Gelre (Guelders) – historiallinen kreivikunta ja herttuakunta Alankomaissa

Gelre (Guelders) – syväluotaava katsaus historialliseen kreivikuntaan ja herttuakuntaan Alankomaissa: politiikka, kulttuuri ja keskiajan merkitys.

Tekijä: Leandro Alegsa

03-02-2026 11:00

Guelders tai Gueldres (hollanniksi Gelre, saksaksi Geldern) on historiallinen nimi keskiaikaisesta kreivikunnasta, joka myöhemmin nostettiin herttuakunnaksi Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja sijaitsi osana Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueita Alankomaissa. Alueesta tuli merkittävä poliittinen ja sotilaallinen tekijä Alankomaiden keskiaikaisten valtataistelujen aikana ja se muodostaa osan nykyisestä Alankomaissa sijaitsevasta Gelderlandin maakunnasta.

Sijainti ja rakenne

Guelders ulottui keskisuurena alueena nykyisen Alankomaiden itäosissa ja osin lähellä nykyistä Saksan rajaa. Se koostui perinteisesti useista alueellisista osista, joita usein kutsuttiin neljäksi kvartaaliaksi (”quarters”):

Veluwe (Veluwekwartier)
Zutphenin kvartieri (Kampen/Zutphen-alue)
Nijmegenin kvartieri (nijmegeniläinen osa)
Yläkvartieri (Bovenkwartier), eteläisempi osa, joka ulottui nykyisen Etelä-Limburgin ja Nordrhein-Westfalenin suuntaan

Tärkeitä kaupunkeja Gueldersin historiassa ovat olleet muun muassa Arnhem, Nijmegen, Zutphen, Roermond ja nimikaupunki Geldern (nykyisin Saksan puolella Nordrhein-Westfalenissa).

Historia lyhyesti

Guelders muodostui keskiajalla kreivikunnaksi ja kasvoi alueelliseksi valtaesineeksi Itämeren ja Länsi-Euroopan valtataisteluissa. Kreivikunnasta tehtiin herttuakunta vuonna 1339, kun keisari myönsi herttuan arvonimen, mikä nosti alueen poliittista merkitystä.

Keskiajalla ja varhaisessa uudella ajassa Guelders oli usein riidan kohteena Burgundin herttuakunnan ja myöhemmin Habsburgien kanssa. Myös paikalliset herttuat ja alueelliset suvut taistelivat vallasta; tunnettu vastarinnan johtaja oli esimerkiksi Karel van Egmond (Kaarle Egmondilainen), joka pyrki säilyttämään alueen itsenäisyyttä Habsburgien pyrkimyksiltä.

Herttuakunta liitettiin lopulta Habsburgien alaisuuteen ja osaksi Habsburgien maatonta hallintoa Alankomaissa; alueen poliittinen asema muuttui vielä uudelleen 1500–1600-luvuilla Euroopan laajojen sotien ja diplomaattisten järjestelyjen seurauksena. Osia Gueldersistä siirtyi vaihtelevasti Habsburgien (myöhemmin Espanjan ja Itävallan vallan) sekä Alankomaiden tasavaltaan (United Provinces) kuuluviksi. Useita alueita myöhemmin jaettiin edelleen 1600–1700-luvuilla; lopulta Napoleonin sodan jälkeen alueet järjestettiin uudelleen, ja suurin osa historiallisesta Gueldersistä muodostaa nykyisen Alankomaiden maakunnan Gelderlandin.

Perintö ja nykytilanne

Nimi Gelre/Gelderland elää edelleen nykyisen Alankomaiden maakunnan nimenä.
Monet kaupungit, linnat ja kirkot alueella kantavat jälkiä herttuakunnan ajalta: keskiaikaiset muurit, linnoitukset ja kirkkoarkkitehtuuri muistuttavat alueen historiallisesta roolista.
Historiallinen raja kulkee nykyään maiden ja maakuntien rajojen läpi: osa vanhasta Gueldersistä on nykyisessä Alankomaiden Gelderlandissa, osa sijaitsee Saksan puolella (esim. Geldern).

Gueldersin historia on esillä paikallisissa museoissa ja arkistoissa, ja sen perintö vaikuttaa edelleen alueen kulttuuriin, paikannimiin ja identiteettiin.

Maantiede

Herttuakunta sai nimensä Geldernin (Gelder) kaupungin mukaan, joka sijaitsi nykyisen Saksan alueella. Nykyinen Gelderlandin (englanniksi myös Guelders) maakunta Alankomaissa kattaa suurimman osan alueesta. Entiseen herttuakuntaan kuului kuitenkin myös osia nykyisestä Alankomaiden Limburgin maakunnasta ja nykyisessä Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa sijaitsevista alueista, jotka Preussi sai haltuunsa vuonna 1713.

Herttuakunnassa oli neljä erityisosaa, joilla oli omat keskuksensa:

Roermondin kaupunginosa, jota kutsutaan myös nimellä Overkwartier (Yläkortteli) tai Upper Guelders. Se sijaitsi Maasin molemmin puolin ylävirtaan. Siihen kuuluivat Geldernin kaupunki sekä Erkelenz, Goch, Nieuwstadt, Venlo ja Straelen;

ja se erotettiin Gelderlandista (Gelderland):

Zutphenin kaupunginosa, jota kutsutaan myös Achterhoekiksi. Tämä sijaitsi IJsselin itäpuolella ja Reinin pohjoispuolella. Siihen kuuluivat sellaiset kaupungit kuin Doesburg, Doetinchem, Groenlo ja Lochem;
Arnhemin kaupunginosa, jota kutsutaan myös Veluweksi. Se sijaitsee IJsselin länsipuolella ja Reinin pohjoispuolella Elburgin, Harderwijkin, Hattemin ja Wageningenin kanssa;
Nijmegenin kaupunginosa, jota kutsutaan myös Betuweksi. Tämä osa sijaitsee Reinin eteläpuolella ja Maas-joen pohjoispuolella (jokien välissä). Siihen kuuluivat Gendt, Maasbommel, Tiel ja Zaltbommel.

Historia

Ensimmäinen maininta

Maakunta mainittiin ensimmäisen kerran noin vuonna 1096, jolloin Wassenbergin Gerard III mainittiin ensimmäisen kerran "Gueldersin kreivinä". Se sijaitsi tuolloin Ala-Lothringenin alueella Geldernin ja Roermondin alueella. Sen tärkein linnoitus oli Montfortissa (rakennettu vuonna 1260). Kreivi Gerardin poika Gerard II sai vuonna 1127 avioliiton kautta Zutphenin kreivikunnan Pohjois-Hamalandiassa. 1200- ja 1300-luvuilla Guelders laajeni hyvin nopeasti Maas-, Rein- ja IJssel-jokien varsilla alajuoksulla. Se vaati jopa maita Limburgin herttuakunnassa. Vuonna 1288 se hävisi Worringenin taistelun Bergiä ja Brabantia vastaan.

Guelders oli usein sodassa naapureidensa kanssa. Ei ainoastaan Brabantin vaan myös Alankomaiden kreivikunnan ja Utrechtin piispakunnan kanssa. Sen alue ei kasvanut ainoastaan sen menestyksen ansiosta sodankäynnissä, vaan se menestyi hyvin myös rauhan aikana. Vilhelm II, joka oli sekä Alankomaiden että Zeelandin kreivi, antoi Nijmegenin käyttöön Gueldersille lainaa vastaan. Hän ei kuitenkaan kyennyt maksamaan velkojaan takaisin, joten näistä maista tuli olennainen osa Gueldersia.

Itsenäinen Guelders ja Habsburgin Alankomaat

Vuonna 1339 Gueldersin kreivi Reginald II:sta tuli herttua Pyhän saksalaisen keisarin Ludvig IV Wittelsbachin määräyksestä. Kun Reginald kuoli ilman perillistä vuonna 1371, Gueldersin peri William I Jülichistä. Vuonna 1423 Guelders siirtyi Egmondin suvulle. Herttua Adolf riiteli isänsä Arnoldin kanssa maan perinnöstä. Arnold joutui Burgundin herttuan Kaarle Rohkean painostuksen kohteeksi, ja tämä pani hänet vankilaan vuonna 1471. Kun Arnold kuoli vuonna 1473, herttua Kaarle lisäsi Gueldersin Burgundin Alankomaihinsa.

Viimeinen itsenäinen Gueldersin herttua oli Adolfin poika Kaarle Egmondin (1492-1538). Hän kasvatti herttuakunnan kokoa pohjoiseen ja sisällytti siihen nykyisen Overijsselin maakunnan. Hän jätti testamentissaan herttuakunnan Jülich-Cleves-Bergin herttua Vilhelm Rikkaalle. Hän ei kuitenkaan pystynyt pitämään sitä hallussaan, ja Habsburgin keisari Kaarle V muutti pian sinne. Guelders menetti lopullisesti itsenäisyytensä, kun se yhdistettiin Habsburgien Alankomaiden seitsemääntoista maakuntaan vuonna 1543.

Espanja ja Alankomaiden kapina 1560-luvulla

Kaarle V luopui vallasta vuonna 1556. Hän päätti, että Burgundin piirin alueet olisi liitettävä osaksi Espanjan monarkiaa. Pohjois-Alankomaat nousivat Espanjan kuningas Filip II:ta vastaan Alankomaiden kapinassa. Gelderlandin kolme pohjoista neljännestä liittyivät Utrechtin liittoon, ja niistä tuli osa yhdistettyjä provinsseja, kun vuoden 1581 luopumislaista sovittiin. Ainoastaan yläkortteli jäi osaksi Espanjan Alankomaita.

Utrechtin sopimus päätti Espanjan perintösodan vuonna 1713. Espanjan yläneljännes jaettiin jälleen Preussin guldenien (Geldern, Viersen, Horst, Venray), yhdistyneiden maakuntien (Venlo, Montfort, Echt), Itävallan (Roermond, Niederkrüchten, Weert) ja Jülichin herttuakunnan (Erkelenz) kesken.

Vuonna 1795 Guelders valloitettiin ja liitettiin Ranskan ensimmäiseen tasavaltaan. Se jaettiin Roerin ja Meuse-Inférieren departementtien kesken.