Krishnagirin piiri on piiri Tamil Nadun osavaltiossa Intiassa. Piiri muodostettiin erottamalla se vuonna 2004 Dharmapurin piiristä, ja piirin hallinnollinen keskus on Krishnagirin kunnallinen kaupunki. Alue sijoittuu Tamil Nadun luoteisosaan ja muodostaa maaseutuvaltaisen kokonaisuuden, jossa maataloudella on merkittävä rooli.
Krishnagirin piiri valittiin Tamil Nadussa ensimmäisten joukossa kansallisen sähköisen hallinnon hankkeen (NEGP) pilottialueeksi: sähköinen hallinto otettiin käyttöön vero- ja sosiaalihuolto-osastoilla, mikä edisti julkisten palvelujen digitalisoitumista ja helpotti hallinnon prosesseja paikallisella tasolla.
Talouden selkäranka on maatalous ja hedelmäviljely. Alue on yksi Intian suurimmista mangontuottajista, ja mango on merkittävä vienti- ja elinkeinotuote monille paikallisille viljelijöille. Mangoja kasvatetaan useita lajikkeita, ja sadon ajoitus sekä ilmasto-olosuhteet tekevät alueesta tärkeän hedelmäntuotannon keskuksen.
Väestötilastojen mukaan vuonna 2011 piirin väkiluku oli 1 879 809. Sukupuolten välinen suhde kyseisessä väestönlaskennassa oli 958 naista tuhatta miestä kohden. Paikallinen väestö puhuu pääosin tamilia, joka on alueen virallinen ja yleisin kieli.
Elinkeinon lisäksi alueella on perinteitä ja yhteisöllisiä käytäntöjä, jotka liittyvät maatalouteen ja sadonkorjuuseen. Krishnagirin ympäristössä on sekä viljelymaata että luonnonmaisemia, ja monet yhteisöt ovat riippuvaisia sesongin mukaisesta satotuotannosta. Julkiset palvelut ja infrastruktuuri ovat kehittyneet pilottihankkeiden ja hallinnollisten uudistusten myötä, mikä on parantanut palvelujen saatavuutta ja hallinnon tehokkuutta.
Tämän yleiskatsauksen tarkoitus on antaa selkeä ja helposti ymmärrettävä kuva Krishnagirin piirin keskeisistä piirteistä: sen hallinnosta, väestöstä, maataloudesta — erityisesti mangon merkityksestä — sekä alueen asemasta NEGP-pilottina Tamil Nadussa.