Lakmé – Léo Delibesin ranskalainen ooppera (kantaesitys 1883)

Lakmé — Léo Delibesin hurmaava ranskalainen ooppera (kantaesitys 1883). Romanttinen sävelkieli, kuuluisat aariat kuten Flower Duet ja yhä kansainvälinen suosikki.

Lakmé on Léo Delibesin kolminäytöksinen ranskalainen ooppera, joka kantaesitettiin Pariisin Opéra-Comique-oopperassa 14. huhtikuuta 1883. Oopperan libreton ovat kirjoittaneet Edmond Gondinet ja Philippe Gille Pierre Loti Rarahun Le mariage de Loti -teoksen jälkeen. Se oli välitön menestys, ja se on edelleen yksi suosituimmista ranskalaisista oopperoista.

Léo Delibes (1836–1891) oli ranskalainen säveltäjä, joka tunnetaan erityisesti balettimusiikistaan ja lyyrisestä orkestroinnistaan. Lakmé edustaa ranskalaista romantiikkaa ja eksoottisuuden korostamista: teoksen tapahtumat sijoittuvat Brittiläiseen Intiaan, ja se hyödyntää idän vaikutteita melodioissa ja orkesteriväreissä. Delibesin ooppera on säilyttänyt suosionsa erityisesti siksi, että siinä yhdistyvät herkät duetit, virtuoosinen sopraano-osa ja vivahteikas orkesterinkirjoitus.

Juoni lyhyesti

Tarina kertoo Brahminipappi Nilakanthan tyttärestä Lakmésta, joka rakastuu brittiläiseen upseeriin Géraldiin. Rakkaussuhde syntyy salassa, mutta johtaa traagisiin seurauksiin: ristiriidat, kostoaikeet ja henkilökohtaiset valinnat päättyvät lopulta kuolemaan ja menetykseen.

Pääosat ja roolijako

• Lakmé – sopraano (päärooli)
• Gérald – tenori (brittiläinen upseeri)
• Nilakantha – basso (Brahminipappi, Lakmén isä)
• Mallika – konsertoiva sivurooli (Lakmén palvelija/ystävä)

Tunnetut kohtaukset

Oopperasta tunnetuimpia ovat erityisesti Lakmén ja Mallikan yhdessä esittämä niin kutsuttu "kukkaduetto" (Flower Duet) sekä Lakmén kuuluisa virtuoosinen "kellolaulu" (sopraanon aaria), joka vaatii hienoa tekniikkaa ja ketteryyttä. Nämä kohtaukset ovat tehneet teoksesta helposti lähestyttävän laajemmalle yleisölle.

Vastaanotto, vaikutus ja levityshistoria

Kantaesityksen jälkeen Lakmé vakiinnutti paikkansa repertuaarissa ja on siitä lähtien ollut usein esitetty ooppera eri puolilla maailmaa. Sen melodinen viehätys ja orkesterivärit ovat tehneet siitä myös suositun valinnan levytyksiin ja konserttiesityksiin. Kukkaduetto on saavuttanut erityisen suuren yleisön suosion ja sitä on käytetty laajalti elokuvissa, televisiossa ja mainonnassa, mikä on lisännyt teoksen tunnettavuutta myös oopperan ulkopuolella.

Esityskäytännöt

Lakmén menestys perustuu paitsi sävellyksen laatuun myös vaatimuksiin solisteille: Lakmén rooli vaatii briljanttia koloratuurisopraanoa, ja duetoissa sekä orkesterikuvioissa korostuu yhtenäinen ilmaisu. Modernit produktiot vaihtelevat historiallisesta lavastuksesta nykyaikaistettuihin tulkintoihin, mutta musiikin herkkyys ja eksoottinen tunnelma säilyvät yleensä keskeisinä elementteinä.

Teoksesta on olemassa useita levytyksiä ja filmatisointeja, ja se esiintyy säännöllisesti oopperatalojen ohjelmistoissa ympäri maailmaa. Delibesin Lakmé muistetaan yhä yhtenä ranskalaisen oopperakirjallisuuden helmistä.

Diskografia

• 1940: Lily Pons (Lakmé), Armand Tokatyan (Gérald), Ira Petina (Mallika), Ezio Pinza (Nilakantha); New York Metropolitan Opera Chorus and Orchestra, Wilfrid Pelletier - (Kultainen aikakausi; live).
• 1952: Chœurs et Orchestre du Théâtre National de l'Opéra-Comique, Georges Sébastian - (Decca).
• 1967: Decca): Joan Sutherland (Lakmé), Alain Vanzo (Gérald), Jane Berbié (Mallika), Gabriel Bacquier (Nilakantha); Chœurs et Orchestre National de l'Opéra de Monte Carlo, Richard Bonynge - (Decca).
• 1970: Chœurs et Orchestre du Théâtre National de l'Opéra-Comique, Alain Lombard - (EMI).
• 1998: (Mallika), José van Dam (Nilakantha); Chœur et Orchestre du Capitole de Toulouse, Michel Plasson - (EMI Classics).

 
Alkuperäinen Lakmén juliste  

Hae kirjaimella