Ingerophrynus on rupikonnien suku, johon kuuluu yksitoista lajia. Kymmenen tämän suvun lajeista luultiin aiemmin Bufo-suvun lajeiksi. Vuonna 2007 sukuun lisättiin uusi laji, Ingerophrynus gollum. Laji on nimetty J. R. R. Tolkienin luoman hahmon Gollumin mukaan. Nämä lajit elävät Etelä-Yunnanissa ja Indokiinassa, Thaimaan niemimaalla ja Malaijalla Sumatralle, Borneolle, Jaavalle, Niasin saarelle ja Sulawesille.

Morfologia ja tuntomerkit

Ingerophrynus-suvun rupikonnat ovat tyypillisesti keskikokoisia tai keskisuuria rupikonnia, joille on ominaista karkeapintainen, ryppyinen iho ja hyvin kehittyneet parotoid-rauhaset pään takaosassa. Väri vaihtelee lajeittain ruskeasta harmaaseen ja usein kuvioihin tai laikkuun perustuvaa suojaväritystä esiintyy. Muita yleisiä tunnuspiirteitä:

  • lyhyet, lihaksikkaat jalat;
  • kuivempaan maastoon soveltuva ruumiinrakenne, mutta monet lajit myös hakeutuvat kosteisiin paikkoihin lisääntyäkseen;
  • uroksilla voi olla soidinkutsuihin liittyviä äänirakkuloita.

Elinympäristö ja levinneisyys

Lajit asuttavat monenlaisia ekosysteemejä Kaakkois-Aasiassa: sademetsiä, metsänreunuksia, soita ja ajoittain myös ihmisen muokkaamia alueita kuten riisipeltojen reunoja. Monet lajit käyttävät lisääntymiseen lampia, puroja tai tulva-alueita, joissa veden reunassa kehittyvät kehitysvaiheet (tadpoles).

Ravinto ja käyttäytyminen

  • ruoaksi tulee pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä niveljalkaisia;
  • useimmat lajit ovat yöaktiivisia ja piilottelevat päivän aikaan maassa, lahopuun alla tai koloissa;
  • lisääntyminen tapahtuu kausiluonteisesti ja soidinäänet ovat usein tärkeä löytö- ja paritteluväline uroksille.

Taksonomia ja tutkimus

Suku erotettiin aiemmasta Bufo-luokituksesta, kun taksonomisia uudelleenarviointeja tehtiin. Varsinkin DNA-analyysit ja morfologiset tutkimukset ovat olleet keskeisiä suvun määrittelyssä. Taksonomia voi jatkossakin päivittyä uusien tutkimusten myötä.

Uhkat ja suojelu

Monien Ingerophrynus-lajien elinympäristöt ovat uhattuina metsäkadon, maatalouden laajentumisen, kaupunkirakentamisen ja vesistöjen muuttamisen takia. Lisäksi pienet ja eristyneet populaatiot ovat alttiimpia paikallisille sukupuuttoille ja taudinaiheuttajille.

Suojelutoimenpiteitä ovat luonnonsuojelualueiden perustaminen ja ylläpito, elinympäristöjen ennallistaminen sekä kattavampi seuranta ja taksonominen tutkimus. Paikallisen tiedon ja ympäristönsuojelun yhdistäminen auttaa turvaamaan näiden rupikonnien tulevaisuutta.

Lisätietoja

Ingerophrynus-suvun lajeista ja niiden tarkemmasta luokituksesta löytyy lisätietoa tieteellisistä julkaisuista sekä luonnonsuojelujärjestöjen raporteista. Koska suvun taksonomia on kehittyvä ala, ajan tasalla olevat lähteet ovat suositeltavia.