Potkaisija, jota kutsutaan myös nimellä aplacekicker, on amerikkalaisessa ja kanadalaisessa jalkapallossa pelaaja, joka vastaa kenttämaalien ja lisäpisteiden potkaisemisesta. Monissa tapauksissa placekicker toimii myös joukkueen potkuspesialistina tai harvemmin myös punterina. Potkaisijaa kutsutaan usein joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Tämä johtuu siitä, että monissa tapauksissa hän tekee eniten pisteitä pelissä. Aina kun hänen joukkueensa pääsee 35 jaardin linjalle tai lähemmäksi sitä, sillä on mahdollisuus tehdä 3 pistettä. Aina kun joukkue tekee touchdownin, potkaisija tulee tekemään ylimääräisen (1) pisteen. Potkaisija kuuluu erikoisjoukkueisiin.
Rooli ja tehtävät
Potkaisijan päätehtäviä ovat:
- Kenttämaalit (field goals) — yritys potkaista pallo vastustajan maalitolppien yli ja saada 3 pistettä.
- Lisäpisteet (extra points, PAT) — touchdownin jälkeen suoritetaan usein potku, joka tuo yhden lisäpisteen.
- Alkupalautukset ja kickoffit — joissain joukkueissa potkaisija vastaa myös alku- ja palautuskikkauksista tai toimii niin sanottuna potkuspesialistina.
- Erikoistilanteet — onside-kick (yrittää palauttaa pallon itselle), kertaluontoiset koitokset ja muut taktiset potkut.
Säännöt ja erot eri sarjoissa
Potkuihin liittyvät tarkat lähtöpaikat ja säännöt vaihtelevat sarjoittain. Useimmissa sarjoissa joukkue voi touchdownin jälkeen valita yhden lisäpisteen potkun tai kahden pisteen yrityksen. Esimerkiksi NFL:ssä lisäpistepotkujen lähtöpaikkaa siirrettiin kauemmaksi kaudella 2015, mikä vaikeutti automaattisia lisäpisteitä ja nosti kahden pisteen yritysten taktista arvoa. Lisäksi pelialueen pituus ja maalilinjan paikka vaikuttavat kenttämaalin kokonaissyvyyteen eri liigoissa.
Tekniikka ja taktiikka
Nykyään suurin osa potkaisijoista käyttää niin kutsuttua soccer-style-tekniikkaa, jossa potkaistaan palloa jalan sisältä tai instep-alueelta. Aikaisemmin käytetty suorasta edestä potkaisu (straight-on) on harvinaistunut. Potkaisun onnistumiseen vaikuttavat muun muassa:
- lähestyminen ja askelrytmi,
- jalka- ja tukijalan asento,
- nilkan ja lonkan voima sekä joustavuus,
- sääolosuhteet (tuuli, sade),
- suojauksen ja blokin läpäisemisen riski,
- räpsäytetty syöttö (snap) ja läpyskä (hold) — hyvä linja toimii yhdessä potkaisijan kanssa.
Harjoittelu ja varustus
Potkaisijat harjoittelevat sekä tarkkuutta että voimaa: lyhyemmät, tarkat potkut ja pidemmät voimapotkut eroavat tekniikaltaan. Harjoitteluun kuuluu paljon toistoja, kenttämaalisimulaatioita, paineharjoituksia ja voima- sekä liikkuvuustreenia. Varusteisiin kuuluu tavallisesti erityiset nappulakengät, joiden malli voi vaihdella potkaisijan mieltymyksen mukaan, sekä joskus potkujen optimointiin suunniteltuja palloja.
Yhteistyö erikoisjoukkueessa
Potkaisun onnistuminen on tiimityötä. Snapper (syöttäjä) ja holder (läppijä) ovat avainasemassa: napakka ja tarkka syöttö sekä nopea, vakaana pidetty pallo antavat potkaisijalle parhaat edellytykset. Lisäksi line-miehet suojaavat potkaistavaa pelaajaa estääkseen blokin.
Taktinen merkitys ja paine
Monissa otteluissa potkaisija ratkaisee ottelun viime sekunneilla — kenttämaalit ja lisäpisteet voivat olla erotuomareita ja taktisia ratkaisujakin tärkeämpiä. Siksi ammattitaitoa, kylmähermoisuutta ja keskittymiskykyä arvostetaan korkealle. Vaikka potkaisija kenties näyttää erikoistuneelta roolilta, usein juuri hän kerää eniten pisteitä joukkueelle kauden aikana.
Pelipaikan asema joukkueessa
Useimmat ammattilais- ja seurajoukkueet pitävät rosterissaan yhden vakituisen potkaisijan. Joissain tilanteissa joukkue voi käyttää erillistä potkuspesialistia tai palkata tilapäisesti muunlaisen potkaisutaiturin, riippuen taktisista tarpeista. Harvoin potkaisija toimii myös puntterina, mutta tällaisia kaksiosaajia löytyy etenkin alemmilla sarjatasoilla tai juniorijoukkueissa.
Yhteenvetona: potkaisija on erikoistunut ja usein ratkaisevassa asemassa oleva pelaaja, jonka tehtävänä on tehdä pisteitä ja hoitaa erilaisia potkutilanteita. Hänen onnistumisensa vaatii tekniikkaa, voimaa, ryhmän yhteistyötä ja henkistä kovuutta.

