Anno Domini (latinaksi alun perin Anno Domini nostri Iesu Christi, ”Herran vuonna”), lyhennettynä AD tai A.D., tarkoittaa vuotta tai vuosia, jotka on laskettu Kristuksen oletetun syntymän jälkeen. AD vastaa ajatuksellisesti suomenkielistä merkintää jKr. (jälkeen Kristuksen) ja historiaan liittyvää vastakohtaa muodostaa eKr. (ennen Kristusta), joka vastaa englanninkielistä BC tai B.C.. On tärkeää huomata, että englanninkielinen lyhenne AD ei tarkoita ”after death” (kuoleman jälkeen) — tämä on yleinen virhe. Lisäksi nykyään usein käytetään myös neutraaleja vaihtoehtoja CE (Common Era, suomeksi joskus ”nykyinen ajanlasku”) ja BCE (Before Common Era).

Käyttötavat ja kirjoitussäännöt

Alkuperäisessä latinalaisessa käytössä A.D. sijoitettiin ennen vuosilukua (esim. A.D. 145). Englanninkielisissä teksteissä ja nykyaikaisessa käytännössä lyhenne voidaan kuitenkin sijoittaa myös vuosiluvun jälkeen (esim. 145 A.D.), ja suomenkielisissä teksteissä yleisin tapa on merkitä eKr. ja jKr. vuosiluvun jälkeen (esim. 145 eKr., 2014 jKr.). Lyhennemuodot vaihtelevat pisteiden käytön suhteen (jKr vs. jKr.), ja tyyli voi riippua julkaisun tyyliopista.

Historia — kuka otti käyttöön ajanlaskun?

Kristillinen ajanlasku kehitettiin 500-luvulla paimentolaisen ja kirjanpitäjän Dionysius Exiguusin toimesta (noin vuonna 525), kun hän laati laskelmia liturgisten juhlapäivien määrittämiseksi. Myöhemmin 700–800-luvulla englantilainen oppinut Bede laajensi ja levitti tätä laskutapaa Euroopassa. Ajanlasku perustui Dionysiuksen oletukseen Jeesuksen syntymävuodesta, mutta hänen laskelmansa eivät nykykäsityksen mukaan olleet tarkkoja.

Ei nollavuotta

Tässä järjestelmässä ei ole nollavuotta: vuosi 1 eKr. seuraa suoraan vuotta 1 jKr.:ää. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi vuodesta 1 eKr. vuoteen 1 jKr. kuluu yksi vuosi, ei kaksi, ja ajan pituuslaskuissa on oltava varovainen kun siirrytään eKr./jKr.-rajauksen yli. Astronomiset ja tieteelliset laskelmat käyttävät usein eri numerointia, jossa on nollavuosi (esim. astronominen vuosi 0 = 1 eKr. kalenterissä), jotta laskutoimitukset helpottuvat.

Vaihtoehdot: CE ja BCE

Viime vuosikymmeninä sekulaarisemmissa tai uskonnollisesti neutraaleissa yhteyksissä on yleistynyt lyhenteiden CE (Common Era) ja BCE (Before Common Era) käyttö. Nämä vastaavat historiallisesti samaa aikajakoa kuin AD ja BC, mutta niiden tarkoitus on välttää suoraa viittausta kristinuskoon. Suomenkielisissä teksteissä usein käytetään silti perinteisiä muotoja jKr. ja eKr. riippuen kontekstista ja kohderyhmästä.

Miksi Jeesuksen syntymä ei välttämättä ollut vuosi 1 jKr.?

Tämän ajanlaskun alkuperäinen tarkoitus oli merkitä Kristuksen syntymävuosi, mutta nykytutkimus ja historialliset lähteet viittaavat siihen, että Jeesus syntyi todennäköisesti muutamaa vuotta aikaisemmin kuin Dionysius oletti. Esimerkiksi historialliset tapahtumat, kuten kuningas Herodeksen kuolema (usein ajoitettu noin vuoteen 4 eKr.), viittaavat siihen, että Jeesuksen syntymä olisi voinut tapahtua 4–6 eKr. välillä. Lisäksi evankeliumien kronologiset vihjeet ja roomalaiset luku- ja hallintarekisterit antavat viitteitä epäselvästä tarkasta vuodesta.

Käytännön esimerkkejä

  • Perinteinen englanninkielinen tapa: A.D. 145 tai 145 A.D.
  • Suomalainen tapa: 145 eKr. (before Christ) ja 2014 jKr. (Anno Domini)
  • Neutraali vaihtoehto: 145 BCE ja 2014 CE
  • Astronominen numerointi (sisältää vuoden 0): esimerkiksi astronominen vuosi 0 = 1 eKr. kalenterissa

Yhteenvetona: Anno Domini (AD) on historiallinen ajanlaskun merkintä, joka liittyy Kristuksen oletettuun syntymään. Käytännöt lyhenteiden sijoittelusta ja muodoista vaihtelevat kielestä ja tyyliopista riippuen, ja nykyään myös neutraaleja CE/BCE-muotoja käytetään laajalti. Historialliset ja tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että Kristuksen tarkka syntymävuosi on epävarma ja todennäköisesti ennen vuotta 1 jKr.