokuvan tarinaan.

Kriittisiä huomioita

On tärkeää lukea Glen tai Glenda kontekstissaan: se ei vastaa nykyisiä termejä tai tietoisuutta sukupuolivähemmistöistä, eikä sen käsittely ole aina nykymitoin arvioiden eheää. Samalla elokuvassa on kuitenkin aito halu ymmärtää ja puolustaa toisenlaista sukupuolen ilmaisua, mikä tekee siitä ajallaan poikkeuksellisen ja nykyään arvostetun historiallisen artefaktin.

Lisätietoja

Glen tai Glenda on edelleen katsottavissa erilaisina julkaisuina ja retrospektiivinäytöksinä. Elokuvan merkitys näkyy erityisesti siinä, miten se avasi populaarikulttuurin keskustelua sukupuolenkirjon ilmiöistä 1950-luvun vakaumusten keskellä.