Hypnoosi

Hypnoosi on "transsitila, jolle on ominaista äärimmäinen suggestiivisuus, rentoutuminen ja voimistunut mielikuvitus". Se on muuttunut tajunnantila.

Yleensä yksi henkilö (hypnotisoija) puhuu toiselle henkilölle (hypnotisoitavalle) erityisellä tavalla, joka saa hypnotisoitavan transsiin. Kun kohde on tässä tilassa, häneen voidaan vaikuttaa suggestioilla. Hypnotisoija voi käskeä häntä unohtamaan nimensä, tai että huoneessa on kuuma (hän alkaa hikoilla), tai että hän on joku muu. Hypnotisoijan voi antaa hypnoottisia suggestioita hypnotisoitavan henkilön läsnä ollessa, tai hypnotisoitava voi antaa niitä itse ("itsesuggestio" tai "autosuggestio"). Hypnoosin käytöstä terapeuttisiin tarkoituksiin käytetään nimitystä "hypnoterapia", kun taas sen käytöstä yleisön viihdyttämiseen käytetään nimitystä "näyttämöhypnoosi".

Vastoin yleistä harhaluuloa, jonka mukaan hypnoosi on unta muistuttava tajuttomuuden muoto, jotkut nykyaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että hypnoottiset koehenkilöt ovat täysin hereillä ja keskittävät huomionsa, ja heidän perifeerinen tietoisuutensa vähenee vastaavasti. Koehenkilöt myös reagoivat entistä herkemmin suggestioihin. Hypnoosissa koehenkilöiden käyttäytyminen ylittää kuitenkin niin paljon tavanomaisen keskittyneen tarkkaavaisuuden, että käytetään pikemminkin nimitystä "muuttunut tajunnantila".

Jean-Martin Charcot, Salpêtrière-sairaalasta Pariisista, demonstroi hypnoosia potilaalle avustajansa tukemana.

Mainosjuliste vuodelta 1857: "Instant sleep. Erilaiset halvauksen vaikutukset, osittainen ja täydellinen katalepsia, osittainen tai täydellinen vetovoima. Freno-magneettiset vaikutukset... Musiikillinen ekstaasi... Fyysisen kivun tuntemattomuus ja välitön herääminen... magneettisen voiman siirtäminen muihin..." .

Toista mediaa Valokuvatutkimuksia hypnoosista, epänormaali psykologia (1938)

Hypnoterapia

Hypnotisointi on sitä, että hypnotisoija käyttää hypnoosia auttaakseen kohdettaan parantumaan emotionaalisesti tai parantamaan sairaan mielen. Hypnoterapia on terapiaan käytettävää hypnoosia.

Hypnoosin voi tehdä myös yksi henkilö yksin. Tällöin hän toimii sekä hypnotisoijana että hypnotisoitavana. Tätä kutsutaan "itsehypnoosiksi" tai joskus "autosuggestioksi". Joissakin tapauksissa tämä on yksinkertaisesti transsin käytön muoto.

Historia

Muinaiset yhteiskunnat

Lähes jokaisessa esi-modernissa yhteiskunnassa oli käytäntöjä, jotka muistuttivat jonkin verran hypnoosia. Usein yhteiskunnan erityinen henkilö (noitatohtori, shamaani, pappi...) suoritti seremonian. Seremoniassa saatettiin käyttää loitsuja (loitsuja), lauluja, toistuvaa musiikkia, mieltä muuttavia aineita, pimeyttä, tulta ja muita puitteita. Tarkoituksena oli lähettää henkilö tai ryhmä muuttuneeseen mielentilaan, kuten transsiin. Jopa muinaisen Kreikan kaltaisissa lukutaitoisissa yhteiskunnissa oli hypnoosiin viittaavia ilmiöitä. Delfialainen oraakkeli oli jonkinlaisessa transsissa lausuessaan kuuluisia ennustuksiaan. Sitä, oliko kyseessä itsehypnoosi vai vain tulivuorikaasun vaikutus, ei koskaan saada selville.

Länsimaiset yhteiskunnat

Hypnoosin synnystä näyttää olevan monia käsityksiä. Nykyaikaisen Euroopan historialliset merkinnät alkavat Franz Mesmerin työstä, vaikka hän ei keksinytkään sanaa "hypnoosi". Mesmer ja hänen seuraajansa harjoittivat aluksi "eläinmagnetismiksi" ja myöhemmin mesmerismiksi kutsuttua toimintaa. Hänen työnsä kuvaukset eivät jätä epäilystäkään siitä, etteikö hän olisi itse keksinyt sitä, mitä nykyään kutsumme "hypnoosiksi".

Sanat hypnoosi ja hypnoosi ovat molemmat peräisin skotlantilaisen kirurgin James Braidin noin vuonna 1841 käyttämästä termistä neurohypnoosi (hermostollinen uni). Braid perusti toimintatapansa Braidin kehittämään käytäntöön, mutta erosi teoriassaan siitä, miten menettely toimi.

Tärkeimmät hypnoosilöydöt tehtiin vuonna 1842, kun Braid alkoi oppia lisää hypnoosin vaikutuksista. Hän ei pitänyt "mesmerismiä" hypnoosin syynä, ja lopulta hän ajatteli, että transsit olivat vain "hermostollista unta". Vuonna 1843 hän kirjoitti tästä kirjan, jonka nimi oli Neurypnology. Tässä kirjassa Braid kuvasi hypnoosia fyysisen rentoutumisen tilaksi, johon liittyy ja jonka saa aikaan henkinen keskittyminen ("abstraktio").

Menetelmä

Hypnoosia käytetään pelkojen, riippuvuuksien, tunne-elämän ongelmien, kivunhallinnan, stressin ja niin edelleen hoitoon.

Hypnotisoijan on tehtävä kaksi asiaa tehdäkseen hypnoosia. Ensinnäkin hänen on saatettava kohde transsiin. Toiseksi hänen on johdatettava kohde transsin läpi (terapiaa tai muuta tarvittavaa vaikutusta varten). Usein hän vaihtaa näiden kahden välillä, ensin varmistaen, että kohde on oikeassa mielentilassa, ja sitten johdattaa hänet prosessin läpi. Nämä vaiheet toistuvat syklinä koko ajan.

Transsissa koehenkilö ei tee päätöksiä hypnotisoijan ehdotusten todenperäisyydestä: Jos transsitilaan päästään - mikä ei aina tapahdu - hypnotisoitava hyväksyy totena kaiken, mitä hypnotisoija sanoo, ellei se ole vastoin hypnotisoitavan syvimpiä uskomuksia. Tämä on hypnoosin ydin: koehenkilön saattaminen transsiin, jotta hän hyväksyisi suggestiot.

Lavahypnotisoijat saavat aikaan todella hämmästyttäviä vaikutuksia hyvillä koehenkilöillä: he voivat saada heidät unohtamaan nimensä, uskomaan olevansa joku muu, saamaan heidät näkemään ihmisiä, joita ei ole olemassa, unohtamaan kirjaimia tai numeroita ja niin edelleen. Tämä tapahtuu, koska kohde noudattaa aktiivisesti hypnotisoijan ehdotuksia, koska hän luottaa hypnotisoijaan ja uskoo, että se on turvallista. Jos luottamus murtuu tai kohde uskoo, että se ei ole turvallista, kohde voi herätä transsista.

Hypnoosi ei todellakaan ole hypnotisoijalla oleva voima. Sen sijaan valta on kohteen mielessä. Hypnotisoija yksinkertaisesti osaa ohjata kohteen transsiin.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on hypnoosi?

V: Hypnoosi on muuttunut tajunnantila, jolle on ominaista äärimmäinen suggestiivisuus, rentoutuminen ja kohonnut mielikuvitus.

K: Kuka yleensä osallistuu hypnoosiin?

V: Yksi henkilö, hypnotisoija, puhuu toiselle henkilölle, hypnotisoitavalle, erityisellä tavalla, joka saa hypnotisoitavan transsiin.

K: Mitä kohteelle tapahtuu hypnoottisessa tilassa ollessaan?

V: Kohteeseen voidaan vaikuttaa suggestioilla. Hypnotisoija voi sanoa kohteelle, että hän unohtaa nimensä, tai että huoneessa on kuuma (mikä voi saada kohteen hikoilemaan) tai että hän on joku muu.

K: Miten hypnoottisia suggestioita voidaan antaa?

V: Hypnotisoijan voi antaa hypnoottisia suggestioita kohteen läsnä ollessa, tai ne voidaan antaa itse.

K: Miksi kutsutaan hypnoosin käyttöä terapeuttisiin tarkoituksiin?

V: Hypnoosin käyttöä terapeuttisiin tarkoituksiin kutsutaan hypnoterapiaksi.

K: Mitä eroa on hypnoterapialla ja lavashypnoosilla?

V: Hypnoterapiaa käytetään terapeuttisiin tarkoituksiin, kun taas näyttämöhypnoosia käytetään yleisön edessä tapahtuvaan viihteeseen.

K: Ovatko hypnoottiset kohteet täysin tajuttomia hypnoosin aikana?

V: Ei, vastoin yleisiä harhaluuloja, nykytutkimukset osoittavat, että hypnoottiset henkilöt ovat täysin hereillä ja keskittävät huomionsa, ja heidän perifeerinen tietoisuutensa vähenee vastaavasti. Koehenkilöt myös reagoivat entistä herkemmin suggestioihin. Hypnoosissa koehenkilöiden käyttäytyminen menee kuitenkin niin paljon normaalia keskittynyttä tarkkaavaisuutta pidemmälle, että kuvausta "muuttunut tajunnantila" käytetään enemmän.