Harmaahanhi (Anser anser): tuntomerkit, levinneisyys ja elintavat

Tutustu harmaahanheen: tuntomerkit, levinneisyys, muuttokäyttäytyminen ja elintavat. Suurin hanhi, kotihanhien esi-isä — kattava opas luonnonystäville.

Harmaahanhi (Anser anser) on vesilintujen heimoon Anatidae kuuluva suurikokoinen harmaahanhilaji. Se on suurin hanhi. Sen levinneisyys on laaja. Sen levinneisyysalueen pohjoispuolella Euroopassa ja Aasiassa asuvat linnut muuttavat etelään talvehtimaan lämpimämpiin paikkoihin.

Se on Anser-suvun tyyppilaji, ja se on kotihanhien esi-isä. Sitä on kesytetty ainakin vuodesta 1360 eaa. lähtien. Suvun nimi tulee sanasta anser, joka tarkoittaa latinaksi "hanhi".

Harmaahanhet matkustavat keväällä pohjoisempana sijaitseville pesimäalueilleen ja pesivät nummilla, rämeillä, järvien ympärillä ja rannikon saarilla. Ne parittelevat yleensä elinikäisesti ja pesivät maassa kasvillisuuden keskellä. Munia on kolmesta viiteen. Naaras hautoo munat, ja molemmat vanhemmat puolustavat ja kasvattavat poikaset. Linnut pysyttelevät yhdessä perheryhmänä, muuttavat syksyllä parvena etelään ja eroavat seuraavana vuonna. Talvella ne asuvat puolivesielinympäristöissä, suistoissa, rämeillä ja tulvapelloilla ja käyttävät ravinnokseen ruohoa ja viljelykasveja. Jotkin populaatiot, kuten Etelä-Englannissa ja kaupunkialueilla, ovat pysyviä ja asuvat samalla alueella ympäri vuoden.

Tuntomerkit

• Koko: aikuinen harmaahanhi on kookas vesilintu; pituus yleensä noin 74–91 cm ja siipiväli 147–180 cm. Paino vaihtelee yleensä 2–4,5 kg yksilöstä riippuen.
• Puku: yleisväritys on harmaanruskea, selkä ja siivet tummempia sävyjä ja vatsa vaaleampi. Pää ja kaula ovat usein hieman vaaleammat kuin selkä.
• Kuono ja jalat: nokka on tukeva, yleensä oranssinkirjava tai vaaleanpunertava, jalat ja varpaat usein vaaleanpunertavat.
• Ääni: kova, kantava hanhen käheä "honk" tai sarja torvensoitonomaista ääniä; parvessa kuuluva ääni on helppo tunnistaa.
• Poikaset: juostessa poikaset ovat keltaisenharmaita ja hyvin sopeutuneita laiduntamiseen heti kuoriuduttuaan.

Levinneisyys ja elinympäristö

Harmaahanhen luonnollinen levinneisyys kattaa suuren osan Eurooppaa ja Keski-Aasiaa sekä osia Pohjois-Afrikkaa. Pohjoisemmilla pesimäalueilla elävät yksilöt muuttavat talveksi etelään, kun taas etelämpänä ja kaupunkiympäristöissä voi esiintyä vuoden ympäri pysyviä asukkaita. Pesimäpaikat ovat usein avoimia alueita: niittyjä, nummi- ja rämealueita, järvien ja jokien rantoja sekä rannikon saaria. Talvella lajit viihtyy tulvapelloilla, suistoissa ja muilla runsasravinteisilla vesialueilla.

Ravitsemus

• Ravinto: pääasiassa kasviperäinen: ruoho, ruohojen varret, juurakot, suon ja rannan kasvit sekä viljelykasvien tähkät ja jyvät.
• Ruokailutavat: laidunnus maalla on yleisin tapa; talviaikana hanhet voivat myös kaivella maasta ruokaa ja käyttää peltoja sekä nurmikoita.

Lisääntyminen ja poikaset

Parit ovat usein elinikäisiä ja pesivät maassa suojaisassa kasvillisuudessa. Pesässä on yleensä 3–7 munaa, tavallisin munamäärä on 3–5. Naaras hautoo munat noin 27–29 vuorokautta. Poikaset kuoriutuvat karvaisina ja varsin itsenäisinä (precocial), ne lähtevät pian kuoriutumisen jälkeen emon seuraan etsimään ravintoa. Sekä naaras että koiras puolustavat poikasiaan aktiivisesti useiden viikkojen ajan. Poikaset lentokykyisiksi noin 6–8 viikon ikäisinä, mutta parven kanssa pysyminen jatkuu usein pidempään.

Muuttokäyttäytyminen ja sosiaalisuus

Harmaahanhet muodostavat keväisin ja syksyisin muuttavia parvia, jotka liikkuvat pitkiäkin matkoja. Muuttoparvet ovat sopeutuneet lentämään pitkille siirtymille ja usein lepäilevät ja kerääntyvät suuriksi ryhmiksi ruokailualueille. Pesimäaikana parit voivat pysytellä erillisinä, mutta poikaskauden jälkeen muodostuvat perheryhmät yhdistyvät usein suuremmiksi plokeiksi.

Uhat ja suojelu

• Uhat: elinympäristöjen muuttuminen, maatalouden muutos, häirintä pesäaikaan, salametsästys joillain alueilla ja saalistus.
• Suojelutilanne: kansainvälisesti harmaahanhi luokitellaan IUCN:n mukaan yleensä vähintään huolestuttavaksi luokitusta ei ole; monet populaatiot ovat vakaita tai kasvavia. Lintua suojellaan alueellisilla määräyksillä, ja metsästystä säädellään monissa maissa.

Ihmisen ja kotihanhien suhde

Harmaahanhi on kotihanhien (Anser anser domesticus) esi-isä, ja kesyyntyminen on tapahtunut tuhansia vuosia sitten. Kotihanhet ovat olleet tärkeitä ruokaa, sulkia ja vartiointia varten. Luonnonvaraiset harmaahanhet voivat hyötyä viljelymaisemista, mutta ne voivat myös aiheuttaa vahinkoa pelloille syömällä viljelykasveja.

Tunnistus ja erot vastaaviin lajeihin

• Vertaaminen muiden hanhien kanssa: esimerkiksi valkoposkihanhi (Anser albifrons) erottuu valkoisesta otsalaikkustaan ja usein mustista vatsaraita-pilkuista; papuhanhi/bean goose (Anser fabalis) on usein kapeampi ja nokan musta-osio erottuu eri tavalla. Pink-footed goose (Anser brachyrhynchus) on yleisesti pienempi ja nokka on lyhyempi.
• Käytännön vinkeissä: huomioi koko, nokan väri, jalkojen väri, ja lajin ääntely sekä löytyykö alueelta laajaa laidunaluetta tai kosteikkoa – nämä auttavat erottamaan harmaahanhen muista lajista.

Äänet

Harmaahanhen ääni on kova ja kantava "honk" tai sarja huutoja, joita käytetään parven koordinoimiseen ja varoittamiseen. Ääni kuuluu kauas ja on tunnusomainen hanhille.

Yhteenvetona harmaahanhi on kookas, laajalle levinnyt hanhi, joka on merkittävä sekä luonnon monimuotoisuuden että ihmisen kulttuurihistorian kannalta. Se on helpommin havaittavissa äänensä, kookkaan koon ja värityksensä perusteella, ja sen elintavat – laidunnus, pesimä maanpinnalla ja muuttoparvien muodostaminen – tekevät siitä tyypillisen pelto- ja kosteikkolajiston edustajan.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on harmaahanhi?

K: Missä harmaahanhi on levinnyt?

K: Minne harmaahanhet muuttavat levinneisyysalueensa pohjoisosista talvella?

K: Mikä on kotihanhen kantaisä?

K: Missä harmaahanhet pesivät keväällä?

Kysymys: Kuinka suuri on harmaahanhen munaparvi?

K: Mitä harmaahanhet syövät talvella?

Hae kirjaimella