Hildesheim

Historia

Hildesheim on yksi Pohjois-Saksan vanhimmista kaupungeista. Kaupunki on ehkä perustettu, kun piispa muutti Elzestä Innersten kahluupaikalle, jossa se oli tärkeä kauppapaikka Hellwegin kauppareitillä. Asutus kasvoi pian kaupungiksi, jolle kuningas Otto III myönsi markkinaoikeudet vuonna 983. Alun perin markkinoita pidettiin Vanha tori (Alter Markt) -nimisellä kadulla, joka on edelleen olemassa. Ensimmäinen markkinapaikka perustettiin Pyhän Andreaksen kirkon ympärille. Kaupungin kasvaessa entistä suuremmaksi tuli myös suurempi kauppapaikka tärkeämmäksi. Hildesheimin nykyinen kauppapaikka tehtiin 1200-luvun alussa, kun kaupungissa oli noin 5 000 asukasta. Kun Hildesheim sai kaupungin oikeudet vuonna 1249, se oli yksi Pohjois-Saksan suurimmista kaupungeista. Neljän vuosisadan ajan papisto hallitsi Hildesheimiä, kunnes kaupungintalo rakennettiin ja kansalaiset saivat jonkin verran vaikutusvaltaa ja itsenäisyyttä. Nykyisen kaupungintalon rakentaminen aloitettiin vuonna 1268, ja vuonna 1367 Hildesheimistä tuli Hansaliiton jäsen. Vuosina 1519-1523 kaupunkilaisten ja heidän piispansa välinen sota tuli kalliiksi, kun he ajautuivat riitaan. Hildesheimistä tuli protestanttinen vuonna 1542, ja vain tuomiokirkko ja muutama muu rakennus jäivät keisarillisiin (roomalaiskatolisiin) käsiin. Myös useat kaupunkia ympäröivät kylät pysyivät roomalaiskatolilaisina. Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1813 kaupungista tuli osa Hannoverin kuningaskuntaa, joka liitettiin Preussin kuningaskuntaan Itävallan ja Preussin sodan jälkeen vuonna 1866 maakuntana.

Kaupunkia pommitettiin toisessa maailmansodassa, mutta pommituksilla ei ollut suurta merkitystä sodan kulun kannalta. Taloista 28,5 % tuhoutui ja 44,7 % vaurioitui. Taloista 26,8 %:ssa ei ollut vaurioita. Keskusta, jolla oli siihen asti vielä keskiaikainen luonteensa, lähes tasoitettiin. Kuten monissa kaupungeissa, etusijalle asetettiin kipeästi tarvittavien asuntojen nopea rakentaminen, ja tuhoutuneiden rakennusten tilalle rakennettiin betonirakenteita. Onneksi suurin osa tärkeimmistä kirkoista, joista kaksi on nykyään Unescon maailmanperintökohteita, rakennettiin uudelleen alkuperäiseen tyyliin pian sodan jälkeen. Sodan aikana arvokasta maailmanperintömateriaalia oli piilotettu kaupunginmuurin kellariin. Vuonna 1978 perustettiin Hildesheimin yliopisto. 1980-luvulla alkoi historiallisen keskustan jälleenrakentaminen. Osa uusista betonirakennuksista torin läheisyydessä purettiin. Niiden tilalle rakennettiin alkuperäisten rakennusten jäljennöksiä.

Hildesheimin kaupungintalo, noin 1895

Väestön historia

Vuosi	Väestö
1400	noin 6 000
1450	noin 8 000
1648	noin 5 500
1803	11,108
1825	12,630
1849	14,651
1871	20,801
1. joulukuuta 1875 ¹	22,581
1. joulukuuta 1890 ¹	33,481
1. joulukuuta 1900 ¹	42,973
1. joulukuuta 1910 ¹	50,239
8. lokakuuta 1919 ¹	53,499
16. kesäkuuta 1925 ¹	58,522
16. kesäkuuta 1933 ¹	62,519
17. toukokuuta 1939 ¹	72,101
13. syyskuuta 1950 ¹	65,531
6. kesäkuuta 1961 ¹	96,296
31. joulukuuta 1970	93,400
30. kesäkuuta 1975	106,000
30. kesäkuuta 1980	102,700
30. kesäkuuta 1985	100,900
1. tammikuuta 1989	103,512
30. kesäkuuta 1997	105,700
31. joulukuuta 2002	103,448

¹ väestönlaskentatiedot

Kuvia kaupungista