Muinaiskreikka — kaupunkivaltiot, kulttuuri ja vaikutus länsimaissa
Tutustu muinaiskreikkaan: kaupunkivaltiot, demokratia, taide ja vaikutus länsimaissa — Ateenasta Aleksanteriin, klassisen kulttuurin juuret ja perintö selkeästi esillä.
Muinaiskreikkalainen sivilisaatio, jota kutsutaan yleisesti myös muinaiskreikaksi, oli Välimeren koillispuolella laajalle levittäytynyt kulttuuri- ja kieliyhteisö, jossa puhuttiin kreikan kieltä. Alue oli paljon suurempi kuin nykypäivän Kreikka, ja kreikkalaisen sivilisaation kukoistus ulottuu arkaaiselta ajalta noin 8.–6. vuosisadalta eaa. aina vuoteen 146 eaa., jolloin ajanjakso päättyi pitkälti Rooman alistamiseen ja Kreikan lopulliseen valloitukseen Korintin taistelussa. Tämä pitkä kehityskulku sisältää useita selvästi erottuvia vaiheita ja alueellisia eroja.
Kaupunkivaltiot (polis) ja poliittinen rakenne
Suuri osa muinaiskreikkalaisesta maailmasta koostui itsenäisistä kaupunkivaltioista, jotka tunnettiin nimellä kaupunkivaltioita tai poliis. Jokaisella oli oma perustuslaki ja hallintotapa: joissain oli perinteinen kuninkuuden muoto, joissakin vallitsi neuvostojen tai etuoikeutettujen luokkien valta, ja esimerkiksi Ateena kehittyi johtavaksi esimerkiksi kansanvaltaisuudesta (demokratian varhaisista muodoista).
Ateena, Sparta ja Korintti olivat alueellisesti vaikutusvaltaisimpia kaupunkeja, ja ne kilpailivat taloudesta, merivallasta ja kulttuurisesta vaikutusvallasta. Ajan myötä voimakkaammat valtiot loivat liittoja ja hegemonioita, ja monet Vähä-Aasian kreikkalaiset siirtokunnat yhdistyivät läheisiin suurkaupunkeihin.
Kulttuuri, yhteiskunta ja talous
Kreikkalainen yhteiskunta oli moninainen. Talouselämä perustui maatalouteen, käsityöhön, kauppaan ja merenkulkuun. Orjuus oli yleinen työvoiman muoto. Kaupungeissa korostettiin yhteisiä toimintoja, kuten toreja (agora), temppelialueita ja teattereita.
- Uskonto ja mytologia: Monijumalainen religion kävi läpi paikallisia muunnelmia; jumalilla oli tärkeä rooli kansallisissa ja paikallisissa juhlapäivissä.
- Taide ja arkkitehtuuri: Veistotaide, muotokieli ja temppeliarkkitehtuuri (esim. dorinen, joonialainen ja korinttilainen tyyli) muovasivat antiikin estetiikkaa.
- Tiede ja filosofia: Kreikka tuotti merkittäviä ajattelijoita ja tieteilijöitä, jotka kehittivät logiikkaa, matematiikkaa, lääketiedettä ja luonnontutkimusta.
- Kulttuuritapahtumat: Kansalliset ja paikalliset kilpailut, kuten antiikin olympialaiset, yhdistivät kaupunkivaltioita sekä uskonnollisesti että kulttuurisesti.
Klassinen kausi ja sotilaallinen vastakkainasettelu
Puolivälissä tätä pitkäkestoista ajanjaksoa kukoisti klassinen Kreikka, erityisesti 5.–4. vuosisadalla eaa. Tänä aikana Ateenasta tuli merkittävä kulttuurin ja politiikan keskus. Ateenan johtama liittouma onnistui torjumaan ulkoisen uhan, kun se vastasi menestyksekkäästi persialaisten yrityksiin vallata kreikkalaisia alueita kreikkalais-persialaisissa sodissa. Klassinen kausi on tunnettu myös dramaattisesta kehityksestä filosofiassa, historiankirjoituksessa, teatterissa ja taiteissa.
Sisäiset kiistat ja valtapoliittinen kilpailu huipentuivat kuitenkin pitkäkestoiseksi konfliktiksi, kun Sparta ja Ateenan johtama liittouma kohtasivat toisensa Peloponnesoksen sodassa. Peloponnesoksen sod päättyi Ateenan tappioon ja heikensi kreikkalaisten kaupunkivaltioiden keskinäistä asemaa, mikä avasi tilaa uudenlaiselle vallanjakautumiselle.
Hellenistinen aikakausi ja Makedonia
Kun Aleksanteri Suuren valloitukset yhdistivät suuren osan tunnetusta maailmasta 300-luvun lopulla eaa., alkoi hellenistinen aika. Monien kaupunkivaltioiden itsenäisyys heikkeni, mutta kreikkalainen kulttuuri levisi laajasti. Kaupunkivaltiot jatkoivat kuitenkin usein toimintaansa paikallisina keskuksina ja pysyivät osittain Makedonian vaikutuspiirissä. Hellenistinen kausi synnytti uudenlaisia poliittisia järjestelmiä ja kulttuurien sekoittumista idän ja lännen välillä.
Vaikutus Roomaan ja länsimaiseen perintöön
Kreikkalainen kulttuuri vaikuttikin merkittävästi myöhempään Rooman valtakuntaan, joka omaksui paljon kreikkalaista taidetta, kirjallisuutta, filosofiaa ja tieteellisiä ideoita. Näin klassinen Kreikka muodosti osan länsimaisen kulttuurin perustasta: juridiset käsitteet, kirjallisuuden perinteet, filosofian ideat ja esteettiset ihanteet välittyivät Kreikasta Rooman kautta edelleen keskiajalle ja uudelle ajalle.
Kreikan kieli säilyi myös merkittävänä kulttuuritekijänä idässä: se oli Keski- ja Itä-Rooman eli Bysantin valtakunnan hallinnon ja kirkollisen perinteen keskeinen kieli.
Merkittäviä saavutuksia ja perintö
- Filosofia: ajatuksen perintö, johon kuuluivat muun muassa luonnollisen tiedon etsiminen ja eettiset pohdinnat.
- Tiede ja matematiikka: kehittyneet menetelmät ja hypoteesien tarkastelu; huomattavat henkilöt ja tutkijat vaikuttivat myöhempään tiedon kehitykseen.
- Lainsäädäntö ja poliittiset kokeilut: etenkin Ateenan demokratian varhaiset muodot vaikuttivat poliittiseen ajatteluun.
- Taide ja arkkitehtuuri: antiikin arkkitehtuurin ja veistotaiteen ihanteet näkyvät edelleen eurooppalaisessa kulttuuriperinnössä.
Lopuksi
Muinaiskreikka ei ollut yhtenäinen valtio vaan kulttuurinen ja kielellinen kokonaisuus, jolla oli yhteisiä arvoja ja instituutioita, mutta selkeä paikallinen ja poliittinen hajanaisuus. Sen vaikutus länsimaissa on pitkäkestoinen: monet modernin yhteiskunnan ajattelun, hallinnon, tieteen ja taiteen peruselementit voidaan jäljittää kreikkalaiseen perintöön.
Parthenon on Ateenan Akropolilla sijaitseva Athenalle omistettu temppeli. Se on antiikin kreikkalaisten kulttuurin ja hienostuneisuuden symboli.
Kreikkalaiset kaupungit ja niiden leviäminen Välimeren alueella
Kreikan historian aikajana
Kreikan historia kulki näiden vaiheiden läpi:
- Mykeneläinen kulttuuri (n. 1600-1100 eaa.) oli varhaiskreikkalainen kulttuuri pronssikaudella Kreikan mantereella ja Kreetalla.
- Pronssikauden romahdus eli Kreikan pimeä keskiaika (n. 1100-750 eaa.).
- Arkaainen kausi (n. 750-500 eKr.). Taiteilijat tekivät suurempia vapaasti seisovia veistoksia jäykissä asennoissa, joissa on unenomainen "arkaainen hymy". Arkaainen kausi päättyy Ateenan viimeisen tyrannin kukistumiseen vuonna 510 eaa.
- Klassisella kaudella (noin 500-323 eKr.) oli tyyli, jota myöhemmät tarkkailijat pitivät erinomaisena esimerkkinä (eli "klassisena") - esimerkiksi Parthenon. Poliittisesti klassista aikaa hallitsivat Ateena ja Delian liitto 5. vuosisadalla. Ne syrjäytettiin spartalaisten hegemoniasta 4. vuosisadan alkupuolella eKr. Lopuksi oli Korintin liitto, jota Makedonia johti.
- Hellenistinen kausi (323-146 eaa.) on ajanjakso, jolloin kreikkalainen kulttuuri (hellenistinen taide) ja valta laajenivat lähi- ja Lähi-itään. Tämä ajanjakso alkaa Aleksanterin kuolemasta ja päättyy Rooman valloitukseen.
- Roomalainen Kreikka. Tämä on ajanjakso, joka alkaa roomalaisten voitettua Korintin taistelun vuonna 146 eaa. ja päättyy siihen, kun Konstantinus perusti Bysantinuksen Rooman valtakunnan pääkaupungiksi vuonna 330 jKr.
- Antiikin viimeinen vaihe on kristillistymisen aika 4. vuosisadan loppupuolelta 6. vuosisadan alkuun. Se päättyi siihen, että Justinianus I sulki Platonin akatemian myöhemmän version vuonna 529 jKr.
Aleksanterin valloitukset ulottuivat aina Himalajalle asti.
Aleksanteri Suuri
Varhaishistoria
Lukutaito
Kahdeksannella vuosisadalla eaa. kreikkalaiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan toisen kerran. He olivat menettäneet luku- ja kirjoitustaidon mykeneläisen kulttuurin lopulla, kun Välimeren maailma vajosi pimeään keskiaikaan. Kreikan pimeä keskiaika (~1100 eaa. - 750 eaa.) eli pronssikauden romahdus on muinaisen Kreikan ja Anatolian historian ajanjakso, josta ei ole olemassa kirjallisia merkintöjä eikä juurikaan arkeologisia jäänteitä.
Kreikkalaiset oppivat aakkoset toiselta muinaiselta kansalta, foinikialaisilta. He tekivät siihen joitakin muutoksia. Kreikkalaiset ottivat erityisesti käyttöön säännönmukaiset kirjaimet vokaaleja varten, mikä oli heidän kielelleen välttämätöntä. Roomalaiset puolestaan kopioivat heidän aakkosensa, ja nykyään suuri osa maailmasta käyttää roomalaisia aakkosia.
Poliittinen rakenne
Muinaisessa Kreikassa oli yksi kieli ja kulttuuri, mutta se yhdistyi vasta vuonna 337 eaa., kun Makedonia kukisti Ateenan ja Theban. Tämä merkitsi klassisen kauden loppua ja hellenistisen kauden alkua. Silloinkin valloitetut kaupungit vain liitettiin Filippos II Makedonian Korintin liittoon; niitä ei miehitetty eikä hallittu itse.
Kaupunkivaltiot antiikin Kreikassa
Antiikin Kreikka koostui useista sadoista enemmän tai vähemmän itsenäisistä kaupunkivaltioista. Tämä poikkesi muista yhteiskunnista, jotka olivat heimoja tai valtakuntia, jotka hallitsivat suhteellisen suuria alueita.
Kreikan maantiede - joka oli jaettu ja jaettu kukkuloiden, vuorten ja jokien mukaan - vaikutti epäilemättä antiikin Kreikan luonteeseen. Toisaalta muinaiset kreikkalaiset olivat epäilemättä "yksi kansa"; heillä oli sama uskonto, sama peruskulttuuri ja sama kieli. Silti jokainen kaupunkivaltio eli "polis" oli itsenäinen, ja muinaiset kreikkalaiset keskustelivat harvoin yhdistymisestä. Jopa silloin, kun persialaisten toisen Kreikan-valloituksen aikana joukko kaupunkivaltioita liittoutui puolustaakseen Kreikkaa, useimmat poolit pysyivät puolueettomina, ja persialaisten tappion jälkeen liittolaiset palasivat nopeasti sisäisiin taisteluihin.
Antiikin Kreikan poliittisen järjestelmän tärkeimmät piirteet olivat:
- Sen hajanaisuus. Siellä ei ollut yhtä maata, vaan monia pieniä maita, joita kutsuttiin "kaupunkivaltioiksi".
- Pienten valtioiden kaupunkeihin keskittyminen.
- Välimeren alueelle perustetut siirtokunnat olivat riippumattomia perustajakaupungista. Ne suhtautuivat kuitenkin myötämielisesti "emokaupunkiinsa".
- Toisen kaupunkivaltion valloitus tai suora hallinta oli melko harvinaista.
- Kaupungit ryhmittyivät liigoihin, ja toisinaan jäsenet erosivat yhdestä liigasta ja liittyivät toiseen.
Myöhemmin, klassisella kaudella, liigoja oli vähemmän ja ne olivat suurempia, ja niitä hallitsi yksi kaupunki (erityisesti Ateena, Sparta ja Theeba). Usein kaupungit pakotettiin liittymään sodan uhalla (tai osana rauhansopimusta). Kun Filippos II Makedonialainen "valloitti" antiikin Kreikan ydinalueet, hän ei yrittänyt liittää alueita tai yhdistää niitä uudeksi maakunnaksi. Hän kuitenkin pakotti useimmat kaupungit liittymään omaan Korintin liittoonsa.
Kingdoms
Jotkut kaupungit olivat demokraattisia, jotkut aristokraattisia ja jotkut monarkioita. Joissakin oli useita vallankumouksia, joissa yksi hallitusmuoto korvasi toisen. Yksi kuuluisa kreikkalainen valtakunta on Makedonia, josta tuli lyhyeksi aikaa maailman suurin valtakunta tuohon aikaan valloittamalla Persian valtakunnan (mukaan lukien muinaisen Egyptin) ja ulottumalla nykypäivän Intiaan. Muita kuuluisia valtakuntia ovat Epirus ja Thessalia.
Muinaisen Kreikan monarkiat eivät olleet ehdottomia, koska yleensä oli olemassa vanhemmista kansalaisista koostuva neuvosto (senaatti tai Makedoniassa kongressi), joka antoi neuvoja kuninkaalle. Näitä miehiä ei valittu vaaleilla tai arvalla, kuten demokraattisissa kaupunkivaltioissa.
Kansalaiset
Muinaisessa Kreikassa hallitukseen saattoivat osallistua yleensä miehet, jotka olivat syntyneet vapaasti kyseisessä kaupungissa. Naisilla, orjilla ja (yleensä) muualla syntyneillä asukkailla ei ollut äänioikeutta. Yksityiskohdat vaihtelivat kaupunkien välillä. Ateena on esimerkki: Ateenan asukkaat kuuluivat kolmeen ryhmään: kansalaisiin, metikoihin (maassa asuviin ulkomaalaisiin) ja orjiin. Kansalaiset olivat asukkaita, joiden esi-isät olivat olleet ateenalaisia kolmen sukupolven ajan. Miespuolisilla kansalaisilla oli vapaiden miesten oikeudet, ja heidät voitiin valita mihin tahansa valtion viralliseen virkaan. "Attikan kaupunkivaltion arviolta 150 000 asukkaasta vain noin viidenneksellä oli kansalaisuuden etuoikeus". Ateenassa kansalaisina olleet naiset eivät voineet osallistua poliittisiin virkoihin, mutta Spartassa he saattoivat.
Siirtokunnat
Kreikkalaisten määrä kasvoi, ja pian he eivät enää pystyneet kasvattamaan tarpeeksi ruokaa kaikille ihmisille. Kun näin kävi, kaupunki lähetti ihmisiä perustamaan uutta kaupunkia, jota kutsuttiin siirtokunnaksi.
Koska maasto oli karua, suurin osa matkoista tehtiin meriteitse. Tästä syystä rannikolle perustettiin monia uusia kaupunkeja. Ensimmäiset uudet kaupungit perustettiin Anatoliassa (Vähä-Aasiassa) ja myöhemmin Mustanmeren rannikolla, Kyproksella, Etelä-Italiassa, Sisiliassa ja nykyisen Bengasin ympäristössä Libyassa. He perustivat jopa kaupungin, Naucratisin, Niilin varrelle Egyptiin. Nykyiset kaupungit Syrakusa, Napoli, Marseille ja Istanbul saivat alkunsa kreikkalaisista kaupungeista Syracusa, Neapolis, Massilia ja Bysantti.
Neljä suurta
Kuudennella vuosisadalla eaa. eräät kaupungit tulivat paljon tärkeämmiksi kuin muut. Ne olivat Korintti, Theba, Sparta ja Ateena.
Spartalaiset olivat hyvin kurinalaisia sotilaita. He voittivat lähellä asuvat ihmiset, ja näiden ihmisten oli viljeltävä maata spartalaisten hyväksi. Näiden "heloottien" oli annettava spartalaisille osa kasvattamastaan ruoasta, joten spartalaisten ei tarvinnut tehdä työtä. Sen sijaan he oppivat olemaan parempia sotilaita. Spartalaisia ei ollut paljon, mutta helootteja oli paljon. Spartalaisten sotilaallinen voima hallitsi helootteja. Spartalaisilla oli kaksi perinnöllistä kuningasta, jotka johtivat heitä sodassa. Kotona heitä hallitsi myös ryhmä vanhoja miehiä, joita kutsuttiin Gerousiaksi (senaatiksi).
Ateenasta tuli demokratia vuonna 510 eaa. Miehet kokoontuivat yhteen paikkaan kaupungin keskustassa ja päättivät, mitä tehdä. Se oli ensimmäinen paikka maailmassa, jossa ihmiset päättivät, mitä heidän maansa tulisi tehdä. He keskustelivat ja äänestivät sitten Boule (parlamentti) -tilaisuudessa siitä, mitä pitäisi tehdä. Mutta naiset eivät äänestäneet. Ateenassa oli orjia. Nämä orjat olivat isäntiensä omistuksessa, ja heidät voitiin myydä jollekin toiselle. Ateenalaiset orjat olivat vähemmän vapaita kuin spartalaiset helootit. Ateenan kansalaiset valitsivat joka vuosi kahdeksan kenraalia, jotka johtivat heitä sodassa.
Spartan rauniot
Kreikan ja Persian sodat
Vuonna 499 eaa. kreikkalaiset kaupungit Anatoliassa kapinoivat. He eivät halunneet Persian hallitsevan heitä enää. Ateena lähetti 20 laivaa taistelemaan persialaisia vastaan merellä. Anatolian kreikkalaiset hävisivät. Persian kuningas Dareios päätti rangaista Ateenaa. Hän lähetti sotilaita ja laivoja taistelemaan Ateenaa vastaan.
Ateena pyysi apua Spartalta. Sparta halusi auttaa, mutta ei voinut, koska heillä oli tuolloin uskonnollinen juhla. Ateena lähetti sotilaansa persialaisten sotilaita vastaan: Marathonin taistelussa (490 eaa.) he voittivat persialaiset. Sitten tuli apua Spartalta.
Thermopylain taistelussa spartalaiset vastustivat Leonidaksen johdolla valtavaa persialaisten armeijaa. Parin päivän kuluttua petturi Ephialtes johti persialaiset solan ympäri Kreikan armeijan taakse. Kun Leonidas tajusi, että tappio oli väistämätön, hän vapautti monet miehistään. Ne, jotka jäivät, tiesivät, että edessä olisi taistelu kuolemaan asti. Leonidas piti kotona hopliittien eliittiä (jalkaväen sotilaita), joilla oli elossa olevia poikia. Myös liittoutuneet tespialaiset ja tebanialaiset jäivät vapaaehtoisesti.
Kolmantena päivänä Leonidas johti 300 spartalaista hopliittiaan ja heidän liittolaisiaan Kserksesta ja hänen mahtavaa armeijaansa vastaan. Spartalaisten johtamat joukot taistelivat tätä persialaista joukkoa vastaan kuolemaan asti tukkiakseen solan tarpeeksi kauan pitääkseen Kserkseksen ja hänen armeijansa miehitettyinä muun kreikkalaisen armeijan paetessa.
Thermopylain jälkeen monet kreikkalaiset halusivat lähteä etelään Peloponnesokselle. Koska Korintin kannas, tie Peloponnesokselle, on hyvin kapea, monet halusivat taistella persialaisia vastaan siellä.
Ateena sijaitsi Korintin pohjoispuolella, ja sillä oli laivasto. Ateenan johtaja Themistokles halusi taistella persialaisia vastaan Salamisin saarella. Kserkses päätti lähettää laivastonsa kreikkalaista laivastoa vastaan ennen kuin kreikkalaiset laivat pääsivät Peloponnesokselle. Kreikan laivasto voitti persialaiset Salamisin taistelussa. Tämän jälkeen Kserkses lähti kotiin monien sotilaidensa kanssa, mutta persialaisten armeija jäi Kreikkaan. Tämä armeija kukistettiin Platean taistelussa vuonna 479 eaa.
Persialaisten hyökkäys Kreikkaan
Ateena vastaan Sparta
Kun persialaiset oli lyöty Plateassa, spartalaiset tekivät hyvin vähän. Persia oli kuitenkin edelleen vaarallinen. Ateena pyysi Egeanmeren saarilla ja Anatoliassa sijaitsevia kreikkalaisia kaupunkeja liittymään siihen. Kaupungit suostuivat, koska ne pelkäsivät Persiaa. Nämä kaupungit muodostivat Delian liiton, ja Ateena oli niiden johtaja. Monien Delian liiton kaupunkien oli maksettava Ateenalle verorahoja. Ateena käytti rahat monien laivojen ja Parthenonin rakentamiseen. Sparta oli edelleen vahva maalla, mutta Ateena oli vahvempi merellä. Ateenan ja Spartan välillä käytiin useita kertoja sotaa. Sitten Ateena päätti lähettää useita laivoja Sisiliaan taistelemaan Syrakusan kaupunkia vastaan. Sparta lähetti apua Syrakusaan, ja Ateena hävisi. Yksikään ateenalaisista laivoista ei palannut takaisin.
Nyt Sparta halusi rakentaa laivoja taistellakseen Ateenaa vastaan. Kesti kauan ennen kuin Sparta voitti Ateenan, mutta sitten Aegospotamin taistelussa spartalaiset tuhosivat suurimman osan Ateenan laivoista. Ateenalaiset käyttivät kehittynyttä laivatyyppiä, jota kutsuttiin triremeiksi. Näissä aluksissa oli omat taistelujärjestelmänsä, ja niitä kuljettivat soutajat. Triremen keulassa oli suuri pronssinen lyöntipaalu. Soutajat soutivat triremeä kohti vihollisvenettä ja ramppasivat reiän sen runkoon. Tämä oli triremen tehokkain tapa tuhota muita veneitä. Triremin sotilaat (hopliitit) nousivat vihollisalukseen ja kaappasivat sen. Ateenan trireemilaivasto kuitenkin tuhoutui taistelussa vuonna 405 eaa. Ateena antautui seuraavana vuonna, ja sota oli ohi. Ateena ei koskaan saanut takaisin aiempaa valta-asemaansa.
Päivittäinen elämä
Kun miehet eivät tehneet töitä, taistelleet tai keskustelleet politiikasta, he saattoivat (juhlapyhinä) mennä antiikin Kreikan teatteriin katsomaan näytelmiä, komedioita tai tragedioita. Näissä oli usein kyse politiikasta ja kreikkalaisen mytologian jumalista. Naiset eivät saaneet esiintyä teatterissa, vaan miesnäyttelijät näyttelivät naisrooleja.
Naiset tekivät kotitöitä, kuten kehräämistä, kutomista, siivoamista ja ruoanlaittoa. He eivät osallistuneet julkiseen elämään tai politiikkaan. Rikkaiden perheiden naisilla oli kuitenkin orjia, jotka tekivät kotitöitä heidän puolestaan.
Ekumeeni
Ekumeeni (Yhdysvallat) tai oekumeeni (Yhdistynyt kuningaskunta) on muinaiskreikkalainen termi tunnetulle maailmalle. Kreikkalaisessa antiikissa sillä tarkoitettiin kreikkalaisten maantieteilijöiden tuntemia maailmanosia. Se oli periaatteessa Välimeren maailma. Eurooppa, Aasia ja Afrikka (periaatteessa vain Atlasvuorten ja Egyptin pohjoispuolella). Kreikkalaiset olivat hyvin tietoisia Persian valtakunnasta, ja Aleksanterin armeija ulottui Pakistaniin asti.
Rooman valtakunnan aikana se alkoi tarkoittaa itse sivilisaatiota, joka oli tuolloin laajempi kuin kreikkalaiset olettivat.
Antiikin Kreikan pelit
Kuuluisat olympialaiset pidettiin Olympiassa joka neljäs vuosi. Ne olivat vain miehille, eivätkä naiset saaneet osallistua niihin edes katsojina. Urheilulajeihin kuuluivat juoksu, keihäänheitto, kiekonheitto ja paini. Kisat olivat epätavalliset, koska urheilijat saattoivat tulla mistä tahansa kreikkalaisesta kaupungista.
Toinen kilpailu, Heraean Games, järjestettiin naisille. Myös ne järjestettiin Olympoksella eri aikaan kuin miesten kisat.
Tyttöjä koskevat säännöt olivat Spartassa erilaiset kuin muissa kaupungeissa. Heitä koulutettiin samoissa tapahtumissa kuin poikia, koska spartalaiset uskoivat, että vahvat naiset synnyttäisivät vahvoja lapsia, joista tulisi tulevia sotureita. Tyttöurheilijat olivat naimattomia ja kilpailivat alasti tai lyhyissä mekoissa. Pojat saivat katsella urheilijoita avioliittojen ja jälkeläisten toivossa.
Myöhemmin, klassisella kaudella, tytöt saattoivat kilpailla samoilla festivaaleilla kuin miehet.
Viitattu
- ↑ Maynard, Christopher (1996). Kreikan ajat (Pieniä historiikkeja). Kingfisher. s. 12. ISBN 0753400707.
- ↑ Christidis, Anastasios-Phoibos, toim. 2007. Muinaiskreikan historia: alkuajoista myöhäisantiikin aikaan. Cambridge University Press.
- ↑ Easterling P ja Handley C. 2001. Greek scripts: an illustrated introduction. London: Society for the Promotion of Hellenic Studies. ISBN 0-902984-17-9
- ↑ Fortson, Benjamin W. 2010. Indoeurooppalainen kieli ja kulttuuri: johdanto. 2d ed. Oxford: Wiley-Blackwell.
- ↑ Horrocks, Geoffrey. 2010. Kreikan kieli: kielen ja sen puhujien historia, 2. painos. Oxford: Wiley-Blackwell.
- ↑ Pomeroy, Sarah B. (1999). Antiikin Kreikka: poliittinen, sosiaalinen ja kulttuurihistoria. Oxford University Press. ISBN 9780195097429.
- ↑ Holland, T. Persian fire, Abacus, ISBN 978-0-349-11717-1.
- ↑ "Gill N.S. Metic. About.com". Arkistoitu alkuperäisestä 2012-09-25. Haettu 2013-06-09.
- ↑ Ewbank N. 2009.The nature of Athenian democracy Archived 2011-12-17 at the Wayback Machine Clio.
- ↑ Koska heidän sukulinjansa jatkuisi heidän kuolemansa jälkeen.
- ↑ Hanson, Victor Davis 2005. Sellainen sota kuin ei mikään muu: miten ateenalaiset ja spartalaiset taistelivat Peloponnesoksen sodassa. New York: ISBN 1-4000-6095-8; paperback ISBN 0-8129-6970-7.
- ↑ "HERAIA". Olympialaisten historia. Haettu 18. helmikuuta 2006.
- ↑ Scanlon, Thomas F. "Pelit tytöille". Muinaisten olympialaisten opas. Haettu 18. helmikuuta 2006.
Lisää lukemista
- Pickering, David 2007. Antiikin Kreikka. Collins. ISBN 9780007231652
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on muinaiskreikkalainen sivilisaatio?
A: Antiikin Kreikan sivilisaatio, jota kutsutaan yleisesti myös nimellä Antiikin Kreikka, oli Välimeren koillispuolella sijaitseva suuri paikka, jossa ihmiset puhuivat kreikan kieltä. Se oli paljon suurempi kuin nykyisin tuntemamme Kreikka.
K: Milloin antiikin Kreikan sivilisaatio kukoisti?
V: Kreikkalaisten sivilisaatio kukoisti arkaaiselta kaudelta 8./6. vuosisadalta eaa. vuoteen 146 eaa. asti.
K: Minkälainen hallitus heillä oli?
V: Kreikkalaisilla ei ollut yhtä hallitusta tai hallitsijaa. Heillä oli monia kaupunkivaltioita, joilla kullakin oli oma perustuslaki. Joissakin oli kuninkaita, ja joissakin, kuten Ateenassa, oli demokratian muoto. Ajan myötä jotkin kaupungit keräsivät toisia kaupunkeja ryhmiin, joita kutsuttiin "liigoiksi".
Kysymys: Mitä on klassinen Kreikka?
V: Tämän ajanjakson puolivälissä oli klassinen Kreikka, joka kukoisti 5.-4. vuosisatojen aikana eaa. aikana. Ateenan johto torjui menestyksekkäästi persialaisten hyökkäyksen uhan kreikkalais-persialaisissa sodissa tänä aikana.
K: Miten klassinen Kreikka vaikutti länsimaiseen sivilisaatioon?
V: Kreikkalainen kulttuuri vaikutti jonkin verran Rooman valtakuntaan, joka oli tuolloin antiikin maailman johtava valta, ja näin klassisesta Kreikasta tuli osa läntisen sivilisaation perustaa.
K: Mitä kieltä Bysantin valtakunta käytti?
V: Bysantin valtakunta käytti kreikan kieltä.
Etsiä