Kinseyn raportit (1948–1953) — Alfred Kinseyn tutkimus seksuaalisuudesta
Kinseyn raportit (1948–1953) – Alfred Kinseyn kiistanalainen tutkimus seksuaalisuudesta, joka rikkoo tabuja ja paljastaa laajoihin haastatteluihin perustuvat löydökset.
Kinsey Reports on kaksi kirjaa, jotka Alfred Kinsey ja hänen työtoverinsa julkaisivat vuosina 1948 ja 1953. Kirjat Sexual Behaviour in the Human Male ja Sexual Behaviour in the Human Female perustuivat Kinseyn ja hänen työryhmänsä tekemiin tuhansiin haastatteluihin.
Kirjat olivat ilmestyessään järkyttäviä, sillä niissä puhuttiin tabuaiheista. Ne myös kyseenalaistivat laajalti vallalla olevia uskomuksia seksuaalisuudesta. Ne olivat kiistanalaisia.
Tutkimusmenetelmä
Kinseyn tutkimus perustui laajoihin haastatteluihin, joita tehtiin useilla eri paikkakunnilla. Kinsey ja hänen tiiminsä keräsivät tietoja sekä miehiltä että naisilta käyttäen standardoituja kyselylomakkeita ja yksityiskohtaisia haastatteluohjeita. Miehistä kerättiin tietoja yli 5 300 henkilöltä ja naisista yli 5 900 henkilöltä, joskin tarkat lukumäärät voivat vaihdella eri lähteissä. Haastattelut käsittelivät muun muassa sukupuolisen käyttäytymisen muotoja, fantasioita, orgasmeja, itsetyydytystä, homoseksuaalisuutta ja avioliiton ulkopuolista seksiä.
Keskeiset löydökset
- Seksuaalinen monimuotoisuus: Kinsey osoitti, että ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen on laajalla skaalalla eikä helposti jaettavissa selkeisiin normeihin.
- Homoseksuaalisuuden yleisyys: Tutkimus esitti, että homoseksuaalisia kokemuksia oli monilla enemmän kuin aiemmin oli uskottu; Kinsey esitteli myös kuuluisan 0–6-asteikon seksuaalisen suuntautumisen kuvaamiseen.
- Ihmisten seksuaalinen käytös ja fantasioiden moninaisuus: Tulokset osoittivat, että esimerkiksi itsetyydytys ja avioliiton ulkopuoliset suhteet olivat yleisempiä kuin julkinen moraali myöntäisi.
Vastaanotto ja kritiikki
Julkaisujen jälkeen seurasi voimakas julkinen ja tieteellinen keskustelu. Monet pitivät Kinseyn tuloksia silmiä avaavina ja vapauttavina, mutta tutkimusta kohtasi myös laaja kritiikki:
- Näytteenottoon liittyvät ongelmat: Kritiikki kohdistui esimerkiksi otoksen edustavuuteen — siihen, että osa vastaajista oli vankilasta, klinikoilta tai muista ei-sattumanvaraisista lähteistä, mikä saattoi vääristää tuloksia.
- Metodologiset ja eettiset kysymykset: Joidenkin mielestä haastattelujen rakenne ja joissain tapauksissa aineiston käsittely eivät täyttäneet nykyisiä eettisiä ja tilastollisia vaatimuksia.
- Poliittinen ja uskonnollinen vastustus: Tutkimus herätti voimakkaita reaktioita konservatiivisissa piireissä, ja sitä käytettiin esimerkkinä "moraalisesta rappiosta" 1950-luvun julkisessa keskustelussa.
Vaikutus ja perintö
Kinseyn raportit muuttivat pysyvästi julkista keskustelua seksuaalisuudesta. Ne auttoivat purkamaan monia myyttejä ja lisäsivät tiedon määrää näistä ilmiöistä. Seuraavia vaikutuksia voidaan mainita:
- Lisääntynyt tutkimus ja akateeminen kiinnostus seksologian alalla.
- Muun muassa seksivalistuksen, ympärileikkaus-, itsetyydytys- ja seksuaaliterveyskeskustelujen avautuminen laajemmalle yleisölle.
- Vaikutus myöhempiin tutkimuksiin, kuten Mastersin ja Johnsonin työhön sekä myöhempiin populaatiopohjaisiin tutkimuksiin, jotka pyrkivät korjaamaan Kinseyn otantamenetelmien puutteita.
Nykyinen arviointi
Nykyisin Kinseyn työtä arvostetaan sekä pioneeri- että varauksin. Hänen tutkimuksensa sai aikaan tarpeellisen keskustelun ja loi perustan tieteelliselle seksologialle, mutta monet nykytutkijat korostavat otantamenetelmien, tiedonkeruun ja eettisten käytäntöjen parantamisen tärkeyttä. Kinsey on edelleen merkittävä hahmo seksuaalisuuden historiassa, ja hänen työnsä näkyy sekä biologisissa että sosiaalisissa näkökulmissa, joissa seksuaalisuus nähdään moninaisuutena eikä yksiselitteisenä normina.
Yhteenveto: Kinseyn raportit olivat mullistavia ja kiistanalaisia teoksia, jotka laajensivat ymmärrystä ihmisen seksuaalisesta käyttäytymisestä ja käynnistivät laajan akateemisen ja yhteiskunnallisen keskustelun. Ne herättivät sekä tieteellistä arvostusta että voimakasta kritiikkiä, ja niiden perintö näkyy edelleen seksologian tutkimuksessa ja julkisessa keskustelussa.
Kertomusten tulokset
Kinsey totesi muun muassa seuraavaa:
- Seksuaalisia suuntautumisia on erilaisia: noin 46 prosenttia miehistä on reagoinut molempiin sukupuoliin, eli he eivät ole täysin heteroseksuaaleja. 37 %:lla on ollut ainakin yksi homoseksuaalinen kokemus. Noin 10 % oli enemmän tai vähemmän avoimesti homoseksuaaleja. Naisilla nämä luvut ovat pienempiä. Noin 7 % naimattomista naisista ja noin 4 % naimisissa olleista naisista oli asteikon puolivälissä (3 pistettä 6:sta), enemmän tai vähemmän yhtä paljon homoseksuaaleja ja heteroseksuaaleja. Naimisissa olevista naisista 2-6 prosenttia ja naimattomista naisista 1-3 prosenttia oli enemmän tai vähemmän yksinomaan homoseksuaaleja.
- Itsetyydytys on yleistä: noin 62 prosenttia naisista ja noin 92 prosenttia miehistä on käyttänyt itsetyydytystä ainakin kerran.
- Kuinka usein he harrastavat seksiä: naiset ilmoittivat harrastavansa seksiä 2,8 kertaa viikossa (teini-iässä), 2,2 kertaa viikossa 30-vuotiaana ja kerran viikossa 50-vuotiaana.
- Sadomasokismi: 12 % naisista ja 22 % miehistä sanoi, että sadomasokistinen tarina kiihotti heitä seksuaalisesti. 55 % naisista ja 50 % miehistä on saanut eroottisen reaktion, kun heitä on purtu.
Kritiikki
Ihmiset totesivat, että otoksen (kysytyt henkilöt) valinta ei ollut tehty hyvin. Joka neljäs oli vanki, ja 5 prosenttia oli miespuolisia prostituoituja. Instituutti tai Kinseyn sijaintipaikka teki nämä testit ja teki sitten toisen samanlaisen testin kysymättä vangeilta tai prostituoiduilta, ja tulokset olivat jokseenkin samat. Ihmiset sanovat myös, että aineistoa kerättäessä on saatettu käyttää hyväksi lapsia.
Kinseyn asteikko
Kinseyn asteikolla pyritään kuvaamaan henkilön seksuaalihistoriaa tai seksuaalisen toiminnan jaksoja tiettynä ajankohtana. Siinä käytetään asteikkoa 0-6. 0 tarkoittaa, että testattu henkilö on yksinomaan heteroseksuaali. Henkilö, joka saa pistemäärän 6, on yksinomaan homoseksuaali. Kinseyn raporteissa käytettiin ylimääräistä arvosanaa aseksuaalisuudelle. Asteikko julkaistiin ensimmäisen kerran teoksessa Sexual Behavior in the Human Male (1948). Se oli tärkeä myös sitä täydentävässä teoksessa Sexual Behavior in the Human Female (1953).
Kinsey esitteli asteikon:
"Miehet eivät edusta kahta erillistä populaatiota, heteroseksuaalista ja homoseksuaalista. Maailmaa ei pidä jakaa lampaisiin ja vuohiin. On taksonomian perusasia, että luonto harvoin käsittelee erillisiä kategorioita... Elävä maailma on jatkumo jokaisella osa-alueellaan.
"Korostaen yksinomaan heteroseksuaalisen ja yksinomaan homoseksuaalisen historian välisten portaiden jatkuvuutta on tuntunut toivottavalta kehittää jonkinlainen luokittelu, joka voisi perustua heteroseksuaalisen ja homoseksuaalisen kokemuksen tai reaktion suhteelliseen määrään kussakin historiassa...". Yksilölle voidaan määritellä asema tällä asteikolla kunkin elämänvaiheen osalta..... Seitsemänpisteinen asteikko tulee lähemmäksi näyttämään monia todellisuudessa esiintyviä portaita." (Kinsey ym. 1948. s. 639, 656).
Asteikko on seuraava:
| Luokitus | Kuvaus |
| 0 | Yksinomaan heteroseksuaalinen |
| 1 | Pääasiassa heteroseksuaalinen, vain satunnaisesti homoseksuaalinen. |
| 2 | Pääasiassa heteroseksuaalinen, mutta enemmän kuin satunnaisesti homoseksuaalinen. |
| 3 | Sekä hetero- että homoseksuaalit |
| 4 | Pääasiassa homoseksuaalinen, mutta enemmän kuin satunnaisesti heteroseksuaalinen. |
| 5 | Pääasiassa homoseksuaalinen, vain satunnaisesti heteroseksuaalinen. |
| 6 | Yksinomaan homoseksuaalit |
- Miehet: 11,6 prosenttia 20-35-vuotiaista valkoihoisista miehistä sai arvosanan 3 tälle elämänvaiheelle.
- Naiset: 7 prosenttia 20-35-vuotiaista naimattomista naisista ja 4 prosenttia aiemmin naimisissa olleista 20-35-vuotiaista naisista sai arvosanan 3 tälle elämänvaiheelle. 2-6 prosenttia 20-35-vuotiaista naisista sai arvosanan 5, ja 1-3 prosenttia 20-35-vuotiaista naimattomista naisista sai arvosanan 6.
Etsiä