Kreikan kieli (Ελληνικά): historia, aakkoset ja nykykreikka

Kreikan kieli: yli 3 000 vuoden historia, kreikkalaiset aakkoset ja nykykreikka — perusteellinen ja kiinnostava opas opiskelijoille ja kulttuurinharrastajille.

Kreikan kieli on indoeurooppalainen kieli. Se on Kreikan (Hellas) ja Kyproksen virallinen kieli. Kieltä on puhuttu alueella yli kolme tuhatta vuotta: alun perin pääosin nykyisen Kreikan alueella, mutta aikojen kuluessa myös esimerkiksi Vähä-Aasian rannikolla (nykyään osa Turkista) ja Etelä-Italiassa. Historian aikana kreikkaa käytettiin laajalti myös Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Itse kieltä kutsutaan kreikaksi nimellä Ελληνικά (elliniká).

Historia

Kreikan kielen historia on yksi Euroopan pisimmistä ja katkeamattomista kielihistoriikkeista, yli 3 000 vuoden mittainen. Historiassa erotetaan yleensä useita vaiheita:

• Muinaiskreikka (mm. homerinen ja klassinen kausi) — kieli, jossa kirjoitettiin Homeroksen eepokset, tragediat ja filosofian klassikot.
• Koine — helleenistisen ajan ja roomalaisajan yleiskreikka, jolla levittäytyi paljon kirjallisuutta, hallintoa ja uskonnollisia tekstejä (mm. Uusi testamentti osittain Koine-kreikaksi kirjoitettu).
• Keskiaikainen/Byzanttilainen kreikka (noin 330–1453) — Bysantin valtakunnan aikana käytetty muoto, jossa syntyivät runsaasti kirkollista ja bysanttilaista kirjallisuutta (Bysantin valtakunta).
• Nykykreikka — nykymuodot, jotka kehittyivät keskiajalla ja uudella ajalla ja joita puhutaan tänään.

Modernin kreikan kielipolitiikkaan liittyi pitkään diglossia: sivistyneempi, kirjoitettu muoto katharevousa ja kansankieli dimotiki kilpailivat koulutuksessa ja hallinnossa. 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun lopulla dimotiki vakiinnutti asemansa nykystandardina.

Aakkoset ja kirjoitus

Kreikkalaiset kirjoittavat kielensä kreikkalaisilla aakkosilla, jotka muodostuivat myöhäiselle etiopin foneettiselle järjestelmälle perustuvasta foinikialaisesta kirjoitusperinteestä. Moderni kreikan aakkosto sisältää 24 kirjainta: Α α (alfa), Β β (beta), Γ γ (gamma), Δ δ (delta), Ε ε (epsilon), Ζ ζ (zeta), Η η (eta), Θ θ (theta), Ι ι (iota), Κ κ (kappa), Λ λ (lambda), Μ μ (mu), Ν ν (nu), Ξ ξ (xi), Ο ο (omikron), Π π (pi), Ρ ρ (rho), Σ σ/ς (sigma), Τ τ (tau), Υ υ (upsilon), Φ φ (phi), Χ χ (chi), Ψ ψ (psi) ja Ω ω (omega).

Monien muiden aakkostojen, kuten latinalaisten aakkosten ja eri maiden kyrillisten aakkosten, ovat kehityksessä saaneet vaikutteita kreikkalaisesta aakkosesta. Nykykreikassa käytössä on yksinkertaistettu äänne- ja aksenttimerkintä (monotonic-järjestelmä), kun taas antiikin ja keskiaikaisen tekstin yhteydessä käytetään usein polytonista kirjoitusasua.

Nykykreikka ja murteet

Nykykreikka (Νέα Ελληνικά) on 2000-luvulla vakaa ja standardoitu kieli, jonka perusmuoto on kehittynyt kansankielestä dimotiki-perinteen pohjalta. Puhujia maailmassa on noin 13–15 miljoonaa, pääosin Kreikassa ja Kyproksella.

Kreikassa on myös useita merkittäviä murteita ja alueellisia muotoja: Kyproksen kreikka, pontolainen kreikka, tsakonin murre Peloponnesoksella, sekä eteläitalialaiset kreikkalaiset yhteisöt (esim. griko-murteet). Joitakin murteita, kuten cappadocian kreikka, pidetään uhanalaisina tai lähes kadonneina nykypäivänä.

Nykykreikan äännejärjestelmä on yksinkertaistunut monella tavalla verrattuna antiikin kreikkaan: esimerkiksi sävelakselin sijaan kielessä on painoaksentti, vokaalisysteemi on muuttunut ja konsonanttien ääntämys on muuttunut useissa kohdissa.

Leviäminen ja käyttö

Nykyään kreikkaa puhutaan enimmäkseen Kreikassa ja Kyproksella, mutta myös kreikkalaisissa siirtokunnissa ympäri maailmaa. Monet muut maat ovat kotipaikkoja merkittäville kreikkalaisille yhteisöille, mikä on johtanut kielen leviämiseen diasporan kautta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Australiassa on huomattavia kreikkalaisperäisiä yhteisöjä, ja laajemmin puhutaan kreikkaa myös Kanadassa, Saksassa ja muissa Euroopan maissa. Kreikkalainen diaspora on yksi tärkeistä syistä, miksi kieltä kuulee ja opiskellaan maailmalla.

Kreikka on myös yksi Euroopan unionin virallisista kielistä, ja sitä käytetään sekä arkielämässä että kulttuurissa, tieteessä, kirjallisuudessa ja kirkollisissa yhteyksissä. Kreikan kirjallisuus kattaa antiikin klassikot (Homerosta ja tragedioista), bysanttilaisen perinteen ja modernin kirjallisuuden — muun muassa nobelistit Giorgos Seferis ja Odysseas Elytis — jotka ovat osaltaan vieneet kreikankielistä kulttuuria kansainväliseen tietoisuuteen.

Kreikan opiskelu tarjoaa suoraa pääsyä laajaan kirjalliseen ja kulttuuriseen perinteeseen sekä hyödyllisen pohjan muiden indoeurooppalaisten kielten ja erityisesti itäisen Välimeren alueen kulttuureiden ymmärtämiseen.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kreikan kieli?

Q: Missä sitä puhuttiin ensimmäisen kerran?

K: Miten kreikkalaiset kirjoittavat kielensä?

K: Kuinka kauan kreikkaa on kirjoitettu?

K: Mitkä ovat sen historian kolme osaa?

K: Kuinka moni puhuu kreikkaa vuodesta 2021 lähtien?

Hae kirjaimella