La clemenza di Tito – Metastasion 1734 libretto, Mozartin kuuluisin versio

1. näytös

Vitellia on keisarin asemansa menettäneen Vitelliuksen tytär. Vitellius haluaa kostaa Titukselle. Vitellia pyytää Tituksen ystävää Sextusta, joka on rakastunut häneen, toimimaan Titusta vastaan. Mutta kun Vitellia kuulee, että Titus on lähettänyt Kilikian Berenikin, josta hän oli mustasukkainen, takaisin Jerusalemiin, hän kehottaa Sextusta odottamaan jonkin aikaa ennen kuin hän tekee, mitä hän oli pyytänyt, toivoen, että Titus valitsee hänet (Vitellian) keisarinnakseen.

Titus päättää kuitenkin valita Sextuksen sisaren Servilian keisarinnakseen ja käskee Anniuksen (Sextuksen ystävä) viedä viestin Servilialle. Annius ja Servilia ovat rakastuneita, vaikka Titus ei tiedä sitä, joten kumpikaan heistä ei pidä tästä uutisesta. Servilia päättää kertoa Titukselle totuuden, mutta sanoo myös, että jos Titus edelleen vaatii häntä naimisiin, hän tottelee. Titus kiittää jumalia Servilian totuudellisuudesta ja lupaa heti luopua ajatuksesta tulla Servilian ja Anniuksen väliin.

Sillä välin Vitellia on kuitenkin kuullut uutisen Tituksen kiinnostuksesta Serviliaa kohtaan ja on jälleen hyvin mustasukkainen. Hän kehottaa Sextusta tappamaan Tituksen. Hän suostuu siihen ja laulaa yhden oopperan kuuluisimmista aarioista, "Parto, parto". Lähes heti hänen lähdettyään Annius ja vartija Publius saapuvat viemään Vitellian Titukselle, joka on nyt valinnut hänet keisarinnakseen. Häntä repivät syyllisyyden ja huolen tunteet siitä, mitä hän on lähettänyt Sextuksen tekemään.

Sextus on sillä välin Capitoliumissa, jonka hän ja hänen ystävänsä aikovat polttaa. Sextus ei osaa miettiä, mikä olisi oikein. Muut hahmot (paitsi Titus) astuvat sisään ja näkevät kauhuissaan palavan Capitolin. Sextus tulee taas sisään ja sanoo nähneensä Tituksen tapettavan, mutta Vitellia pysäyttää hänet ja paljastaa, että hän oli tappaja. Muut surkuttelevat Titusta ensimmäisen näytöksen hitaassa ja surullisessa lopussa.

2. näytös

Alkaa, kun Annius kertoo Sextukselle, että keisari Titus on itse asiassa elossa ja hänet on juuri nähty. Savun ja kaaoksen keskellä Sextus luuli nähneensä Tituksen, mutta se olikin joku muu. Pian Publius saapuu pidättämään Sextusta ja tuo uutisen, että se oli yksi Sextuksen ystävistä, joka pukeutui Tituksen kaapuun ja jota Sextus puukotti, mutta joka ei kuollut. Senaatti käy Sextusta vastaan oikeudenkäyntiä, kun Titus odottaa kärsimättömänä, varmana siitä, että hänen ystävänsä todetaan syyttömäksi; mutta senaatti toteaa hänet syylliseksi, ja kauhean surullinen Titus joutuu allekirjoittamaan Sextuksen kuolinpaperit.

Hän päättää kutsua ensin Sextuksen ja yrittää saada lisätietoja juonesta. Sextus ottaa kaiken syyllisyyden itselleen ja sanoo ansaitsevansa kuoleman, joten Titus sanoo hänelle, että hän saa kuoleman, ja lähettää hänet pois. Mutta tuskallisen pohdinnan jälkeen Titus repii Sextuksen teloituspaperit ja päättää, että jos maailma haluaa syyttää häntä (Titusta) jostakin, niin ihmiset voivat sanoa, että hän salli liikaa armoa, sen sijaan että sanottaisiin, että hän halusi aina kostaa.

Vitellia tuntee itsensä kauheaksi tapahtuneesta ja päättää kertoa koko totuuden Titukselle luopuen toivosta imperiumiin. Amfiteatterissa tuomitut (Sextus mukaan lukien) odottavat, että heidät heitettäisiin villieläimille. Titus on aikeissa osoittaa armoa, kun Vitellia selittää, että hän aloitti Sextuksen juonen. Vaikka keisari on järkyttynyt, hän ottaa hänet mukaan tarjoamaansa yleiseen armahdukseen (anteeksiantoon). Ooppera päättyy siihen, että kaikki ihmiset ylistävät Tituksen ystävällisyyttä, kun taas hän itse pyytää jumalia lopettamaan hänen elämänsä, jos hän koskaan lakkaa huolehtimasta Rooman edusta.

Heinäkuussa 1791 Mozartia pyydettiin kirjoittamaan ooppera seria. Häntä oli pyytänyt Prahassa asunut Domenico Guardasoni, jonka tehtävänä oli löytää joku säveltämään ooppera Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Leopold II:n kruunajaisia varten. Seremonia järjestettäisiin 6. syyskuuta, joten Mozartin oli työskenneltävä nopeasti.

Guardasoni oli pyytänyt Antonio Salieria kirjoittamaan oopperan, mutta Salieri oli liian kiireinen, joten hän pyysi Mozartia. Mozart suostui mielellään, koska hänelle maksettiin kaksi kertaa enemmän kuin silloin, kun hän oli kirjoittanut oopperan Wieniin.