Kaiser Wilhelm Gedächtniskirche English: Keisari Vilhelmin muistokirkko on raunioitunut ja osin uudelleen rakennettu kirkko Berliinissä. Se kuuluu Saksan protestanttiseen evankeliseen kirkkoon. Kirkko sijaitsee Breitscheidplatzilla, Kurfürstendammin päässä, Charlottenburgin kaupunginosassa, ja on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä.
Historia ja arkkitehtuuri
Vanha kirkko rakennettiin vuosina 1891–1895 arkkitehti Franz Schwechtenin suunnitelmien mukaan. Keisari Vilhelm II määräsi kirkon rakennettavaksi isoisänsä Vilhelm I:n kunniaksi, ja sen uusromanttinen tyyli muistutti etenkin Reininmaan romaanisista kirkoista, kuten Bonnin minsteristä. Rakennus oli koristeellinen, korkea tornirakennelma sisältäen laajoja mosaiikkeja, jotka esittivät keisari Vilhelm I:n elämää ja työtä.
Sodan aiheuttamat vauriot ja muistomerkiksi jääminen
Toisen maailmansodan aikana kirkko kärsi tuhoisista pommituksista; erityisesti brittiläisen RAF:n iskuissa vuonna 1943 rakennus vaurioitui niin pahoin, että siitä jäi jäljelle ainoastaan kellotapulin raunio, jota berliiniläiset ovat kutsuneet saksaksi der Hohle Zahn ("ontto hammas"). Vanhassa rauniossa säilytettiin myöhemmin muistohuone ja kappeli, ja sieltä on nähtävissä jäljellä olevia mosaiikkien fragmentteja ja muita alkuperäisiä yksityiskohtia. Raunio toimii jatkuvasti varoittavana muistutuksena sodan seurauksista.
Uusi kirkko ja arkkitehtoninen ratkaisu
Sodan jälkeen alueen suunnittelusta käytiin laajaa keskustelua. 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa vanhan rakennuksen viereen toteutettiin moderni kirkkokokonaisuus, jonka suunnitteli arkkitehti Egon Eiermann. Uusi ratkaisu koostuu useista erillisistä rakennuksista: uudesta kirkkosalista, erillisestä kellotapulista ja pienemmästä kappelista, jotka muodostavat selkeästi modernistisen kontrastin vanhalle, raunioituneelle tornille. Eiermannin suunnittelussa käytettiin runsaasti lasipintoja; uuteen kirkkoon tehtyjen sinisten lasiruutujen tekijänä oli ranskalainen lasitaiteilija Gabriel Loire, ja niiden voimakas sininen sävy on eräs uuden kirkon tunnuspiirteistä.
Sovinnon ja muiston symbolit
Uudessa kirkossa on useita sodan jälkeisen sovinnon symboliksi asetettuja esineitä. Tunnetuimpia ovat Coventryn vanhan katedraalin nauloista tehty risti, joka on perintö Coventryn katedraalilta, joka tuhoutui saksalaisten pommituksissa Coventryn Blitzissä. Tämä risti luovutettiin muistoksi ja sovinnon merkiksi, ja uusi muistokirkko vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 1962, samoihin aikoihin uuden Coventryn katedraalin vihkimisen kanssa.
Lisäksi Gedächtniskirchessä on muun muassa Venäjän ortodoksisen kirkon risti sekä luutnantti Kurt Reuberin joulukuussa 1942 Stalingradissa (nykyisessä Volgogradissa) luoma Stalingradin Madonna. Nämä esineet ja symbolit on nähty käytännössä kolmen sodassa olleen maan – Saksan, Iso-Britannian ja Venäjän – välisen rauhan ja sovinnon merkeiksi.
Säilytys, kunnostus ja julkinen keskustelu
Kirkon raunioita on pidetty tietoisesti koskemattomina osana muistomerkkiä, mutta samalla koko kompleksi vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Joulukuussa 2007 Charles Jeffrey Gray, entinen brittiläinen lentäjä, joka osallistui toisen maailmansodan aikaisiin pommi-iskuihin Saksan yllä, liittyi kampanjaan Kaiser Wilhelmin muistokirkon pelastamiseksi rappeutumiselta. Luettuaan kirkon kunnosta Gray otti yhteyttä kirkon neuvottelukunnan puheenjohtajaan Wolfgang Kuhlaan ja pyysi, että kirkon torni kunnostettaisiin. Sen korjauskustannusten kattamiseksi perustettiin rahasto, ja tapaus herätti laajempaa keskustelua siitä, miten muistomerkit tulisi säilyttää: puhtaina restauroituina vai alkuperäistä patinaa kunnioittaen.
Vierailu ja merkitys nykypäivänä
Kaiser-Wilhelmin muistokirkko toimii nykyään sekä seurakunnan toimintapaikkana että laajana muistomerkkinä ja matkailukohteena. Vanhan tornin raunioihin on sijoitettu muistohuone ja pieni näyttely, jossa kerrotaan kirkon historiasta, sodan tuhoista ja jälleenrakennuksesta. Uudemmat tilat ovat aktiivisessa käytössä jumalanpalveluksiin, konserteihin ja erilaisiin tilaisuuksiin. Kirkon näkyvä sijainti Kurfürstendammilla ja sen yhdistelmä raunioita ja modernia arkkitehtuuria tekevät siitä voimakkaan symbolin sekä kaupungin historiassa että kansainvälisessä muistokulttuurissa.
