Uskottomuus parisuhteessa: määritelmä, syyt, seuraukset ja tilastot
Uskottomuus parisuhteessa: selkeä määritelmä, yleisimmät syyt, seuraukset ja ajankohtaiset tilastot. Lue, miten uskottomuus vaikuttaa suhteisiin ja mitä luvut kertovat.
Ihmiset, jotka muodostavat parisuhteen tai ovat naimisissa, sopivat hyvin usein, että he harrastavat seksiä vain toistensa kanssa eivätkä kenenkään muun kanssa. Jos jompikumpi harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, sitä kutsutaan uskottomuudeksi.
Uskottomuus on yleistä: noin puolet miehistä ja neljännes naisista ilmoitti 1950-luvulla tehdyn Kinsey-raportin mukaan, että heillä on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde.
Monissa maissa, joissa uskonto on yhä läsnä jokapäiväisessä elämässä (lähinnä Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa), uskottomuus rakkaalleen on rikos. Useimmissa Euroopan maissa ja Amerikassa se ei ole enää rikos, josta voidaan rangaista lailla.
Mitä uskottomuus tarkoittaa käytännössä?
Uskottomuus voi näkyä monella tavalla. Usein sillä tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa, mutta uskottomuus voi olla myös emotionaalista — esimerkiksi läheisyyden, intiimien tunteiden tai romanttisten odotusten suuntaamista muualle. Nykymaailmassa yhä yleisempiä ovat myös verkossa tapahtuvat suhteet, kuten keskustelut eroottisessa tai intiimissä sävyssä, treffisovelluksilla tapaaminen ja salaisten viestien vaihto. Joissain suhteissa kaksisuuntainen yksimielisyys sallii avoimen suhteen, jolloin "uskottomuus" määritellään erilailla.
Uskottomuuden tyypit
- Seksuaalinen uskottomuus: fyysinen kontakti toisen kuin vakituisen kumppanin kanssa.
- Emotionaalinen uskottomuus: syvien tunteiden, salaisuuksien tai romanttisen läheisyyden jakaminen jonkun toisen kanssa.
- Verkko- tai sosiaalisen median uskottomuus: intiimit keskustelut, seksuaalinen sisältö tai suhteen rakentaminen netissä ilman seksuaalista fyysistä kontaktia.
- Sopimusperäinen polyamoria: ei teknisesti uskottomuutta, jos kaikki osapuolet ovat suostuneet.
Syyt
Uskottomuuden taustalla voi olla monia eri syitä, ja ne vaihtelevat ihmisestä toiseen:
- Parisuhteen tyydyttämättömät tarpeet: läheisyyden, arvostuksen tai seksuaalisen tyydytyksen puute.
- Henkilökohtaiset tekijät: itsekkyys, impulsiivisuus, halu jännitykseen tai uuden etsimiseen.
- Tilanteelliset tekijät: pitkät työmatkat, erillään oleminen, päihteiden vaikutus tai mahdollisuus, joka herättää houkutuksen.
- Itsetunto- ja identiteettitekijät: vahvistusta hakevat teot, keski-iän kriisi tai muut elämänmuutokset.
- Menetelmälliset tekijät: verkon ja älylaitteiden tekemä etäisyys ja anonymiteetti helpottavat kontaktien luomista.
- Traumaattiset kokemukset tai riippuvuudet: seksiriippuvuus tai aiemmat traumatisoituneet suhteet voivat vaikuttaa.
Seuraukset
Uskottomuus voi aiheuttaa vakavia seurauksia sekä yksilölle että parisuhteelle:
- Tunteelliset reaktiot: petetyksi tuleminen, viha, suru, häpeä ja luottamuksen menetys.
- Suhteen vaikuttavuus: osa pareja päätyy eroon, osa jää suhteeseen mutta kokee pitkäkestoista etäisyyttä ja epäluottamusta.
- Perheen ja lasten hyvinvointi: lapset voivat kärsiä vanhempien konfliktien ja eron seurauksista.
- Terveysriskit: seksitaudit ja raskaudet voivat olla seurauksia suojaamattomasta seksistä useamman kumppanin kanssa.
- Lailliset ja taloudelliset seuraukset: joissain maissa uskottomuuteen liittyy oikeudellisia seuraamuksia; myös avioerossa uskottomuus voi vaikuttaa omaisuusjärjestelyihin joissakin tilanteissa.
Tilastot ja tutkimukset
Uskottomuutta koskevat arviot vaihtelevat tutkimuksen, ajan ja kulttuurin mukaan. Kuten tekstissä mainittu, 1950-luvun Kinsey-raportti raportoi tuolloin korkeita lukuja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Nykyiset tutkimukset osoittavat, että uskottomuus on yleistä mutta esiintyvyys vaihtelee — useissa länsimaissa arviot kertovat, että kymmenistä prosenteista (esim. 15–40 %) ihmisistä on ollut ainakin kerran uskoton elämänsä aikana riippuen tutkimusotannasta ja kysymyksen määrittelystä. Verkossa tapahtuvat suhteet ja treffisovellusten käyttö ovat lisänneet uudenlaisia mahdollisuuksia ja nostaneet esiin uusia mittaushaasteita.
Lainsäädäntö ja kulttuuri
Kulttuuriset ja uskonnolliset näkemykset vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten uskottomuutta kohdellaan. Kuten edellä todettiin, monissa maissa, joissa uskonto on keskeisessä asemassa, uskottomuus voi olla rikos tai muuten sosiaalisesti paheksuttavaa. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa uskottomuus on useimmiten parisuhteellinen ja moraalinen kysymys, ei rikosoikeudellinen. Lainsäädäntö ja tuomiot vaihtelevat kuitenkin maittain.
Miten toimia, jos epäilet uskottomuutta
- Pysy rauhallisena ja kerää faktat ennen syytöksiä; oletukset ja napakka reaktio vaikeuttavat keskustelua.
- Avoin, rehellinen keskustelu kumppanin kanssa on usein ensimmäinen askel: kuvaa tunteesi ja havainnot ilman leimaavia ilmaisuja.
- Harkitse pariterapiaa tai yksilöterapiaa: ammattilainen voi auttaa viestinnässä, luottamuksen palauttamisessa ja rajojen määrittelyssä.
- Turvallisuuskysymykset: harkitse tarvittaessa terveystarkastuksia (esim. sukupuolitautitestit) ja tarvittaessa juridista neuvontaa.
- Aseta selkeät rajat ja odotukset, olipa päätös jäädä suhteeseen tai erota.
Uskottomuuden ehkäisy ja suhteen hoito
Monet tutkimukset ja terapeutit korostavat ennaltaehkäisyä: toimiva viestintä, yhteiset odotukset, fyysisen ja emotionaalisen läheisyyden ylläpitäminen sekä avoimuus verkossa ja somekäyttäytymisessä vähentävät riskiä. Säännöllinen keskustelu toiveista, peloista ja suhteeseen liittyvistä odotuksista auttaa estämään etääntymistä, joka voi johtaa uskottomuuteen.
Uskottomuus on monisyinen ilmiö, joka heijastaa sekä yksilön että suhteen tilannetta. Vaikka seuraukset voivat olla kivuliaita, monet parit pystyvät terapia- ja tukikeinojen avulla käsittelemään tapahtunutta ja rakentamaan suhteen uudelleen tai päättämään tilanteeseen sopivalla tavalla. Tarvittaessa hae tukea ammattilaiselta tai luotettavilta läheisiltä.
"Pakeneva rakastaja", tuntemattoman taiteilijan 1800-luvun maalaus, signeerattu A. Buzzi.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Aviorikos on sama käsite, mutta sillä on yleensä uskonnollinen tausta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on uskottomuus?
V: Uskottomuus on sitä, että parisuhteen tai avioliiton toinen osapuoli harrastaa seksiä jonkun suhteen ulkopuolisen henkilön kanssa.
K: Kuinka yleistä uskottomuus on miesten ja naisten keskuudessa?
V: 1950-luvulla tehtyjen Kinsey-raporttien mukaan noin puolet miehistä ja neljännes naisista ilmoitti, että heillä on ollut avioliiton ulkopuolinen suhde.
K: Missä maissa uskottomuutta pidetään rikoksena?
V: Uskottomuutta pidetään rikoksena monissa maissa, joissa uskonto on edelleen läsnä jokapäiväisessä elämässä, lähinnä Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa.
K: Onko uskottomuus rangaistava teko useimmissa Euroopan maissa ja Amerikassa?
V: Ei, useimmissa Euroopan maissa ja Amerikoissa uskottomuus ei ole enää lain mukaan rangaistava rikos.
K: Mikä on tyypillinen sopimus ihmisten välillä parisuhteessa tai avioliitossa seksin suhteen?
V: Useimmissa tapauksissa ihmiset parisuhteessa tai avioliitossa sopivat, että he harrastavat seksiä vain toistensa kanssa eivätkä kenenkään muun kanssa.
K: Mitä seuraa siitä, että toinen henkilö harrastaa seksiä jonkun parisuhteen ulkopuolisen kanssa?
V: Jos toinen harrastaa seksiä jonkun muun kuin parisuhteen jäsenen kanssa, seurauksena on uskottomuus, joka voi johtaa luottamusongelmiin, henkiseen kipuun ja mahdolliseen parisuhteen hajoamiseen.
K: Mitä ovat Kinseyn raportit?
V: Kinsey-raportit ovat 1950-luvulla tehtyjä tutkimuksia, joissa kartoitettiin miesten ja naisten seksuaalista käyttäytymistä ja asenteita.
Etsiä