Wolfgang Amadeus Mozart

Life

Perhe ja varhaisvuodet

Wolfgang Amadeus Mozart ("Wolfi" tai "Wolferl") syntyi Salzburgissa Itävallassa Leopold ja Anna Maria Mozartille. Leopold oli Salzburgin arkkipiispan orkesterin viulisti ja kirjoitti bestsellerin "Johdatus viulunsoittoon".

Nuori Mozart osoitti jo hyvin varhain suurta musiikillista lahjakkuutta. Hän soitti cembaloa ja viulua jo viisivuotiaana ja kirjoitti pieniä musiikkikappaleita.

Mozartin sisar Marianna ("Nannerl") oli lahjakas nuori. Molemmat lapset saivat musiikillisen ja akateemisen koulutuksen isältään. Perhe kiersi Eurooppaa muutaman vuoden ajan esiintyen kuninkaallisten ja aristokraattien edessä.

Mozart esiintyi Münchenissä, Prahassa, Pariisissa, Haagissa ja Lontoossa. Lontoossa hän esiintyi kuningas Yrjö III:lle. Hän tapasi säveltäjä Johann Christian Bachin, yhden Johann Sebastian Bachin pojista. Hän istui Johann Christian Bachin (1735-1782) polvelle ja improvisoi fuugan. Ja täällä hän kuuli kahdeksanvuotiaana kaksi ensimmäistä sinfoniaansa esitettävän.

Lopulta Mozartit palasivat takaisin Salzburgiin. Mutta vuonna 1768 he lähtivät jälleen Wieniin, jossa nyt kaksitoistavuotias Wolfgang esitti ensimmäisen oopperansa Bastien und Bastienne. Hän sai tuolloin isorokkotartunnan. Hän toipui, mutta hänen kasvonsa jäivät naarmuuntuneiksi loppuelämäkseen. Hän matkusti Italiaan, jossa hän kuuli musiikkia monilta kuuluisilta italialaisilta säveltäjiltä, muun muassa Gregorio Allegrilta, joka oli kirjoittanut teoksen nimeltä Miserere. Kappale oli sävelletty paaville Vatikaanin kuoron laulettavaksi. Kukaan ei saanut nähdä nuotteja, jotta kukaan muu kuoro ei voisi laulaa sitä. Mozart kuuli kappaleen kerran ja kirjoitti sen sitten muistiin. Hän tapasi paavin ja sai ritarin arvonimen (Kultaisen kannuksen ritarikunta).

Vuonna 1777 hän lähti matkalle äitinsä kanssa. Mannheimissa hän rakastui Aloysia Weberiin. Hän oli 16-vuotias ja opiskeli laulua. Mozart halusi viedä hänet Italiaan tekemään hänestä kuuluisan, mutta hänen isänsä esti nämä suunnitelmat. Vuoteen 1778 mennessä Mozart ja hänen äitinsä olivat Pariisissa. Äiti kuoli siellä.

Mozart Wienissä

Mozart kirjoitti nuorena joitakin pieniä oopperoita, mutta hänen ensimmäinen todella merkittävä oopperansa oli Idomeneo. Se kantaesitettiin Münchenissä vuonna 1780. Seuraavana vuonna hän lähti Wieniin. Tuolloin hän työskenteli isänsä tavoin Salzburgin arkkipiispalle. Kun hän palasi Salzburgiin, hän riiteli arkkipiispan kanssa, joka itse asiassa potkaisi hänet ulos. Mozart lähti Wieniin, jossa hän vietti loppuelämänsä.

Vuonna 1782 hän meni naimisiin Constanze Weberin kanssa, joka oli yksi Aloysian (joka oli jo naimisissa jonkun muun kanssa) kolmesta nuoremmasta sisaresta. He saivat seitsemän lasta, mutta viisi heistä kuoli lapsuudessa. Mozartin isä ei hyväksynyt avioliittoa. Constanze oli rakastava vaimo, mutta Mozartin tavoin hän ei osannut huolehtia rahasta, joten he olivat usein hyvin köyhiä.

Samana vuonna 1782 Mozart kirjoitti toisen erittäin menestyksekkään oopperan: Die Entführung aus dem Serail ("Sieppaus serailista"). Erään kuuluisan tarinan mukaan keisari oli kuultuaan oopperan sanonut Mozartille, että siinä oli "liikaa nuotteja". Mozart vastasi: "Vain niin monta kuin on tarpeen, teidän majesteettinne."

Mozart aloitti konserttisarjan, jossa hän soitti omia pianokonserttojaan ja johti niitä näppäimistöltä. Hän tapasi säveltäjä Joseph Haydnin, ja näistä kahdesta miehestä tuli hyviä ystäviä, jotka soittivat usein yhdessä jousikvartetissa. Haydn sanoi Leopold Mozartille eräänä päivänä: "Jumalan edessä ja rehellisenä miehenä sanon teille, että poikanne on suurin säveltäjä, jonka tunnen joko henkilökohtaisesti tai nimeltä. Hänellä on makua, ja mikä tärkeintä, hänellä on syvällisin sävellystuntemus." Mozart kuului samaan vapaamuurariloosiin kuin Haydn, ja hän omisti joitakin jousikvartettejaan Haydnille.

Wienin yleisö ei muutaman vuoden jälkeen antanut Mozartille paljon tukea, joten hän lähti usein Prahaan, jossa yleisö rakasti häntä. Hänen oopperansa Figaronavioliitto oli hyvin suosittu, ja vuonna 1787 hän esitti siellä Don Giovanni -oopperansa ensimmäisen kerran.

Lopullinen sairaus ja kuolema

Mozartin viimeisestä sairaudesta ja kuolemasta on useita tarinoita, eikä ole helppoa olla varma, mitä tapahtui. Hän oli työstämässä oopperaa Taikahuilu, joka on yksi hänen parhaista teoksistaan ja nykyään hyvin suosittu ooppera. Se on kirjoitettu saksaksi, ei italiaksi, kuten useimmat hänen muut oopperansa. Se on tietyllä tavalla kuin englantilainen pantomiimi. Samaan aikaan, kun hän työsti tätä oopperaa, eräs tuntematon henkilö pyysi häntä säveltämään requiemin. Häntä kehotettiin kirjoittamaan se salassa. Sitten häntä pyydettiin kirjoittamaan italialainen ooppera La Clemenza di Tito, joka esitettiin Prahassa syyskuussa 1791. Syyskuun lopussa Taikahuilu sai ensiesityksensä. Sen jälkeen Mozart työskenteli ahkerasti Requiemin parissa. Hänen on täytynyt tajuta, että hän oli jo hyvin sairas ja että requiem (messu kuolleille) oli tavallaan hänelle itselleen. Hän kuoli Wienissä ennen kuin ehti saada sen valmiiksi. Constanze pyysi toista säveltäjää, miestä nimeltä Franz Xaver Süssmayr, viimeistelemään teoksen. Mozart haudattiin Pyhän Marxin hautausmaalle.

Mozartin musiikki

Mozartin musiikki on Haydnin musiikin tavoin klassisen tyylin parhaimmistoa. Kun Mozart aloitti säveltämisen, barokki oli juuri päättymässä. Musiikkimaku oli muuttumassa. Muotoa, tasapainoa ja eleganssia pidettiin tärkeämpinä kuin kontrapunktia. Mozart oli ensimmäinen suuri säveltäjä, joka kirjoitti musiikkia pianolle, soittimelle, josta oli juuri tullut suosittu. Hän kirjoitti lähes kaikenlaista musiikkia: sinfonioita, oopperoita, soolokonsertoja, kamarimusiikkia, erityisesti jousikvartetteja ja jousikvintettejä, sekä pianosonaatin. Hän kirjoitti myös paljon uskonnollista musiikkia, kuten messuja, sekä populaarimusiikkia, kuten tansseja, divertimenttejä ja serenadeja.

Kun Mozart oli nuori, sinfonia oli yleensä lyhyt, yksinkertainen viihdeteos. Mozart teki sinfoniasta huolellisesti laaditun, jopa puolen tunnin mittaisen teoksen. Hänen kolme viimeistä sinfoniaansa ovat erityisen hienoja mestariteoksia. Hänen konserttonsa, erityisesti pianokonserttonsa, ovat paljon kehittyneempiä kuin mikään aiemmin kirjoitettu. Vaikka Mozart käyttäytyi toisinaan todella lapsellisesti, hän oli hyvä ymmärtämään ihmisluonnetta. Tämä käy selvästi ilmi hänen oopperoissaan, joissa hän otti käyttöön monia hienovaraisia efektejä kuvaamaan tarinan hahmoja.

Mozartin oopperat ovat hänen suurimpia teoksiaan. Hän ymmärsi hyvin ihmisten luonteet ja pystyi kirjoittamaan musiikkia, joka kertoo kaiken oopperoiden henkilöistä. Kolme oopperaa, joihin hän sävelsi Lorenzo Da Ponten sanat: Don Giovanni, Le Nozze di Figaro (Figaron avioliitto) ja Cosi fan tutte sisältävät kukin erittäin nokkelia kokonaisuuksia, joissa useat hahmot laulavat yhtä aikaa ja kukin esittää oman näkemyksensä tilanteesta.

Monien suurten mestariteosten lisäksi Mozart kirjoitti myös monia populaarimpiakin kappaleita, kuten joitakin nykyään kaikille tuttuja sävelmiä. Hänen serenaattinsa Eine kleine Nachtmusik K525 tunnetaan kaikkialla, samoin kuin turkkilainen rondo hänen pianosonaatistaan A K331, sinfonian nro 40 g-molli K550 alkuosa ja linnunpyytäjän laulu Taikahuilusta K620.

Leopold, Wolfgang ja Nannerl, noin 1763.


Mozartin keskeneräinen muotokuva, 1782

Teosluettelo

Jonkin aikaa Mozartin kuoleman jälkeen eräs Köchel-niminen mies tutki kaikki Mozartin musiikki, yritti laittaa ne aikajärjestykseen ja antoi niille numeron. Numero auttaa meitä tietämään tarkalleen, mikä teos on kyseessä, esimerkiksi Sinfonia g-molli K183 ei ole sama teos kuin Sinfonia g-molli K550 (K tarkoittaa Köcheliä). Joskus kirjoitetaan "KV550", joka tarkoittaa "Köchel Verzeichnis" eli "Köchel Catalogue"). Korkein Köchel-numero on 626, hänen requiem-messunsa.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Amadeus (elokuva)