Angiosperm Phylogeny Group (APG) on kasvitieteilijöiden epävirallinen kansainvälinen ryhmä, joka kokoontui saadakseen aikaan yhteisymmärryksen kukkivien kasvien (angiospermien) taksonomiasta. He halusivat perustaa sen fylogenian avulla saatuihin kasvisuhteisiin.

Yhteistyön tuloksena on syntynyt neljä versiota luokittelujärjestelmästä. Ne julkaistiin vuosina 1998, 2003, 2009 ja 2016. Aikaisemmat angiospermaattisten kasvien luokittelut eivät perustuneet monofylaktisiin ryhmiin (eli ryhmiin, jotka sisältävät kaikki yhteisen esi-isän jälkeläiset).


 

Tausta ja tavoitteet

APG syntyi tarpeesta päivittää kukkivien kasvien luokittelu sellaiseksi, että se heijastaisi nykyistä ymmärrystä sukulaisuussuhteista, joita saadaan molekyylibiologian menetelmillä. Ryhmän keskeinen periaate on käyttää DNA-sekvenssidataa ja fylogeneettisiä analyysejä perinteisten morfologisten tuntomerkkeihin perustuvien luokitusten sijaan. Tavoitteena oli luoda selkeä, monofylaktinen ja laajasti hyväksyttävä järjestelmä, jota voisi käyttää tutkimuksessa, kasvikokoelmissa ja oppikirjoissa.

APG-versiot lyhyesti

  • APG I (1998) — ensimmäinen yhteinen ehdotus, joka osoitti DNA-tietoon perustuvien luokkien mahdollisuuden ja toi esille suuria muutoksia perinteisiin ryhmittelyihin.
  • APG II (2003) — tarkensi ja laajensi ensimmäistä ehdotusta. Sisälsi joustavuutta joidenkin perheiden rajauksiin niin, että vaihtoehtoiset (kapeammat tai laajemmat) perherajat olivat sallittuja tietyissä tapauksissa.
  • APG III (2009) — pyrki vakauttamaan nimeämistä ja suosimaan laajempia perhekiintiöitä, pienensi vaihtoehtoisten ratkaisujen määrää ja kertoi laajasti sovellettavasta järjestelmästä.
  • APG IV (2016) — päivitti järjestelmän uusien molekyylitutkimusten perusteella, muutti joidenkin ryhmien sijoituksia ja lisäsi sekä yhdisti perheitä ja lahkoja uuden tiedon pohjalta.

Tärkeimmät käsitteet ja tulokset

APG-järjestelmässä kukkivat kasvit jaetaan selkeisiin monofylaktisiin kladeihin, kuten varhaiset (basal) angiospermit, magnoliidit, monokotit ja eudikot. Eudikoteihin kuuluu edelleen usein jaettava ydinkonsepti core eudicots, josta erottuvat suuret kladit kuten rosidit ja asteridit. Luokittelu perustuu ensisijaisesti molekyylisiin todisteisiin, mutta huomioi myös morfologian silloin kun se tukee molekyylituloksia.

Merkitys ja vaikutus

APG:n ehdotukset ovat vaikuttaneet voimakkaasti kasvitieteen käytäntöihin. Monet kasviluettelot, kasviflorat, tietokannat ja herbaariot ovat siirtyneet APG-pohjaiseen luokitteluun, koska se tarjoaa johdonmukaisen ja fylogeneettisesti perustellun viitekehyksen. Järjestelmä on myös edistänyt kansainvälistä yhteistoimintaa ja tiedon yhdenmukaistamista taksonomiassa.

Kritiikki ja kehitys

Vaikka APG on laajasti käytössä, se ei ole ollut ilman kritiikkiä. Jatkuva DNA-tutkimuksen kehittyminen johtaa usein luokituksen tarkistuksiin, mikä voi aiheuttaa nimeämisen ja käytännön sovellusten epävarmuutta. Osa taksonomeista on myös korostanut, että morfologia ja käyttökelpoiset tuntomerkit ovat tärkeitä esimerkiksi kenttätyössä, ja toivoneet tasapainoa molekyylidatan ja perinteisten merkkien välillä. APG:n käytännön etu on kuitenkin se, että se pyrkii pitämään ryhmät monofylaktisina ja siten evolutiivisesti mielekkäinä.

Jatkotoimet ja nykypäivä

APG-ryhmän julkaisut eivät ole "lopullisia" — ne päivittyvät sitä mukaa kun uusia tietoja kertyy. Nykyinen linjaus (2016) toimii laajasti viitekehyksenä, mutta tutkijat jatkavat laajojen genomitutkimusten tekemistä, jotka voivat vielä tarkentaa angiospermien sukupuita. Monet käytännön lähteet yhdistävät APG-periaatteet paikallisiin tarpeisiin, ja taksonomian muutokset vakiintuvat usein vähitellen florojen ja tietokantojen päivitysten myötä.

Lisätietoja

APG:n työtä seuraavat ja käyttävät laajasti erilaiset kasvitieteelliset yhteisöt, ja sen vaikutukset näkyvät oppikirjoissa, tutkimusartikkeleissa ja kasviluetteloissa. Jos haluat syventää tietämystäsi, kannattaa etsiä APG-julkaisujen alkuperäiset artikkelit ja ajantasaiset katsaukset, jotka kuvaavat tarkemmin kunkin version perusteluja ja muutoksia.