James Michener – amerikkalainen saagakirjailija ja tietokirjailija (1907–1997)

James Michener (1907–1997) — amerikkalainen saagakirjailija ja tietokirjailija, tunnettu laajoista historiallisista romaaneistaan kuten Havaiji ja Tales of the South Pacific.

James Albert Michener (3. helmikuuta 1907 – 16. lokakuuta 1997) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tuli tunnetuksi erityisesti laajoista historiallisista saagakirjoistaan. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat muun muassa Tales of the South Pacific, Havaiji, The Drifters, Texas ja Puola. Yli 40 kirjan tuotannossaan Michener yhdisti laajan historian tuntemuksen, paikkatutkimuksen ja sukupolvien yli ulottuvat ihmiskuvat: teokset kertovat usein monien sukupolvien elämästä tietyssä maantieteellisessä tai kulttuurisessa ympäristössä. Hän kirjoitti myös tietokirjoja ja muistelmateoksia; vuonna 1992 ilmestyivät muun muassa The World is My Home (omaan elämään pohjautuva teos) ja Sports in America.

Michenerin lapsuudesta ja syntymäoloista kiersi epävarmuutta: hän kertoi pitkään, ettei tiedä keitä hänen biologiset vanhempansa olivat eikä tarkkaa syntymäpaikkaansa. Adoptioäiti Mabel Michener kasvatti hänet Pennsylvanian Doylestownissa, ja osassa lähteitä esitetään, että Mabel saattoi olla myös hänen biologinen äitinsä. Opintonsa hän suoritti Swarthmore Collegessa, josta hän valmistui vuonna 1929; yliopistoajaltaan hän muistetaan muun muassa koripalloa pelaavana opiskelijana. Myöhemmin hän opiskeli ja työskenteli opettajana Coloradon opettajakorkeakoulussa ja toimi myös opetus- ja luennoitsijatehtävissä muissa oppilaitoksissa, mukaan lukien vierailuja Harvardin yliopistossa.

Michenerin kirjailijanura sai alkunsa varsinaisesti toisen maailmansodan aikana, kun hänet määrättiin laivaston historioitsijaksi Etelä-Tyynelle valtamerelle. Tämä sota-aika ja Tyynenmeren saarten tapahtumat muodostivat aineiston hänen esikoisteokseensa Tales of the South Pacific, josta hän sai laajaa tunnustusta ja joka myöhemmin toimi pohjana menestysmusikaalille South Pacific. Teoksesta Michener sai myös merkittävän kirjallisuuspalkinnon: Pulitzer-palkinnon (1948).

Työ ja matkat eri puolilla maailmaa näkyvät vahvasti Michenerin tuotannossa: hän teki usein perusteellista taustatutkimusta kuhunkin kirjaan liittyvissä maissa ja kuvasi ympäristönsä yksityiskohtaisesti. Monet romaanit yhdistävät fiktiivisen tarinan aitoihin historiallis-kulttuurisiin faktoihin ja seikkoihin.

Michener tapasi vaimonsa Marin ollessaan Japanissa; hänen ajanviettonsa Aasiassa vaikutti myös teoksiin kuten romaaniin Sayonara, josta on nähty omaelämäkerrallisia piirteitä. Hän oli tunnettu myös yhteiskunnallisesta kiinnostuksestaan ja työstä kulttuurin sekä koulutuksen hyväksi: elämänsä aikana ja kuoltuaan hän lahjoitti merkittäviä summia taiteen ja opetuksen tukemiseen. Näin hänen nimensä liittyy useisiin kulttuuri- ja koulutusaloitteisiin, kuten Doylestownissa sijaitsevaan James A. Michener Art Museumiin ja kirjallisuuskeskuksiin, jotka kantavat hänen perintöään.

Michener sai useita kunnianosoituksia uransa aikana. Yksi näkyvimmistä oli se, että presidentti Gerald R. Ford myönsi hänelle 10. tammikuuta 1977 presidentin vapaudenmitalin. Hänet muistetaan laajasta tuotannostaan, lukuisista kansainvälisistä lukijakunnista ja vaikutuksestaan historiallisten romaanien genreen.

Viimeiset vuotensa Michener asui Austinissa, Texasissa. Hän kuoli 16. lokakuuta 1997 90-vuotiaana munuaisten vajaatoimintaan. Michener jätti jälkeensä laajan kirjallisen perinnön, joka elää edelleen käännöksissä, elokuva- ja teatterisovituksissa sekä lukijoiden kiinnostuksessa maailmanhistoriaa ja paikallisia kertomuksia kohtaan.

Hae kirjaimella