Goofy ja Wilbur on lyhyt animaatio. Sen on tehnyt Walt Disney Productions. RKO Radio Pictures julkaisi sen 17. maaliskuuta 1939. Se oli ensimmäinen piirrettyelokuva, jossa Hessu oli sooloroolissa ilman Mikki Hiirtä tai Aku Ankkaa. Lyhytelokuva kestää noin kahdeksan minuuttia ja kuuluu Disneyn 1930-luvun myöhäisimpiin sarjakuvarohkaisuihin.
Juoni
Tässä sarjakuvassa Hessu lähtee kalaan lemmikkiheinän, Wilburin, kanssa. Heillä on vain huonoa onnea: Wilbur päätyy toistuvasti vaaraan ja kärsii sarjassa useista vaarallisista tilanteista. Fiksumpi koira, Goofy, ja hänen tyhmä hyönteisystävänsä pyydystävät kaloja kalaverkolla käyttäen Wilburia syöttinä. Kohtaukset rakentuvat slapstick-komedian ympärille: putoamisia, puristumisia ja muita fyysisiä toimenpiteitä, jotka ovat piirrettyjä äärimmäisiksi koomisen vaikutuksen saavuttamiseksi.
Tausta ja tuotanto
Shortin julkaisu ajoittui ajanjaksoon, jolloin Walt Disney Productions laajensi sekä pitkä- että lyhytformaattista tuotantoaan: se julkaistiin kaksi vuotta Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) jälkeen ja vuotta ennen Pinokkion ja Fantasiaa (molemmat 1940). Goofyn saaminen soolosankariksi merkitsi hahmon roolin vakiintumista Disneyn vakiohahmokavalkadiin: Hessu alkoi esiintyä yksinään ja hänen koominen persoona kehittyi kohti sitä muodollista tyyliä, jonka myöhemmissä "How to..."-lyhytelokuvissa tuntemme hyvin.
Animaatiotyyli ja teemat
Elokuva tunnetaan 13 slapstick-seikkailustaan kahdeksan minuutin aikana. Piirretty hyödyntää selkeää visuaalista komediaa, ylikorostettua liikeanimaatiota ja nopeita leikkaussarjoja tilanteiden rytmittämiseksi. Samalla se on poikkeuksellisen kovasydäminen varhaiselle Disney-tuotannolle: Wilburin useat hengenvaaratilanteet ja "lähellä kuolemaa" -kohtaukset tekevät siitä esimerkin siitä, kuinka slapstick voi helposti lipua raja-alueelle, jossa huumori kohtaa fyysisen väkivallan.
Vastaanotto ja merkitys
Sarjakuva herätti aikoinaan ja herättää edelleen keskustelua sen väkivaltaisuuden tasosta; jotkut katsovat, että Wilburin kohtelu on hyvinkin ankaraa, jopa brutaalia, kun taas toiset näkevät sen esimerkkinä ajankohdan slapstick-perinteen venyttämisestä animaation ehdoilla. Historiallisesti Goofy ja Wilbur on merkittävä erityisesti siksi, että se esitti Hesun itsenäisenä koomikkona ja osoitti Disneyn kiinnostuksen hahmokeskeisiin lyhytelokuviin samaan aikaan, kun studiolla panostettiin myös lukuisiin pitkäihin piirroshanihin.
Perintö ja saatavuus
Wilbur on jäänyt Disneyn maailmassa lähinnä yhden elokuvan sivuhahmoksi, mutta itse shortti muistaa hyvin Goofyn varhaisesta kehityksestä hahmona, joka voi kantaa koko lyhytelokuvan komedian voiman. Lyhytelokuvasta on keskusteltu animaatiohistoriassa esimerkkinä siitä, kuinka varhainen Disney ymmärsi ja käytti fyysistä komediaa – mutta myös siitä, miten huumorin ja väkivallan raja välillä häilyy.
Nykyään kortti on saatavilla ajoittain erilaisissa Disney-animaatiokokoelmissa ja arkistojulkaisuissa; se näkyy myös animaatioalan historiankirjoituksessa esimerkkinä 1930–1940-lukujen siirtymäkaudesta Disneyn tuotannossa.
Lisätietoja
- Julkaisupäivä: 17. maaliskuuta 1939
- Kesto: noin 8 minuuttia
- Jakelija: RKO Radio Pictures
- Hessu nähdään tässä ensimmäistä kertaa soolona ilman Mikki Hiirtä tai Aku Ankkaa
Vaikka Goofy ja Wilbur voi tuntua nykylukijalle rajulta, se on samalla arvokas ikkuna siihen, miten varhaiset animaatiotuotannot kokeilivat muotoa, rytmiä ja hahmokeskeisyyttä ennen toisen maailmansodan jälkeistä kehitystä animaatiokerronnassa.