Kronos — kreikkalaisen mytologian ajan titaani ja titaanien johtaja

Kronos — kreikkalaisen mytologian ajan titaani ja titaanien johtaja. Tarina vallasta, lapsensyömisestä, Zeuksen kapinasta ja kuulusta titaanisodasta.

Kronos (kreik. Κρόνος, Krónos), myös Kronos, on kreikkalaisessa mytologiassa titaanien johtaja ja ajan titaani. Hän oli Gaian (äiti Maan) ja Ouranoksen (isä Taivaan) poika ja nuorin veljistään. Gaian kehotuksesta Kronos kastroi isänsä Ouranoksen viikatteella ja syrjäytti tämän, minkä jälkeen hän hallitsi kosmosta kuninkaana niin sanotun kultaisen ajanjakson aikana. Kronos meni naimisiin sisarensa Rhean kanssa, ja hän synnytti olympialaisten jumalten ensimmäisen sukupolven: Hestian, Demeterin, Heran, Haadeksen, Poseidonin ja Zeuksen. Kronos pelkäsi ennustusta, jonka mukaan hänen omat lapsensa kukistaisivat hänet, ja nielaisi jokaisen heistä heti heidän syntyessään. Ainoastaan nuorin, Zeus, onnistui pakenemaan tätä kohtaloa, ja vapautettuaan sisaruksensa hän ryhtyi sotaan Kronosta ja muita titaaneja vastaan. Tämän titaanisodan aikana olympialaiset selviytyivät voittajina, sillä Zeus otti isänsä viikatteen, leikkasi hänet palasiksi ja heitti hänen jäännöksensä Tartarokseen, manalan syvimpään osaan. Joissakin versioissa Zeus vapautti Kronoksen myöhemmin ja hänestä tuli Elysian saarten hallitsija.

Synty, vallankaappaus ja seuraukset

Myytin mukaan Kronos syntyi Gaian ja Ouranoksen liitosta. Koska Ouranos ahdisti lapsiaan ja piti heitä maan povessa, Gaia kehotti nuorinta poikaansa toimimaan. Kronos surmasi ja kastroi isänsä viikatteella (tai sirpillä), mikä oli vallankaappauksen väline. Ouranoksen verta ja ruumiinosia säteilevä mytologia liittyy muiden myyttisten olentojen, kuten Erinyeihin (kostonjumalattaret), giganteihin ja joidenkin kertomusten mukaan Aphroditen syntyyn merivaahdosta. Vallan vaihdos käynnisti niin kutsutun kultaisen ajan, jolloin Kronos hallitsi oikeudenmukaisesti ja vain vähän kärsimystä oli maailmassa.

Lapset ja heidän kohtalonsa

Kronoksen ja Rhean lapset muodostivat myöhemmin olympolaisten jumalten kantasuvun. Koska ennustus lupasi, että hänen omat lapsensa syrjäyttäisivät hänet, Kronos nieli syntyneitä lapsiaan välittömästi. Rhea kuitenkin pelasti nuorimman, Zeuksen, antamalla miehelleen nieltäväksi kiven vauvan sijasta ja salaamalla Zeusin kasvamaan saarelle. Aikuisena Zeus pakotti Kronosta oksentamaan nieltyjen sisarustensa ja veljiensä, jolloin he saattoivat yhdessä haastaa isänsä vallasta.

Titaanisota ja erilaiset perinteet

Titaanien sota (Titanomachia) on kertomus siitä, kuinka Zeus ja hänen liittolaisensa kävivät sodan titaaneja vastaan. Taistelua kesti perimätiedon mukaan useita vuosia, ja sen lopussa olympialaiset voittivat. Monissa lähteissä Kronos ja hänen seuraajansa vangittiin Tartarokseen tai muuten karkotettiin vallasta. Toisissa versioissa myyttejä muokattiin niin, että Kronos vapautettiin myöhemmin ja sai hallita onnellisia saaria (Elysion/Elysian saaret) — tämä on erityisen yleinen lateraalinen perinne, jossa Kronos yhdistyy myönteisiin, siirtokuntamaisiin kuvauksiin.

Kronos, aika ja roomalainen vastaava

Kronosta on usein sekoitettu ajan personifikaatioon Chronokseen (kreik. χρόνος), ja myöhemmissä tulkinnoissa Kronos yhdistettiin ajallisuuden ja ajan kulumisen käsitteisiin. Roomalaisessa mytologiassa Kronoksen vastine on Saturnus, joka sai kansanperinteessä myös maanviljelyn, kylvön ja juhlien aspektit. Roomalainen juhla Saturnalia oli Saturnuksen kunniaksi vietettävä juhla, jossa vallitsi ajallinen järjestyksen ja hierarkian tilapäinen kääntäminen ja yleinen riemujuhla — tämä yhdisti hahmon piirteitä niin ajan, sadon kuin yhteiskunnallisen muistomerkin kautta.

Kuvakieli, tulkinnat ja kulttuurivaikutus

Kuvataiteissa Kronos/Saturnus esitetään useimmiten vanhana, parrakkaana miehenä, usein viikate tai sirppi kädessään. Tunnettu, myöhäiskuvallinen tulkinta on Francisco Goyan maalaus "Saturn syö lapsensa" (Saturno devorando a su hijo), joka tulkitsee myyttiä traagisella, järkyttävällä tavalla. Kirjallisuudessa ja myöhemmässä ajatuksessa Kronoksen hahmo on symboloinut vallan perityvyyttä, pelkoa vallan menettämisestä ja ajan ankaraa kuluttavaa voimaa.

Nimistö ja etymologia

Kronoksen nimen alkuperä on epävarma. Joidenkin mukaan se on yhteydessä sanan χρόνος (chronos, "aika") kautta syntyneeseen sekaantumiseen, mutta useimmat kielitieteilijät pitävät nimeä mahdollisesti prekreikkalaisena tai muuna vanhana lainana, jolloin sen alkuperäinen merkitys ei ole selkeä. Myöhäisissä ja populaarisissa tulkinnoissa Kronosista kuitenkin käytetään usein ajan personifikaation merkityksiä.

Keskeiset lähteet

• Hesiodoksen Theogonia — vanha kreikkalainen lähde, joka kertoo Kronoksen ja titaaneista.
• Roomalaiset perinteet ja mytologiset synteeraukset, joissa Kronos esiintyy Saturnuksena.
• Myöhäisemmät kirjalliset ja taiteelliset tulkinnat, jotka ovat muokanneet hahmon merkitystä ajan, vallan ja petoksen teemojen kautta.

Yhteenvetona Kronos on monitasoinen mytologinen hahmo: hän on sekä vallankumouksen, ajan ja suvun teemoihin kytkeytyvä titaani että myöhempien kulttuuristen tulkintojen ja symboliikan lähde. Hänen tarinansa kertoo vallan ja pelon kiertokulusta, sukupolvien vaihtumisesta sekä siitä, kuinka myytit sopeutuvat ja saavat uusia merkityksiä eri aikoina.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Kuka on Kronos kreikkalaisessa mytologiassa?

K: Ketkä ovat Kronoksen vanhemmat?

K: Mitä Kronos teki isälleen?

K: Kenen kanssa Kronos meni naimisiin ja keitä heidän lapsensa olivat?

K: Miksi Kronos nielaisi lapsensa?

K: Kuka oli ainoa lapsi, joka välttyi Kronoksen kohtalolta, ja mitä hän teki?

K: Mitä Kronokselle tapahtui Titanomachian jälkeen?

Hae kirjaimella