Insolaatio
Termi insolation on johdettu sanoista "saapuva auringonsäteily". Insoluutiolla tarkoitetaan nimenomaan säteilyä, joka saapuu ensin maan ilmakehään ja sitten maan pinnalle. Lämpö on peräisin aurinkoenergiasta, jota tavallisesti kutsutaan auringon säteilyksi. Insoluutio" on auringon säteilyä, joka saavuttaa maan pinnan. Sitä mitataan neliösenttimetriä kohti minuutissa vastaanotetun aurinkoenergian määrällä. Vastaavasti maapallon vastaanottamaa aurinkoenergiaa kutsutaan auringonsäteilyksi. Se on maapallon pinta-alayksikön vastaanottaman auringonsäteilyn määrä. Maapallon pinnalle tuleva aurinkoenergia vaihtelee vuodenajan, leveysasteen, ilmakehän läpinäkyvyyden ja maanpinnan kaltevuuden mukaan.
Auringonpaiste vaikuttaa lämpötilaan. Mitä enemmän aurinkoa, sitä korkeampi lämpötila.
Minkä tahansa päivän voimakkain auringonpaiste saadaan keskipäivällä.
Maapallon ilmasto määräytyy suurelta osin planeetan energian perusteella.
Euroopan auringonsäteilykartta
Auringon säteily Afrikassa ja Lähi-idässä
Eristettyjä kukkuloita Monument Valleyssa, Yhdysvallat.
Auringonpaisteeseen vaikuttavat tekijät
Maan pinnalle tulevan auringonpaisteen määrä ei ole kaikkialla tasainen. Se vaihtelee paikan ja ajan mukaan. Kun trooppisilla alueilla vuotuinen auringonpaiste on suurimmillaan, se vähenee vähitellen napoja kohti. Aurinkosäteilyä on enemmän kesäisin ja vähemmän talvisin. Tärkeimmät tekijät, jotka vaikuttavat vastaanotetun auringonpaisteen määrään, ovat: --
- Auringon vakio
- Auringonsäteiden osumiskulma.
- Päivän kesto
- Maan etäisyys auringosta
- Ilmakehän läpinäkyvyys
Aurinkovakio
Maan ilmakehän yläosassa vastaanotettu auringon säteily ilmaistaan aurinkovakiona.Se vastaanotetaan ilmakehän pinnan yläosassa (termopause) kohtisuorassa tasossa aurinkosäteeseen nähden. Keskimääräinen auringonvalo, joka vastaanotetaan termopaussissa, on 1368 Wm2 (wattia neliömetriä kohti) energiaa (aurinkovakio) lyhytaaltojen muodossa. Näin ollen sitä kutsutaan aurinkovakioksi kyseisellä keskimääräisellä etäisyydellä auringosta. Aurinkovakio vaihtelee yli 1 Wm2 :n suuruisena ajoittaisten häiriöiden ja räjähdysten vuoksi auringon pinnalla, jotka liittyvät pääasiassa auringonpilkkuihin. Auringonpilkut ovat auringon pinnalla näkyviä tummia ja viileämpiä alueita.Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että energiaa vapautuu enemmän ja enemmän, kun auringonpilkkuja on paljon.Auringonpilkkujen määrä myös kasvaa tai vähenee säännöllisesti, ja ne muodostavat 11-vuotisen syklin.
Kohtaamiskulma
Koska maapallo on palloa muistuttava geoidi, auringonsäteet osuvat sen pintaan eri kulmista eri paikoissa. Tämä riippuu paikan leveysasteesta.Mitä korkeammalla leveysasteella paikka sijaitsee, sitä pienemmässä kulmassa ne osuvat maan pintaan. Pystysuuntaisten säteiden peittämä pinta-ala on aina pienempi kuin viistosäteiden. Jos pinta-alaa on enemmän, energia leviää ja pinta-alayksikköä kohti saatu nettoenergia vähenee. Lisäksi auringon säteet, joiden kulma on pieni, läpäisevät enemmän ilmakehää kuin suuressa kulmassa osuvat säteet.
Päivän kesto
Päivän pituus määrittää auringonvalon keston, joka vaikuttaa maanpinnan vastaanottaman auringonsäteilyn määrään. Mitä pidempään aurinko paistaa, sitä suuremman määrän auringon säteilyä maapallon osa saa.Esimerkiksi päivän ja yön pituus päiväntasaajalla on 12 tuntia kaikkina kuukausina, mutta tropiikissa arktisella ja antarktisella alueella auringonpaisteen kesto vaihtelee 0-24 tunnin välillä. Syksyn ja kevään kinoksina (23. syyskuuta ja 21. maaliskuuta) aurinko on päiväntasaajan yläpuolella keskipäivällä.Yö ja päivä ovat näinä päivinä kaikkialla maapallolla yhtä pitkät, ja suurin määrä auringonsäteilyä saadaan päiväntasaajalla, ja auringonsäteilyn määrä vähenee napoja kohti.Tämä johtuu siitä, että auringonpaiste on pystysuorassa päiväntasaajalla, mutta leveyspiirien kasvaessa säteet tulevat yhä vinommiksi. Siksi napaa kohti vastaanotettu energia vähenee jatkuvasti.
Maan etäisyys auringosta
Maa kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, jolloin auringon ja maan välinen etäisyys muuttuu jatkuvasti vuosittain. Maan ja auringon välinen keskimääräinen etäisyys on noin 149 600 000 kilometriä (92 900 000 mailia).Kun maa on kauimpana (152 miljoonaa kilometriä) auringosta, sitä kutsutaan "afelioksi" heinäkuun 4. päivänä. Periheli (147 miljoonaa kilometriä) tapahtuu kunkin vuoden tammikuun 3. päivänä, jolloin etäisyys on lähimpänä. Aphelionin aikana pohjoinen pallonpuolisko on aurinkoon päin ja saa siksi energiaa noin 7 prosenttia vähemmän kuin perihelionin aikana (eteläinen pallonpuolisko).
Ilmakehän läpinäkyvyys
Ilmakehä ei ole läpinäkyvä kaikelle auringosta tulevalle säteilylle, koska sen koostumus ja kerrokset ovat erilaisia. Se on myös yksi niistä tekijöistä, jotka säätelevät maan pinnalle tulevan auringonvalon määrää. Ilmakehä koostuu kaasuista, vesihöyrystä ja hiukkasista.Ilmakehä on kaasujen, kuten typen (N), hapen (O2), argonin, hiilidioksidin, neonin (Ne), heliumin (He), metaanin (CH4), kryptonin (Kr), otsonin (O3), typpioksidin (N2O), vedyn (H) ja ksenonin (Xe) seos. Ilmakehässä on myös vesihöyryä eli vettä kaasumaisessa tilassa.
Mitä pidempi päivänvalon kesto on, sitä enemmän auringonvaloa saadaan päivässä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on auringonpaiste?
V: Insoluutio on auringon säteilyä, joka saavuttaa maan pinnan.
K: Miten auringonpaiste mitataan?
V: Insoluutio mitataan neliösenttimetriä kohden minuutissa vastaanotetun aurinkoenergian määrällä.
K: Mitä on aurinkoenergia?
V: Aurinkoenergia on auringon säteilystä saatavaa lämpöä.
K: Mikä vaikuttaa maapallon saaman auringonpaisteen määrään?
V: Vuodenaika, leveyspiiri, ilmakehän läpinäkyvyys ja maanpinnan kaltevuus vaikuttavat maapallolle tulevan auringonsäteilyn määrään.
K: Miten auringonpaiste vaikuttaa lämpötilaan?
V: Mitä enemmän aurinkoa, sitä korkeampi lämpötila.
K: Milloin auringonpaiste on voimakkainta päivässä?
V: Voimakkainta auringonpaiste on keskipäivällä.
Kysymys: Voidaanko aurinkoenergiaa kutsua auringonpaisteeksi, kun maa vastaanottaa sitä?
V: Kyllä, maapallon vastaanottamaa aurinkoenergiaa kutsutaan auringonpaisteeksi.
