Latinalaisen Amerikan musiikki

Euroopan vaikutus

Euroopan ja erityisesti Espanjan vaikutus latinalaiseen musiikkiin on seuraava:

1. Nuotinnus. Sen ansiosta musiikkia voivat soittaa kaikki halukkaat ryhmät ja säveltäjät voivat ansaita elantonsa. Tämä puolestaan kannustaa muusikoita näkemään vaivaa musiikin kirjoittamiseksi ja julkaisemiseksi. Julkaistun musiikin ansiosta saamme myös tietoa musiikista, jota ei enää soiteta säännöllisesti.
2. Eurooppalaiset soittimet. Espanjalainen kitara on yleisin soitin kaikissa Etelä-Amerikan maissa ja useimmilla Karibianmeren saarilla. Lisäksi kitaran muunnelmat, kuten kuubalainen tres-kitara ja puertoricolainen quattro-kitara, ovat laajalle levinneitä. Muita tärkeitä soittimia ovat kornetti (myöhemmin trumpetti), piano, kontrabasso, viulu ja muut soittimet.
3. Säveltäjien, muusikoiden ja laulajien systemaattinen opetus alkoi Kuuban ensimmäisessä katedraalissa (Santiago de Cubassa). Järjestelmällisen opetuksen ideaa käytetään nykyään laajalti jonkinlaisen yhdenmukaisuuden aikaansaamiseksi, jotta yhtye voi korvata muusikon toisella muusikolla, joka pystyy esiintymään samantasoisesti.

Afrikan vaikutus

Afrikan vaikutus on peräisin pääasiassa tämän suuren mantereen joruba-, dahomey- ja kongokansoilta. Sen merkitys latinalaisessa maassa vaihtelee sen mukaan, kuinka monta orjaa maahan on tuotu. Orjia vapautettiin eri aikoina 1800-luvun puolivälistä 1800-luvun loppuun. Latinalaisessa musiikissa sen vaikutus oli

1. Lyömäsoittimet: useimmat lyömäsoittimet, erityisesti rummut. Kuubassa oli alun perin noin 100 erilaista rumpua. Tämä määrä on vähentynyt vain kolmeen yleisesti käytössä olevaan rumpuun, jotka ovat kongarummut, bongot ja timbaalit. Kaksi ensimmäistä ovat afrikkalaista alkuperää. Muita esimerkkejä afrikkalaisista lyömäsoittimista ovat clavés ja shekeres.
   Vielä tärkeämpää on se, että lyömäsoittimille annetaan erityinen painoarvo lähes kaikissa afro-latinalaisissa yhtyeissä tai orkestereissa. On tavallista, että kymmenen tai 12 muusikon kokoonpanossa puolet soittajista soittaa lyömäsoittimia ja että jopa jousisoittimet soitetaan mieluummin nyppimällä kuin jousella.
2. Kutsuminen ja vastaaminen sekä musiikissa että laulussa on normaalia. Kuuluisa esimerkki on Casablanca-elokuvassa Samin ja bändin välillä kappaleessa Knock On Wood:
   CALL: Who's got trouble?
   VASTAUS: We've got trouble!
   CALL: Kuinka paljon ongelmia?
   VASTAUS: Liikaa ongelmia!
3. Aivan kuten espanjalaiset toivat mukanaan katolisen kirkon, orjat toivat mukanaan afrikkalaiset uskonnot, joilla on nykyään eri nimiä. Sana santería tarkoittaa katolisten pyhimysten ja afrikkalaisten henkien yhdistämistä, joten esimerkiksi afrikkalainen orisha (henki) Babalú on katolisen pyhimyksen San Lazaron vastine. Kuuban jorubalaista uskontoa kutsutaan yleensä nimellä regla de ocha, kun taas saman uskonnon brasilialaista versiota kutsutaan nimellä conbomblé.
   Musiikin kannalta merkityksellistä on se, että muinaiset uskonnot eivät olleet pelkkiä uskomuksia. Ne olivat elämän keskus epävarmassa maailmassa. Orjat toivat uskomuksensa, tanssinsa, musiikkinsa, soittimensa ja seremoniansa mukanaan mielessään. Siellä missä heidän isäntänsä sallivat sen, he jäljittelivät taakseen jättämäänsä kulttuuria. Ja se on siitä lähtien ruokkinut afro-latinalaismaiden populaarimusiikkia.

Alkuperäiskansojen vaikutus

Andien länsipuolella musiikki on selvästi intiaanien alkuperäiskansojen vaikutuksen alainen. Perun panhuilut ja huilut ovat omaleimaisia, samoin kuin heidän suosituimmat rytminsä. Ecuadorissa esiintyy huilun muotoja, mutta suurin osa musiikista on saanut vaikutteita eurooppalaisesta valssista (kuten pasillo) ja erilaisista Karibialta peräisin olevista afro-latinalaisista tyyleistä. Chilessä on cueca, joka otettiin käyttöön vuonna 1824. Se oli "Chilen suosituin ilma". Tästä huolimatta intiaanien alkuperäiskansojen vaikutus latinalaiseen musiikkiin on paljon vähäisempi kuin eurooppalaisen ja afrikkalaisen musiikin vaikutus. Kansanrytmejä on säilynyt kymmeniä, mutta yleensä niillä on ollut vain vähän tai ei lainkaan vaikutusta oman paikkakuntansa ulkopuolella, kun taas espanjalaisten ja afrikkalaisten kansojen vaikutus näkyy lähes kaikkialla. Jopa argentiinalaisessa, kuuluisassa tangossa käytetään rytmivälinettä, jota kutsutaan cinquilloksi. Se on synkopoitu rytmi, joka muistuttaa kuubalaisen habaneran rytmiä, Synkopointi ja polyrytmiikka ovat selviä merkkejä Afrikasta. Argentiinassa on useita intialaista alkuperää olevia kansanlauluja ja rytmejä, mutta tango on hallitseva ja muut rytmit eivät.

vuoden 1970 jälkeen Yhdysvalloissa.

Lydia Mendoza (1916-2007), meksikolaissyntyinen laulaja, oli ensimmäinen amerikkalaissyntyinen espanjalainen, joka levytti laulun espanjaksi (1928). Musiikkia levyttävät latinot olivat harvinaisia 1900-luvun alkupuolella. 1960-luvulla tejanomusiikki (Etelä-Yhdysvalloissa, Meksikossa), espanjalainen kansanmusiikki (Espanjassa), salsa (Puerto Ricossa), cumbia (Etelä-Amerikassa) ja bachata (Dominikaanisessa tasavallassa) olivat tuolloin suosituimpia latinomusiikin muotoja.

1970-luvulla bolerosta tuli Puerto Ricossa suosittu musiikkilaji. Puertoricolaisesta laulajasta Hector Lavoesta tuli yksi sen tärkeistä muusikoista. Yhdysvalloissa espanjan kielen puhumisesta ei pidetty, ja monia espanjankielisiä syrjittiin espanjan kielen puhumisen vuoksi. Tämän vuoksi monet lapset ja nuoret aikuiset suosivat englanninkielistä musiikkia, kuten rock and rollia, ja yrittivät olla puhumatta espanjaa kodin ulkopuolella. 1980-luvulla latinalaisesta musiikista alkoi tulla suosittua. Amerikkalainen musiikkilehti Billboard lisäsi useita latinalaisen musiikin kategorioita. Näitä ovat Top Latin Albums, Regional Mexican Albums, Tropical Albums ja Latin Pop Albums -listat. Tämän vuoksi nuoremmat sukupolvet kiinnostuivat latinalaisen musiikin levyttämisestä. Kuitenkin 1980-luvun lopulla freestyle-musiikista tuli suosituin latinalaisen musiikin genre. Freestyle-musiikkia äänitettiin harvoin espanjaksi. Tämä johtui siitä, että espanjan kielen puhuminen oli tuolloin epäsuosittua.

1990-luvulla muun muassa Selena, Gloria Estefan, Luis Miguel ja Thalía tulivat suosituiksi tällä vuosikymmenellä. He auttoivat latinalaisen musiikin ja latinalaisen musiikin äänittämisen suosioon pienten lasten ja aikuisten keskuudessa. Selenasta tuli Yhdysvaltojen suosituin latinalaisartisti vuonna 1995, kun hänet murhattiin 23-vuotiaana. Hänestä tuli ensimmäinen ja ainoa latinalaisartisti, joka huipensi Billboard200 -listan ykköseksi albumin, joka sisälsi pääasiassa espanjalaista musiikkia. Hän kilpaili kuollessaan Michael Jacksonin ja Janet Jacksonin kanssa albumillaan Dreaming of You (1995), jota myytiin ensimmäisenä vuonna 3 000 000 kappaletta. Enrique Iglesias, Shakira, Marc Anthony, Ricky Martin ja Jennifer Lopez nousivat suosioon 1990-luvun puolivälissä ja lopussa.

2000-luvulla latinalaisen musiikin myynti alkoi laskea. Tejanomusiikista alkoi tulla epäsuosittua, vaikka sen "tejanomusiikin kuningatar" Selenasta tuli Billboard-lehden mukaan "vuosikymmenen paras latinoartisti" vuonna 1999. Shakiran, Ricky Martinin ja Jennifer Lopezin suosio kasvoi edelleen, ja heillä oli Billboard 200 -listan ykkössinglejä ja -albumeita. Marc Anthony, Aventura, Don Omar ja Enrique Iglesias pysyivät suosituina latinomusiikin saralla. 2010-luvulla Prince Royce, Pitbull, Romeo Santos ja Wisin & Yandel tulivat suosituiksi tällä vuosikymmenellä. Jennifer Lopez, Ricky Martin ja Shakira siirtyivät englanninkieliseen musiikkiin joidenkin espanjankielisten julkaisujen myötä. 2010-luvulla bachata-musiikista tuli suosittua Prince Roycen ja Romeo Santosin ansiosta. Kun taas reggaeton jatkoi latinalaisen musiikin radioiden hallintaa 2000-luvun puolivälistä lähtien. Vuodesta 2012 lähtien Selena on edelleen myydyin latinalaisartisti 60 000 000 myydyllä kappaleella maailmanlaajuisesti. Jennifer Lopez on toisena 55 000 000 myydyllä kappaleella.