Rossin riippuvuusalue on Uuden-Seelannin valtaama alue Etelämantereella (ja muilla Eteläisen valtameren maamassoilla). Riippuvuus on saanut nimensä Sir James Clark Rossin mukaan, joka löysi Rossinmeren. Alueen väestö on pysyvästi hyvin vähäinen, ja sen merkitys liittyy pääasiassa tieteelliseen tutkimukseen, logistiseen toimintaan sekä kansainvälisiin sopimuksiin ja ympäristönsuojeluun.
Sijainti ja maantiede
Riippuvuusalueeseen kuuluu osa Victoria-maata ja suurin osa Rossin jäähyllystä. Rossin saari, Ballenyn saaret ja pieni Scottin saari sekä jääpeitteinen Rooseveltin saari ovat myös osa riippuvuusaluetta. Uuden-Seelannin väittämä kattaa käytännössä sektoriin rajatun alueen, joka ulottuu meridiaaneilla määriteltyihin rajoihin ja etelään aina Eteläisen jäämeren yli; käytännössä alue on pohjois-eteläsuunnassa laaja ja sisältää rannikkoalueita, jäätiköitä, valtavia jäähyllyjä sekä avomerta ja saariryhmiä.
Historia ja oikeudellinen asema
Alueen hallinnollinen yhteys Uuteen-Seelantiin juontaa juurensa 1900-luvun alkuun; Britannia luovutti Rossin alueen Uudelle-Seelannille vuonna 1923. Nykyinen kansainvälinen asema määräytyy kuitenkin Antarktiksen sopimuksen ja sitä täydentävien sopimusten mukaan: Antarktiksen sopimus (1959) ei kumoa aikaisempia alueväittämiä, mutta se jäädyttää toiminnallisesti suvereniteettivaatimukset ja asettaa alueen pääasiassa rauhanomaiseen tieteelliseen tutkimukseen sekä ympäristönsuojeluun.
Tutkimusasemat ja logistiikka
Scottin tukikohdan (Uusi-Seelanti) ja McMurdon aseman (Yhdysvallat) tieteelliset tukikohdat ovat alueen näkyvimpiä pysyviä toimintoja. Nämä tukikohdat tarjoavat pohjan vuosittaisille tutkimusohjelmille, kenttätöille ja logistiikalle; Amundsen-Scottin etelänapa-asema sijaitsee aivan riippuvuusalueen reunan läheisyydessä ja toimii erillisenä, merkittävänä tutkimuskeskuksena.
Riippuvuusalueella on yksi lumikiitotie Williams Fieldillä sekä, olosuhteista ja vuodenajasta riippuen, kaksi jääkiitotietä, joiden ansiosta sekä pyörillä että suksilla varustetut lentokoneet voivat laskeutua ja lähteä. Lisäksi alueen huolto tapahtuu osin jäämurtajilla ja kesäisin meritse kulkevilla aluksilla, kun merireitit aukenevat.
Luonto, ilmasto ja tutkimus
Ilmasto on äärimmäisen kylmä ja tuulinen, ja alueen maisema on dominoitunut jäästä, lumen peittämistä vuorista ja jäätiköistä. Rossin jäähylly ja sen vieressä oleva Rossinmeri ovat tärkeitä glasiologian ja ilmaston tutkimuksen kohteita. Alueella esiintyy myös elämää, joka on sopeutunut ankariin oloihin: keisaripingviinit, adeliepingviinit, hylkeet sekä runsas plankton- ja krillitilasto tekevät alueesta tärkeän meriekosysteemin. Rossinmeri on myös kansainvälisesti merkittävä suojelualue, ja sen kalastus- ja suojelukysymyksistä neuvotellaan CCAMLRin puitteissa.
Alueella sijaitsevat myös geologisesti kiinnostavat kohteet, kuten aktiivinen tulivuori Mount Erebus Rossin saarella. Tutkimus kattaa laajasti glaciologiaa, ilmastotutkimusta, meribiologiaa, geologiaa ja avaruusfysiikkaa (esim. ilmastonmuutoksen vaikutusten seuranta ja ilmakehän tutkimukset).
Merkitys
Rossin riippuvuusalue on logistisesti ja tieteellisesti keskeinen osa Etelämanteretta. Alueen tukikohdat toimivat luonnontieteellisen tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön keskuksina, ja ympäristönsuojelu sekä kestävä tutkimustoiminta ovat keskeisiä teemoja alueen tulevaisuudessa. Antarktiksen kansainvälinen sopimusjärjestelmä varmistaa, että alue pysyy pääosin rauhanomaisen tutkimuksen ja luonnonsuojelun käytössä.