Marie Byrd Land — Etelämantereen suurin lunastamaton alue 1,61 milj. km²
Marie Byrd Land: Etelämantereen 1,61 milj. km² suurin lunastamaton alue — syrjäinen, historiallinen tutkimuskohde, joka herättää geopoliittista ja tieteellistä kiinnostusta.
Marie Byrd Land on laaja, jäätiköiden peittämä alue Etelämannerta. Se sijaitsee pääosin Rossin jäähyllyn ja Rossinmeren länsipuolella sekä Tyynen valtameren suuntaan avautuvalla pohjoisrannikolla. Alue ulottuu suunnilleen 158° läntisestä pituudesta aina noin 103°24' läntiseen pituuteen. Rockefellerin tasanko ja Eights Coast kuuluvat alueeseen. Nimi Marie Byrd Land annettiin vuonna 1929 kontra-amiraali Richard E. Byrdille kuuluneen tutkimustoiminnan muistoksi — Byrd nimesi alueen vaimonsa Marie Byrdin kunniaksi sen tutkimisretkien aikana.
Sijainti ja maantiede
Marie Byrd Land on hyvin syrjäinen jopa Etelämantereeksi. Alue on pääosin jäätiköiden ja jääpeitteen peittämä sisämaa, jossa on laajoja jäätikkölauttoja, jäävyöhykkeitä ja paikoitellen paljaita vuorijonoja sekä tuliperäisiä muodostumia. Sisäosissa sijaitsee laajoja tasankoja, kuten Rockefellerin tasanko, ja rannikkoa reunustavat jäähyllyt ja jäälautat. Yhdessä itäpuolella sijaitsevan Eights Coastin kanssa Marie Byrd Landin pinta-ala on noin 1 610 000 km², mikä tekee siitä yhden suurimmista vastaavista aluekokonaisuuksista maailmassa.
Ilmasto ja luonto
Ilmasto on ankara: talvet ovat erittäin kylmiä ja kuivat, ja myös kesät ovat kylmiä ja tuulisia. Suurin osa alueesta on pysyvästi jäässä, joten kasvillisuus- ja eläimistöesineet rajoittuvat rannikon läheisyyteen, missä elävät muun muassa pingviinit, hylkeet ja erilaiset merilinnut. Sisämaassa elämää on hyvin vähän johtuen jäätikön paksuudesta ja äärimmäisistä sääolosuhteista.
Geologisesti Marie Byrd Landilla on merkittävä tuliperäinen historia: alueella on havaittu monia tulivuoria ja vulkaanisia rakenteita, jotka kuuluvat niin sanottuun Marie Byrd Landin vulkaaniseen provinsiin. Joillain alueilla kuori paljastuu jäätikön reunoilla tai korkeammilla huipuilla.
Historia ja ihmistoiminta
Alue tuli tunnetuksi 1900-luvun alkupuolen ja välisen ajan suuren tutkimusaktiivisuuden myötä, erityisesti Richard E. Byrdin johtamien retkien seurauksena (1928–30, 1933–35 ja myöhemmät). Nimet ja karttatiedot perustuivat usein näiden retkien ilma- ja maahavaintoihin. Vuonna 1939 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt rohkaisi tutkimusryhmiä esittämään alueelle valtio-oikeudellisia vaatimuksia; retkikuntien jäsenet tekivätkin erilaisia toimia, mutta virallisia ja pysyviä valtiooikeudellisia vaatimuksia ei koskaan jätetty ennen vuotta 1959.
Vuonna 1959 solmittu Etelämanner-sopimusjärjestelmä (Antarctic Treaty) pysäytti uusien aluevaatimusten tekemisen ja ilmaisi, että Etelämanner tulee käyttää rauhanomaisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Tämän vuoksi Marie Byrd Landia ei ole kansainvälisesti tunnustetusti liitetty mihinkään valtion suvereniteettiin, ja suurin osa siitä (erityisesti 150° läntisen leveyspiirin itäosat) on käytännössä lunastamatonta. Joissain Yhdysvaltojen kartoissa alue on aiemmin esitetty Yhdysvaltojen hallinnan piiriin kuuluvana, ja Yhdysvaltain puolustusministeriö on todennut, että alueelle olisi ollut historiallisesti perusteita esittää vaatimuksia, mutta virallinen valtio-oikeudellinen vaatimus jätettiin lopulta tekemättä. Sitä vastoin 150° läntistä pituutta länteen jäävä osa kuuluu perinteisesti Rossin riippuvuusalueeseen (Rossin riippuvuusalue).
Tutkimus ja asemat
Ihmisen pysyvä asutus puuttuu; ainoastaan ajoittainen tieteellinen toiminta ja satunnaiset koejärjestelyt ovat tavanomaisia. Yhdysvalloilla ja joillakin muilla valtioilla on ollut alueella tai sen läheisyydessä tutkimusasema- ja kenttätoimia tutkimuskausien aikana. Tutkimus kattaa muun muassa ilmastotutkimusta, jäätikkö- ja merentutkimusta, geologiaa sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten seurantaa.
Kansainvälinen asema
Antarktisen sopimuksen nojalla Marie Byrd Land on osa kansainvälistä aluetta, jossa sovelletaan sopimuksen periaatteita: rauha, tieteellinen yhteistyö ja luontoarvojen suojelu. Alueen lunastamaton asema tekee siitä maailman suurimman selkeästi hallitsemattoman maa-alueen pinta-alan perusteella, mutta käytännössä kaikki toiminta siellä on sidoksissa kansainväliseen tutkimusyhteistyöhön ja sopimuksen säännöksiin.
Marie Byrd Landin syrjäisyys ja vaikeakulkuisuus tekevät siitä kiinnostavan mutta haastavan tutkimusalueen: se tarjoaa arvokasta tietoa Etelämantereen geologiasta, jäätiköistä ja ilmaston kehityksestä, samalla kun sen suojelu ja kansainvälinen hallinnointi pysyvät keskeisinä kysymyksinä.
Etelämantereen kartta; Marie Byrd Land on Uuden-Seelannin ja Chilen valtausten välissä vasemmalla alhaalla oleva vailla valtausta oleva osa.
Ammatti
Marie Byrd Landissa sijaitsi Operation Deep Freeze -operaation tukikohta Byrd Station (NBY; 80°S, 119°W). Se aloitti toimintansa vuonna 1957 Bakutis Coastin sisämaassa. Byrd Station oli monta vuotta ainoa suuri tukikohta Länsi-Antarktiksen sisäosissa. Vuonna 1968 täällä porattiin ensimmäinen Etelämantereen jääpeitteen kokonaan läpäisevä jääydin. Ympärivuotinen asema jätettiin vuonna 1972. Vuosien 1972 ja 2008 välillä asemalla oltiin vain kesäkuukausina. Se nimettiin uudelleen Byrd Surface Campiksi. Byrdin asema avattiin jälleen vuosina 2009-2010. Sen tarkoituksena oli tukea toimintoja pohjoisella Länsi-Antarktiksella.
Byrdin asema toimi mallina John Carpenterin kauhuelokuvan The Thing (Ihminen) tuhoon tuomitulle Etelämantereen tukikohdalle.
Vuosina 1998 ja 1999 leiri toimi Ford Rangesissa (FRD) Marie Byrd Landin länsiosassa. Leiri tuki osaa Yhdysvaltain Etelämanner-ohjelman (USAP) ilmatutkimuksesta. Tutkimuksen aloitti UCSB. Sitä tuki Texasin yliopiston geofysiikan instituutti. []
Vuosina 2004-2005 USAP teki suuren leirin, Thwaitesin (THW), 150 km NBY:stä pohjoiseen. Tällä tuettiin Texasin yliopiston geofysiikan instituutin tekemää laajaa Marie Byrd Landin itäosan geofysikaalista ilmatutkimusta. []
Vuonna 2006 tehtiin tärkeä leiri, WAIS Divide (WSD), joka sijaitsee Rossin ja Amundsenin merialueiden välisellä rajalla. Tämä sijaitsi itäisimmässä Marie Byrd Landissa. Tämä tehtiin, jotta seuraavien kolmen vuoden aikana voitaisiin porata korkean resoluution jääydin. []
Marie Byrd Landin Ruppertin rannikolla on venäläinen asema Russkaja. Se oli miehitetty 1980-1990. Sitä käytetään myös vain kesäasemana. []
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Marie Byrd Land?
V: Marie Byrd Land on osa Etelämannerta, joka sijaitsee lännessä sijaitsevan Rossin jäähyllyn ja Rossinmeren ja pohjoisessa sijaitsevan Tyynenmeren välissä. Se ulottuu leveyspiirien 158° läntistä pituutta ja 103°24'läntistä pituutta välille, mukaan lukien Rockefellerin tasangon ja Eights Coastin välinen alue.
Kysymys: Kuka nimesi Marie Byrd Landin?
V: Kontra-amiraali Richard E. Byrd nimesi Marie Byrd Landin vuonna 1929 vaimonsa kunniaksi.
K: Onko Marie Byrd Land oma kansakuntansa?
V: Ei, se ei ole oma kansakuntansa, joten se on yksi maapallon suurimmista yksittäisistä lunastamattomista alueista.
Kysymys: Milloin alueelle tehtiin virallinen vaatimus?
V: Virallinen vaatimus esitettiin vasta vuonna 1959, kun Etelämanner-sopimusjärjestelmä perustettiin.
K: Kuinka paljon maata Marie Byrd Land kattaa, kun Eights Coast mukaan luettuna?
V: Yhdessä Marie Byrd Landin itäpuolella sijaitsevan Eights Coastin kanssa sen pinta-ala on 1 610 000 km².
K: Mitä Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt käski Etelämanner-retkikunnan jäseniä tekemään vuonna 1939?
V: Vuonna 1939 Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt käski Etelämanner-retkikunnan jäseniä vaatimaan itselleen Etelämantereen aluetta.
Kysymys: Onko mitään todisteita, jotka viittaavat siihen, että jokin maa olisi voinut vaatia tätä aluetta ennen vuotta 1959?
V: Joissakin Yhdysvaltojen kartoissa tämä alue on merkitty Yhdysvaltojen alueeksi, ja Yhdysvaltojen hallituksen puolustusministeriö on myös todennut, että alueella oli vankka peruste alueen valtaamiselle, koska siellä oli toimintaa ennen vuotta 1959.
Etsiä