Hubblen laki (Hubble–Lemaître): maailmankaikkeuden laajeneminen ja Hubble‑vakio

Hubblen laki (Hubble–Lemaître): maailmankaikkeuden laajeneminen, Hubble‑vakio ja sen mittaukset — selkeä katsaus punasiirtymään, etäisyyksiin ja nykymittauksiin.

Tekijä: Leandro Alegsa

Hubblen laki tai Hubble‑Lemaîtren laki on nimi havainnolle, jonka mukaan:

  1. Kaikilla syvällä avaruudessa havaituilla kohteilla on Doppler-siirtymä, joka on mitattu nopeus suhteessa Maahan ja toisiinsa;
  2. Maasta etääntyvien galaksien Doppler-siirtymän mittaama nopeus on verrannollinen niiden etäisyyteen Maasta ja kaikista muista tähtienvälisistä kappaleista.

Todellisuudessa havaittavan maailmankaikkeuden aika-avaruus laajenee, ja Hubblen laki on tämän suora fyysinen havainto. Se on perusta uskolle maailmankaikkeuden laajenemiseen, ja se on tärkeä todiste, johon usein vedotaan alkuräjähdys-mallin tueksi.

Yksinkertaisin muoto ja sen merkitys

Lakia ilmaistaan usein yksinkertaisesti yhtälöllä v = H0D, jossa H0 on nykyhetken Hubble‑vakio (tunnetaan myös nimellä Hubble‑parametrin nykyarvo), D on galaksin etäisyys ja v sen poistumisnopeus meistä. Tämä suhde tarkoittaa sitä, että kauempana olevat galaksit näyttävät etääntyvän nopeammin kuin läheiset.

Yleisimmin käytetty yksikkö H0:lle on (km/s)/Mpc eli kilometriä sekunnissa per megaparsec. Esimerkiksi arvo 70 (km/s)/Mpc tarkoittaa, että 1 megaparsec (noin 3,09×1019 km) päässä oleva galaksi poistuu noin 70 km/s nopeudella. Käytännön esimerkki: 10 Mpc päässä oleva kohde poistuu noin 700 km/s nopeudella, jos H0 ≈ 70.

H0:n käänteisluku antaa niin kutsutun Hubble‑ajan, joka on likimääräinen aikaskaala laajenemisen nopeudelle. Tyypillisillä H0‑arvoilla Hubble‑aika on järjestyksessä ~1,4×1010 vuotta (noin 14 miljardia vuotta). Hubble‑pituus eli c/H0 on samalla luokkaa muutamaa tuhatta megaparsecsiä (järjestysluokka ~4 000 Mpc), mikä vastaa kymmeniä miljardeja valovuosia.

Historialliset kohdat

Vaikka laki liitetään yleisesti Edwin Hubbleen, Georges Lemaître johdatti samanlaisen teoreettisen ennusteen ensimmäisenä yleisestä suhteellisuusteoriasta vuonna 1927 julkaistussa artikkelissaan. Lemaître esitti, että maailmankaikkeus voi laajeta, ja hän arvioi myös laajenemisnopeuden suuruusluokan — arvon, jota nykyään kutsutaan Hubble‑vakioksi. Kaksi vuotta myöhemmin Hubble julkaisi havaintoihin perustuvan työn, joka vahvisti laajenemisen ja antoi tarkempia mittauksia. Merkittäväksi edeltäjäksi voidaan mainita myös Vesto Slipher, joka 1910–1920‑lukujen aikana mittasi monien galaksien suuriin puna‑arvoihin viittaavia spektrejä.

Vuonna 2018 Kansainvälinen tähtitieteellinen liitto (IAU) suositti nimen muodossa "Hubble–Lemaître law" sitomaan sekä teoreettisen ennakoijan että havaitsijan tekijät nimen yhteyteen.

Mittausmenetelmät ja nykyaikaiset tulokset

Hubble‑vakion määritys perustuu etäisyyysmittauksiin ja punasiirtymien tulkintaan. Keskeisiä menetelmiä ovat:

  • Standardikynttilät: Cepheid‑muuttujat ja tyypin Ia supernovat, joita käytetään etäisyysporrastuksessa (distance ladder).
  • Standardimitat (standard rulers): esimerkiksi baryoninen akustinen oskillaatiokala (BAO), jota voidaan käyttää etäisyysskaalan mittaamiseen suuressa mittakaavassa.
  • Suorat menetelmät: tähtispektrien liikkeiden ja galaksiklustereiden mittaukset, pintakirkkauden vaihtelumittaukset, gravitaatiolinssien aikaviiveet.
  • Varhaisen maailmankaikkeuden menetelmät: kosminen mikroaaltotausta (CMB) yhdessä kosmologisen mallin kanssa antaa arvion H0:sta (tämä on ei‑suora määritys).

Erilaisten menetelmien tulokset eivät täysin täsmää: suoraan läheisistä kappaleista rakentuva "etäisyysportaita" käyttävä lähestymistapa antaa tyypillisesti arvoja noin 72–74 (km/s)/Mpc (esim. HST‑projekti ja SH0ES‑ryhmän mittaukset), kun taas varhaisen maailmankaikkeuden kosmista mikroaaltotaustaa analysoivat tulokset (esim. Planck‑satelliitti) antavat arvoja noin 67–68 (km/s)/Mpc. Tämä ero, joka tunnetaan nimellä Hubble‑jännite (Hubble tension), on yksi nykykosmologian aktiivisista tutkimusaiheista.

Aiemmin mainittu arvo H0 = 73,8 ± 2,4 (km/s)/Mpc perustui Hubble‑avaruusteleskoopin infrapunahavainnointeihin (vuoden 2011 arvio). Myöhemmissä julkaisuissa ja yhteenvetomittauksissa on saatu sekä hieman matalampia että hieman korkeampia arvoja riippuen menetelmästä ja aineistosta. Esimerkiksi CMB‑pohjaiset analyysit tuovat vahvasti esiin arvon luokkaa 67 (km/s)/Mpc, kun taas paikalliset etäisyysporrastot useimmiten sijoittuvat yli 70 (km/s)/Mpc. Tilanne ja määritysten epävarmuudet paranevat jatkuvasti uusien mittausten, kuten Gaia‑satelliitin tarkentuneiden parallaksien ja parempien supernovadatakokoelmien myötä.

Rajoitukset ja oikea tulkinta

Yhtälö v = H0D pätee hyvin pienillä punasiirtymillä eli läheisille galakseille. Suurilla etäisyyksillä ja isoilla punasiirtymillä on käytettävä yleisen suhteellisuusteorian täsmällisempiä etäisyyssuhteita ja aikakehitystä, koska Hubble‑parametri H(t) muuttuu ajan mukana (H0 on nykyhetken arvo).

On tärkeää huomata, että laajenevassa aika‑avaruudessa etääntyminen ei ole paikallista liikesuuntaa avaruudessa siten kuin klassisessa Doppler‑tulkinnassa. Galaksit voivat näyttäytyä poistuvan nopeuksilla, jotka ylittävät valonnopeuden c — tämä ei riko suhteellisuusteoriaa, koska kyse ei ole paikallisesta liikenopeudesta suhteessa paikalliseen valoon vaan avaruuden itsensä laajenemisesta.

Kosmologisesti tarkempi yhteys liittyy avaruuden laajenemisen skaala‑tekijään a(t), ja Hubble‑parametri määritellään tavallisesti muodossa H(t) = ȧ(t)/a(t), jolloin Hubblen laki voidaan paikallisesti kirjoittaa muodossa v = H(t)·r (r = oikea, ns. proper‑etäisyys).

Miksi laki on merkittävä

Hubblen laki yhdistää havainnot ja kosmologisen teorian: se antaa suoraa näyttöä universumin laajenemisesta ja asettaa mittakaavan, jolle kosmologiset mallit voidaan sovittaa. H0:n tarkka arvo vaikuttaa arvioihin maailmankaikkeuden iästä, massatiheydestä, pimeän energian ominaisuuksista ja monista muista kosmologisista parametroista. Siksi Hubble‑vakion tarkentaminen ja Hubble‑jännityksen ymmärtäminen ovat keskeisiä tavoitteita nykytutkimuksessa.

Yhteenvetona: Hubblen laki kertoo, että universumi laajenee ja että etäisyys korreloi poistumisnopeuden kanssa. Lain yksinkertainen muoto antaa selkeän ja helposti havainnoitavan ennusteen lähigalaksoille, mutta laajemmassa kosmologisessa kontekstissa tarvitaan yleisen suhteellisuusteorian tarjoamaa laajempaa kehystä ja tarkempia etäisyysmalleja.

Absorptioviivat kaukaisen galaksien superjoukon näkyvässä spektrissä (oikealla) verrattuna absorptioviivoihin Auringon optisessa spektrissä (vasemmalla). Nuolet osoittavat punasiirtymän. Aallonpituus kasvaa kohti punaista ja sen jälkeen (taajuus pienenee).Zoom
Absorptioviivat kaukaisen galaksien superjoukon näkyvässä spektrissä (oikealla) verrattuna absorptioviivoihin Auringon optisessa spektrissä (vasemmalla). Nuolet osoittavat punasiirtymän. Aallonpituus kasvaa kohti punaista ja sen jälkeen (taajuus pienenee).

Aiheeseen liittyvät sivut

  • Luonnon aikajana

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Hubblen laki?


V: Hubblen laki eli Hubble-Lemaîtren laki on tähtitieteellinen havainto, jonka mukaan kaikilla syvällä avaruudessa havaituilla objekteilla on doppler-siirtymä, joka on verrannollinen niiden etäisyyteen Maasta ja muista tähtienvälisistä kappaleista mitattuun nopeuteen. Sen mukaan havaittavan maailmankaikkeuden aika-avaruuden tilavuus laajenee.

K: Kuka johti tämän lain ensimmäisenä?


V: Georges Lemaître johti lain ensimmäisenä yleisen suhteellisuusteorian yhtälöistä vuonna 1927 julkaistussa artikkelissaan.

K: Kuka vahvisti sen olemassaolon?


V: Edwin Hubble vahvisti lain olemassaolon kaksi vuotta myöhemmin ja sai tarkemman arvon vakiolle, joka nyt kantaa hänen nimeään.

K: Miten taantumanopeus mitattiin?


V: Taantumanopeus johdettiin Vesto Slipherin vuonna 1917 mittaamista punasiirtymistä, jotka hän yhdisti nopeuteen.

K: Millä yhtälöllä tämä laki ilmaistaan?


V: Laki ilmaistaan usein yhtälöllä v = H0D, jossa H0 on suhteellisuusvakio (Hubble-vakio) galaksin oman etäisyyden D ja sen nopeuden v välillä.

K: Missä yksikössä H0 yleensä ilmoitetaan?


V: H0 ilmoitetaan yleensä yksikössä (km/s)/Mpc, joka antaa 1 megaparsekunnin (3,09×1019 km) päässä sijaitsevan galaksin nopeuden km/s:ssa.

K: Mitä on ehdotettu viimeaikaisista H0:n arvioista? A Viimeisimmän, vuonna 2011 tehdyn arvion mukaan H0 = 73,8 ± 2,4 (km/s)/Mpc, kun taas vaihtoehtoinen lähestymistapa, jossa käytettiin galaksijoukkojen tietoja, antoi arvon 67 ± 3,2 (km/s)/Mpc ja muut menetelmät antoivat arvoja välillä 70-72 (km/s)/Mpc . Tuoreen, vuonna 2016 kehitetyn menetelmän mukaan se on saattanut olla 66,53 km/s/ megaparsec pian laajenemisen alkamisen jälkeen, mikä viittaa siihen, että laajenemisnopeus on kasvanut ajan mittaan.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3