Aleksandrialainen Hypatia (noin 350–415 jKr.) oli merkittävä matemaatikko, tähtitieteilijä ja filosofi. Hänet muistetaan yhtenä antiikin merkittävimmistä naisoppineista ja neoplatonismiksi kutsutun filosofisen koulukunnan johtajana. Neoplatonismi kehitti ja tulkitsi Platonin ajatuksia ja vaikutti vahvasti sekä filosofiaan että tieteeseen hänen piirissään.
Hypatia syntyi ja asui suurimman osan elämästään Aleksandriassa, joka tuon ajan Egyptissä oli tärkeä oppimiskeskus ja kulttuurin risteys. Hänen isänsä Theon oli tunnettu matemaatikko ja kouluttaja, ja Hypatia sai opetuksensa pääosin häneltä. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että matematiikka ja filosofia olivat hänellä "veressä": hänen isänsä oli myös matemaatikko, tähtitieteilijä ja filosofi, joten hänellä oli siihen luontainen lähtökohta.
Theon ja Hypatia työskentelivät muun muassa Ptolemaioksen teosten kommenttien ja tekstien parissa. Ptolemaios (Ptolemaios Aleksandrialainen) oli antiikin tunnettu tähtitieteilijä, ja Hypatian sanotaan toimineen mm. teosten selittäjänä ja opettajana. Monet Hypatialle attribuoidut teokset ovat hävinneet; säilyneiden lähteiden ja oppilaiden kirjeiden perusteella tiedetään, että hän opetti ja kirjoitti matematiikasta sekä tähtitieteellisistä laitteista ja menetelmistä.
Aleksandrian Mouseion (”museo”), joka usein yhdistetään kuuluisiin kirjastoihin, oli tuon ajan tärkeä tutkimus- ja opetuspaikka. Theon näyttäisi olleen tiiviisti yhteydessä tähän oppilaitokseen, ja Hypatian koulutus sekä toiminta liittyivät vahvasti sen tieteelliseen ilmapiiriin. Mouseion toimi enemmän yliopistona ja tutkijayhteisön keskuksena kuin nykymerkityksessä olevana museona.
Hänestä tuli noin 400-luvun alussa neoplatonismin johtaja Aleksandriassa, ja hänen opetuksensa vetivät oppilaita eri puolilta Välimeren maailmaa. Hypatia piti luentoja sekä yksityisesti että yleisötilaisuuksissa aiheina mm. matematiikka, tähtitiede, filosofia ja uskonnollinen kirjallisuus. Häntä pidettiin monien lähteiden mukaan harvinaisen lahjakkaana opettajana ja keskustelijana. Hän kirjoitti useita teoksia matematiikasta, mutta valtaosa kirjoituksista on kadonnut; tiedot perustuvat toisten antiikinaikaisten kirjoittajien viittauksiin ja oppilaiden muistiinpanoihin.
Synesios Kyrenealainen, yksi tunnetuimmista oppilaista, säilytti kirjeissään arvokkaita tietoja Hypatian opetuksista ja käytännön taidoista. Synesius mainitsee oppineensa Hypatialta esimerkiksi astrolabin rakentamisen, ja lähteissä viitataan myös hänen tuntemukseensa erilaisista mittalaitteista kuten hydrometreistä (vesitiheysmittareista).
Hypatia oli elämänsä ajan naimaton ja kuvasi itseään joskus "naimisissa totuuden kanssa". Hänellä oli vaikutusvaltaisia tuttavia, muun muassa kaupungin roomalainen prefekti Orestes, jolle hän toimitti neuvoja ja jonka kanssa hänellä oli poliittisia yhteyksiä. Hypatia oli myös pakanalliseen (ei-kristilliseen) älymystöön kuuluva hahmo ajan nopeasti muuttuvassa uskonnollisessa ja poliittisessa ilmapiirissä.
Vuonna 415 hänen vihollisensa ja kaupungin jännitteet johtivat traagiseen ja julmaan tapahtumasarjaan: Hypatia kuljetettiin ulos kaupungista ja surmattiin väkivaltaisesti kristillisen sekakunnan toimesta, joka oli osittain sidoksissa kiistanalaiseen piispaan Kyrillokseen. Kuvaus teosta kertoo ruumiinkaltoinkohtelusta ja julkisuudesta kaupunkilaisten keskuudessa. Tarkat yksityiskohdat ja motiivit ovat osin kiistanalaisia historianlähteissä, mutta tapaus symboloi usein aikakauden uskonnollisia ja poliittisia ristiriitoja. Hypatian syntymävuosi ei ole täsmällisesti tiedossa, joten hänen tarkkaa ikäänsä kuollessaan ei voi varmasti sanoa.
Hypatian tieteellinen työ ja persoona ovat herättäneet myöhempinä vuosisatoina suurta kiinnostusta. Vaikka varsinaiset kirjoitukset ovat suurimmaksi osaksi kadonneet, hänen maineensa säilyi antiikin ja keskiajan lähteissä ja sittemmin modernissa historiankirjoituksessa. Hypatiaa on muistettu sekä oppineisuuden ja naisten aseman esikuvana että sivistyksen ja suvaitsevaisuuden symbolina. Häestä on kirjoitettu elämäkertoja, näytelmiä ja hän esiintyy myös elokuvassa "Agora", mikä on lisännyt kiinnostusta hänen persoonansa ja ikonisen kohtalonsa ympärillä.