Grime – brittiläinen elektroninen musiikki: historia, ominaisuudet ja artistit
Grime on elektronisen musiikin tyylilaji, joka sai alkunsa Lontoossa 2000-luvun alussa. Laji kehittyi brittiläisestä autotallimusiikista, ja se on saanut vaikutteita drum and bassista, dancehallista, raggasta ja hiphopista. Grime-musiikki voidaan yleensä määritellä lyöntien perusteella, jotka ovat yleensä noin 130-145 BPM, ja sen aggressiivisen elektronisen äänen perusteella. Myös räppääminen on tärkeä osa grimea.
Piraattiradiot (laittomat radioasemat) olivat tärkeitä grimen alkuaikoina, sillä ne olivat ainoita paikkoja, joissa genre soi ennen kuin se sai valtavirran huomion Yhdistyneessä kuningaskunnassa 2000-luvun puolivälissä. Varhaisia tärkeitä muusikoita olivat Dizzee Rascal, Kano, Lethal Bizzle ja Wiley. Muita tärkeitä muusikoita ovat muun muassa P Money, Ghetts, Jme, Skepta, Stormzy ja grime-ryhmät kuten Boy Better Know, Newham Generals, Roll Deep ja Ruff Sqwad. 2010-luvun puolivälissä grime alkoi saada huomiota Australiassa. Genreä on kuvailtu "merkittävimmäksi musiikilliseksi kehitykseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosikymmeniin".
Grimen äänimaailma on usein karu ja pelkistetty: punchaiset rummut, tiukka bassokuorma, säröiset tai kubistiset syntetisaattorimelodiat ja synkistetyt efektiäänet. Tuotannossa käytetään niin sampleja, software-syntikoita kuin edullisempia studiovälineitäkin, mikä heijastaa genren alkuvaiheiden DIY-henkeä. Kappalemuodot voivat olla lyhyitä ja intensiivisiä; MC:t rytmittävät flow'taan tiheisiin tauluihin ja freestyle-esiintymisiin. Usein biitit on rakennettu 8- tai 16-baarisiin jaksoihin, joihin MC:t vaihtavat lyriikoita nopeassa tahdissa.
Teemat ja kulttuuri: Grimen lyriikat käsittelevät usein kaupunkielämää, arkea, kilpailua, identiteettiä ja poliittisia tai sosiaalisia kysymyksiä. Genreä ympäröi vahva yhteisöllisyys: piraattiradiot, soundclashit, freestyle-miitit ja pieniä klubi- sekä telttaravereita ovat olleet keskeisiä paikkoja, joissa artistit näyttäytyvät ja ammentavat vaikutteita toisiltaan. Muotiin ja asenteeseen liittyvät elementit — kuten tracksuitit, tietyt brändit ja katuestetiikka — ovat osa laajempaa grime-kulttuuria.
Merkittävät julkaisut ja läpimurrot: Grime on vuosien varrella siirtynyt marginaalista valtavirtaan. Esimerkiksi Dizzee Rascal ja hänen albuminsa nostivat genren näkyville jo 2000-luvun alussa; myöhemmin artistit kuten Skepta ja Stormzy ovat vieneet grimea laajemmille yleisöille ja festivaalilavoille. Skeptan ja Stormzyn kaltaiset nimet ovat myös tuoneet grimeä kansainväliseen tietoisuuteen, ja monet artistit ovat saavuttaneet merkittävää radiotoistoa, listamenestystä ja festivaaliesiintymisiä.
Alalajit ja kehitys: Grime on dynaaminen genre, joka on sekä vaikuttanut että saanut vaikutteita muista tyyleistä, kuten UK drillistä, afrobeatsista ja elektronisesta musiikista yleisemmin. Tuottajat ovat kehittäneet omia alalajejaan — esimerkiksi Wileyyn liitetty "eskibeat" — ja modernit tuotannot yhdistelevät perinteistä grimen äänimaailmaa uusien soundien kanssa.
Keskeiset artistit ja ryhmät (esimerkkejä):
- Dizzee Rascal
- Kano
- Lethal Bizzle
- Wiley
- P Money
- Ghetts
- Jme
- Skepta
- Stormzy
- Boy Better Know
- Newham Generals
- Roll Deep
- Ruff Sqwad
Nykyään grime jatkaa elinvoimaista kehitystään: genre näkyy sekä underground-ympäristöissä että suuremmissa mediakanavissa. Uudet sukupolvet tuovat mukanaan omia tulkintojaan ja yhdistävät grimen elementtejä moninaisiin musiikillisiin suuntauksiin, joten sen vaikutus näkyy edelleen laajasti brittiläisessä ja kansainvälisessä musiikkikentässä.
Historia
Origins
Grime sai alkunsa 2000-luvun alussa Lontoossa. Varhaiset piraattiradioasemat (laittomat radioasemat) auttoivat grimen levittämisessä, kuten Rinse FM, Deja Vu FM, Major FM, Freeze 92.7 ja Raw Mission. Laittomat radioasemat olivat ensimmäisiä, jotka soittivat ja edistivät grime-musiikkia. Tuohon aikaan grimellä ei ollut vakiintunutta nimeä, vaan sen sijaan käytettiin monia eri nimiä, kuten 8-bar, nu shape, sublow ja eskibeat. Näitä nimiä käytettiin kuvaamaan uutta soundia, joka oli kehittymässä brittiläisestä autotallimusiikista, joka ajautui pois house-musiikin vaikutteista ja sen sijaan kohti synkempiä teemoja ja ääniä.
Ensimmäisiä "grime"-nimellä kutsuttuja kappaleita olivat Wileyn "Eskimo", "Ice Rink" ja "Igloo", Musical Mobin "Pulse X" ja Danny Weedin "Creeper".
"Grime" sai nimensä toimittajilta, jotka alun perin määrittelivät genren "grimeksi", koska se kuulosti synkältä ja synkältä, ja myöhemmin siitä tuli "grime".
Kehitys
Dizzee Rascal, Wiley, Kano ja Lethal Bizzle olivat ensimmäisiä grime-muusikoita, jotka saivat huomiota valtavirran tiedotusvälineissä vuosina 2003-2004. Heidän albuminsa Boy in da Corner, Treddin' on Thin Ice, Home Sweet Home ja Against All Oddz olivat ensimmäiset, jotka saavuttivat suosiota. Dizzee Rascal sai paljon tunnustusta ja kaupallista menestystä albumillaan Boy in da Corner. Vuonna 2003 Dizzee Rascal voitti albumin ansiosta Mercury Music Prize -palkinnon. Monet muut grime-muusikot eivät kuitenkaan pystyneet saavuttamaan valtavirran suosiota. Vähemmän tunnettujen muusikoiden mainostamiseksi Jammer (yhtyeestä Boy Better Know) perusti Lord of the Micsin vuonna 2004. Lord of the MIcs oli vuosittainen DVD-sarja, joka tarjosi vähemmän tunnetuille muusikoille foorumin mainostaa itseään. Lord of the Micsin muusikot esittelivät kykyjään kilpailemalla battle-räpeissä (joita kutsutaan myös "clashingiksi"). DVD sisälsi myös grime-muusikoiden haastatteluja. DVD:n myi aluksi Jammer itse, mutta myöhemmin hän pystyi myymään sitä ukrecordshop.com-sivuston kautta, mikä auttoi DVD:n suosion kasvuun. DVD auttoi monia vähemmän tunnettuja grime-artisteja saavuttamaan suosiota ja auttoi myös grimea saamaan fanipohjan internetissä. Ennen DVD:tä monet grime-artistit saivat faneja vain esiintymällä livenä piraattiradioissa (laittomat radioasemat).
Kansainvälinen kasvu
Vuonna 2005 julkaistiin 679 Recordingsin Run the Road -kokoelma, jossa esiteltiin joitakin siihen mennessä suosituimmista grime-julkaisuista, mikä lisäsi grimen ja grime-artistien suosiota ja mainetta kansainvälisesti. Erityisen merkittävä grime-artisti, joka on menestynyt ulkomailla, on Lady Sovereign, joka saavutti ykkössijan MTV:n TRL-ohjelmassa, esiintyi Late Show with David Letterman -ohjelmassa ja on nykyään Jay-Z:n Roc-A-Fella Recordsin palveluksessa.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on grime-musiikki?
V: Grime on Lontoosta 2000-luvun alussa alkunsa saanut elektronisen musiikin tyylilaji, joka on saanut vaikutteita brittiläisestä garage-musiikista ja muista tyylilajeista, kuten drum and bassista, dancehallista, raggasta ja hiphopista, ja jolle on ominaista aggressiivinen, rosoinen elektroninen ääni ja rap.
K: Mikä on grime-musiikin tempo?
V: Grime-musiikkia tuotetaan yleensä noin 137-143 lyöntiä minuutissa.
K: Oliko grime suosittua alkuaikoina?
V: Piraattiradiot (laittomat radioasemat) olivat tärkeitä grime-musiikin alkuaikoina, sillä ne olivat ainoita paikkoja, joissa genre soi ennen kuin se sai valtavirran huomion Yhdistyneessä kuningaskunnassa 2000-luvun puolivälissä.
K: Ketkä olivat grimen varhaisia tärkeitä muusikoita?
V: Grimen varhaisia tärkeitä muusikoita olivat muun muassa Dizzee Rascal, Kano, Lethal Bizzle ja Wiley.
K: Keitä muita grimen tärkeitä muusikoita/ryhmiä?
V: Muita tärkeitä grime-muusikoita ovat muun muassa P Money, Ghetts, Jme, Skepta, Stormzy ja grime-ryhmät kuten Boy Better Know, Newham Generals, Roll Deep ja Ruff Sqwad.
K: Milloin grime alkoi saada huomiota Australiassa?
V: Grime alkoi saada huomiota Australiassa 2010-luvun puolivälissä.
K: Millaiseksi grimea on kuvattu?
V: Grimeä on kuvattu "merkittävimmäksi musiikilliseksi kehitykseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosikymmeniin".
