Kaukoammunta
Kaukoammunta on suhteellinen termi, jolla tarkoitetaan yleensä tarkkaa ampumista etäisyyksille, joille tavalliset ampujat tavallisilla kivääreillä eivät pystyisi osumaan. Esimerkiksi Daniel Boone osui kivilukkokiväärillä todennäköisesti jopa 100 jaardin (91 m) päähän. Nykyään ammattitaitoiset ampujat osuvat kohteisiin reilusti yli 1 mailin (1,6 km) etäisyydeltä. Nykyaikainen pitkän matkan ammunta on muutakin kuin nykyaikaisten koneistettujen aseiden ja tarkkuuspiippujen käyttöä. Näiden avulla saadaan aikaan kivääri, jolla kunnon ampuja voi osua kohteisiin noin 250 metrin päähän, etäisyyksiin, jotka olivat mustaruutiampujille ennen tuntemattomia.
USAF:n tarkka-ampujaryhmä
Laskelmat
Kyky osua kohteeseen 1000 jaardin (910 m) (tai 10 jalkapallokentän) päästä edellyttää, että ampujasta tulee ballistiikan asiantuntija. Ensinnäkin ampujan on tiedettävä tarkalleen, kuinka kaukana kohde on. Ampujan on pystyttävä kompensoimaan tuuletus (tuulen vaikutus luotiin). Seuraavaksi ampujan on laskettava "korkeus". Tämä tarkoittaa sitä, kuinka kauas kohteen yläpuolelle ampujan on tähdättävä kompensoidakseen luotiin kohdistuvan painovoiman tietyllä etäisyydellä. Ampujien on kompensoitava myös ylämäkeen tai alamäkeen suuntautuvat laukaukset. Kaukolaukauksen tekemiseen liittyy muitakin tekijöitä. Esimerkiksi on olemassa wikt:ilmiö nimeltä "bullet Drift". Tämä tarkoittaa, että luoti, joka on ammuttu piipusta suuaukon nopeudella (nopeus suuaukolla) 2800 FPS ja joka poistuu piipusta, jossa on 1:12-juovitus, pyörii 168 000 kierrosta minuutissa. Vain 1000 jaardin (910 m) etäisyydellä luoti ajautuu noin 250 mm (10 tuumaa) siihen suuntaan, mihin se oli pyörimässä. Jos kiväärissä on oikeakätinen kierre, luoti menee oikealle puolelle maalia.
Spotter
Kaukoampujat ja erityisesti tarkka-ampujat toimivat tiiminä. Niin vaikeaa kuin kaukoammunta onkin, se olisi vielä vaikeampaa ilman tarkkailijaa. Myös tarkka-ampujat ovat koulutettuja tarkka-ampujia tai kaukoampujia. Tähystäjällä on useita tehtäviä. Hän auttaa paikantamaan kohteen. Hän tekee suurimman osan laskelmista, jotka koskevat korkeutta, kallistusta ja liikkuvan maalin osumista. Kun maaleja on useita, tähystäjä päättää, mihin kohteeseen osuu ensin. Tarkkailijat mittaavat myös ilmankosteutta, lämpötilaa ja laukaisukulmaa. Tarkkailijat kertovat sitten tarkka-ampujalle, mitä säätöjä kiväärin tähtäimeen on tehtävä. Lopuksi tarkkailija kertoo ampujalle, mihin luoti osui - maaliin tai ohi - ja mitä säätöjä on tehtävä, jotta luoti osuisi takaisin maaliin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on pitkän kantaman ammunta?
V: Kaukolaukausammunta tarkoittaa tarkkaa ampumista etäisyyksille, joille tavalliset kiväärit ja ampujat eivät yllä.
K: Millä esimerkillä havainnollistetaan kaukoammuntakykyä menneisyydessä?
A: Daniel Boone pystyi osumaan jopa 100 metrin päässä olevaan kohteeseen kivilukkokiväärillä.
K: Minkä kantaman päähän maalitauluja asiantuntija-ampujat osuvat nykyään?
V: Asiantuntevat ampujat osuvat kohteisiin reilusti yli 1,6 kilometrin (1 mailin) päähän.
K: Mitä nykyaikainen pitkän matkan ammunta pitää sisällään?
V: Nykyaikaiseen kaukoammuntaan kuuluu muutakin kuin nykyaikaisten koneistettujen toimintojen ja tarkkuuspiippujen käyttö.
K: Pystyykö kunnon ampuja osumaan 250 metrin päähän kohteisiin nykyaikaisilla kaukolaukauslaitteilla?
V: Kyllä, kunnollinen ampuja voi osua kohteisiin noin 250 metrin päähän nykyaikaisilla pitkän matkan ampumalaitteilla, jotka olivat mustaruutiampujille ennen tuntemattomia.
K: Miten kaukoammunta on kehittynyt ajan myötä?
V: Kauko-ammunta on kehittynyt siitä, että kiväärikivääreillä pystyttiin osumaan kohteisiin enintään 100 metrin etäisyydeltä, siihen, että nykyaikaisilla kauko-ammuntalaitteilla pystyttiin osumaan kohteisiin yli kilometrin päähän.
K: Mikä erottaa nykyaikaisen kaukoammunnan perinteisistä ampumakäytännöistä?
V: Nykyaikaisessa kaukoammunnassa käytetään erikoislaitteita, -tekniikoita ja -taitoja, joiden avulla voidaan osua kohteisiin paljon suuremmilta etäisyyksiltä kuin perinteisillä ampumakäytännöillä on mahdollista saavuttaa.
