Kreikan velkakriisi: syyt, kulku ja talousvaikutukset (2007–2015)

Kattava analyysi Kreikan velkakriisistä 2007–2015: syyt, tapahtumakulku ja talousvaikutukset — talousluvut, säästötoimet ja vaikutukset Euroopassa.

Kreikan valtionvelkakriisi sai alkunsa finanssikriisin jälkimainingeissa; se liittyi laajempaan vuosien 2007-2008 finanssikriisiin. Kreikassa tapahtunutta kutsutaan usein yksinkertaisesti kriisiksi (kreikaksi Η Κρίση). Kriisi alkoi näkyä nopeasti: julkisen talouden epätasapaino paljastui, hallitukset ryhtyivät äkillisiin sopeuttamistoimiin ja valtionlainojen korkokustannukset nousivat. Monet ihmiset kokivat tulonmenetyksiä, työttömyyden kasvua ja omaisuuden arvon laskua; seurauksena oli laajamittaista taloudellista ja sosiaalista kärsimystä sekä pakko‑emigraatiota.

Kreikan talous koki 2000‑luvulla erittäin voimakkaan ja pitkäkestoisen supistumisen – yhdistettynä rakenteellisiin heikkouksiin ja rahoitusmarkkinoiden luottamuksen menetykseen. Talouden supistuminen oli pidempikestoinen kuin useimmissa muissa kehittyneissä maissa; vaikutukset näkyivät työttömyyden, julkisen velan ja julkisten palvelujen heikentymisenä. Monet hyvin koulutetut ja nuoret lähtivät maasta parempien työmahdollisuuksien perässä.

Sisältö

• 1 Suuri lama
• 2 Sisäiset tekijät
• 3 Kriisin kulku (2009–2015)
• 4 Talousvaikutukset ja sosiaaliset seuraukset
• 5 Poliittiset ja kansainväliset ratkaisut
• 6 Jälkiseuraukset ja opit
• 7 Kirjallisuusluettelo
• 8 Viitteet

Suuri lama

Kreikan kriisin välittömänä laukaisijana toimi kansainvälinen finanssikriisi ja sen jälkeinen taantuma, joka heikensi talouskasvua laajalti Euroopassa. Monet maat joutuivat kasvattamaan julkisia menoja ja tukitoimia, mikä lisäsi budjettialijäämiä. Kreikassa julkisen talouden alijäämä kasvoi voimakkaasti: vuosien 2008–2009 aikana alijäämä nousi kaksinumeroisiksi prosenteiksi suhteessa BKT:hen, ja samalla julkinen velka oli jo suuri. Vuonna 2009 julkinen velka oli merkittävä suhteessa talouden kokoon, mikä heikensi markkinoiden luottamusta ja nosti valtionlainojen korkoja.

Euroaluejäsenyys poisti Kreikalta mahdollisuuden itsenäiseen valuuttapolitiikkaan ja devalvaatioon, joka olisi voinut lieventää kilpailukykyongelmia. Tämä vähensi joustovaraa sopeuttaa taloutta ulkoisiin sokkeihin.

Sisäiset tekijät

Kreikan valtiovarainministeriön tammikuussa 2010 julkaisemassa vuoden 2010 vakaus- ja kasvuohjelmassa nostettiin esiin useita rakenteellisia ongelmia. Raportissa lueteltiin keskeisiksi syiksi muun muassa heikko BKT:n kasvu, kestävyydeltään heikko julkinen velka ja korkeat budjettialijäämät sekä luottamuspula tilastojen ja talousohjauksen uskottavuudesta. Muita pitkäaikaisia ongelmia olivat liialliset julkiset menot verrattuna verokertymään, vaihtotaseen jatkuva alijäämä sekä laajalle levinnyt veronkierto ja verotuksen puutteellinen toimeenpano (veronkierto).

Lisäksi Kreikan talouden rakenne oli tehottomampi kuin monessa muussa euroalueen maassa: veropohja oli kapea, verotuksen perintä ja julkisen sektorin palvelutuotanto olivat ongelmallisia, ja kilpailua rajoittivat sääntely sekä harmaa talous.

Kriisin kulku (2009–2015)

• 2009–2010: Vuoden 2009 lopulla paljastuneet budjettitilastojen korjaukset ja julkisen talouden tilan heikkous johtivat lainamarkkinoiden luottamuksen romahtamiseen. Korkojen nousu teki Kreikan julkisesta velasta nopeasti kalliimman hallita.
• 2010 (ensimmäinen tukipaketti): Keväällä 2010 EU, Euroopan vakausmekanismi (alkuaikojen järjestelyt) ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) järjestivät ensimmäisen kahden osapuolen tukipaketin Kreikalle, jonka ehdot sisälsivät tiukkoja säästö‑ ja rakenneuudistuksia.
• 2011–2012: Talouden tilan heiketessä ja kestävyysnäkymien epäiltäessä päädyttiin laajempaan velkajärjestelyyn. Vuonna 2012 toteutettiin merkittävä yksityissijoittajien osuusvelan uudelleenjärjestely (ns. PSI), jossa yksityissijoittajat hyväksyivät arvonalennuksen ja velkojen ehtoja muutettiin osana laajempaa pakettia, joka sisälsi myös julkista rahoitustukea.
• 2013–2014: Talous jatkoi supistumistaan, mutta säästötoimet ja rakenteelliset muutokset alkoivat hitaasti parantaa kilpailukykyä. Työttömyys pysyi korkeana ja sosiaaliset paineet kasvoivat.
• 2015 (kriisin uusi vaihe): Syrizan vaalivoitto ja uusi neuvottelutilanne kärjistyivät kesällä 2015 päättäessään järjestää kansanäänestyksen velkojen ehtojen hyväksymisestä. Neuvotteluiden epäonnistuttua pankit joutuivat sulkemaan ovensa ja Kreikkaan määrättiin pääomaliikenne‑ ja nostorajoituksia (capital controls). Lopulta heinäkuussa 2015 Kreikka ja velkojat sopivat uudesta tukipaketista, joka sisälsi lisää tiukkoja ehtoja ja rakenneuudistuksia.

Talousvaikutukset ja sosiaaliset seuraukset

Kriisin talousvaikutukset olivat syvät ja laaja‑alaiset:

• Bruttokansantuote supistui voimakkaasti: talous kutistui useina vuosina peräkkäin, ja kriisin seurauksena kokonaistuotannon taso laski huomattavasti (useiden arvioiden mukaan yli 20 prosenttia verrattuna huippuvuosiin).
• Työttömyys kasvoi jyrkästi; työttömyysaste nousi yli 25 prosenttiin ja nuorisotyöttömyys oli vielä korkeampi.
• Julksisen velan suhde BKT:hen kasvoi osin talouden supistumisen vuoksi, vaikka vuosien mittaan tehtiin myös velkajärjestelyjä ja pitkäaikaisempia ehtojen muutoksia.
• Sosiaaliset palvelut ja julkinen sektori kokivat leikkauksia: terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan rahoitus heikkeni, mikä lisäsi köyhyyttä ja epätasa‑arvoa.
• Laaja emigraatio erityisesti nuorten ja korkeasti koulutettujen parissa heikensi työvoiman rakennetta ja pitkän aikavälin kasvun edellytyksiä.

Poliittiset ja kansainväliset ratkaisut

Kriisi johti merkittäviin poliittisiin muutoksiin sekä Kreikassa että EU‑politiikassa. Kreikan sisäpoliittinen kenttä polarisoitui; hallitukset vaihtuivat useasti ja protestit sekä mielenosoitukset olivat yleisiä. Kansainvälisesti kriisi pakotti euroalueen kehittämään uusia vakausmekanismeja, kuten EFSF:n (väliaikainen rahoitusväline) ja myöhemmin pysyvämmän ESM:n, sekä tiukentamaan valvontaa ja koordinoituja toimintamalleja kriisinhallintaan.

Jälkiseuraukset ja opit

Kreikan velkakriisistä jäi useita oppeja ja pitkäaikaisia vaikutuksia:

• Tarve parempaan talouspolitiikan koordinointiin euroalueella ja avoimiin, luotettaviin tilastoihin sekä julkisen talouden läpinäkyvyyteen.
• Rakenneuudistukset – kilpailun lisääminen, verokertymän parantaminen, byrokratian vähentäminen ja työmarkkinoiden toimivuuden parantaminen – ovat välttämättömiä kestävän kasvun palauttamiseksi.
• Sosiaalisen suojan puskureiden merkitys korostui: sopeutustoimet ilman riittävää sosiaalista tukea johtavat suuriin inhimillisiin kustannuksiin.
• Kriisi vauhditti myös euroalueen instituutioiden kehittymistä, mutta keskustelu vastuusta, vastuullisuudesta ja solidaarisuudesta jatkuu edelleen.

Vaikka tässä artikkelissa keskityttiin erityisesti vuosien 2007–2015 tapahtumiin, on hyvä nostaa esiin, että Kreikan talouspolitiikka, velkasaneeraukset ja kansainvälinen tuki jatkoivat muotoutumistaan myös sen jälkeen. Kriisin hoito oli moniosainen prosessi, jossa yhdistettiin rahoitustukea, rakenteellisia uudistuksia ja poliittisia kompromisseja. Kriisistä seurasi myös keskustelu siitä, miten vastaavat kriisit voitaisiin estää tai hoitaa tulevaisuudessa joustavammin ja inhimillisemmin.

Kirjallisuusluettelo ja viitteet

Tähän osuuteen voidaan lisätä lähteet, raportit ja tutkimukset, joihin artikkelin tiedot perustuvat. Keskeisiä lähteitä ovat kansainvälisten järjestöjen (IMF, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki) raportit, Kreikan valtiovarainministeriön julkaisut, taloustutkimukset sekä akateeminen kirjallisuus velka‑ ja finanssikriiseistä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä aiheutti Kreikan valtionvelkakriisin?

K: Miten tämä vaikutti ihmisiin Kreikassa?

K: Kuinka kauan taantuma on jatkunut?

K: Mikä on kauppavaje?

K: Miten Kreikan hallituksen epäjärjestystä koskevat raportit vaikuttivat lainakustannuksiin?

Hae kirjaimella