Kappaleen gravitaatiovoiman aiheuttamaa kiihtyvyyttä kutsutaan sen painovoiman aiheuttamaksi kiihtyvyydeksi. Sen SI-yksikkö on m/s2. Painovoiman aiheuttama kiihtyvyys on vektori, mikä tarkoittaa, että sillä on sekä suuruus että suunta (suunta on kohti massakeskipistettä, esimerkiksi maapallon keskipistettä). Painovoiman aiheuttamaa kiihtyvyyttä maapallon pinnalla kuvataan kirjaimella g. Sen vakioarvoksi on määritelty g₀ = 9,80665 m/s2 (32,1740 ft/s2). Vapaassa pudotuksessa olevan kappaleen todellinen kiihtyvyys vaihtelee kuitenkin sijainnin mukaan.
Mitä tarkoitetaan gravitaatiokiihtyvyydellä
Gravitaatiokiihtyvyys tarkoittaa sitä kiihtyvyyttä, jonka massoja vetävä gravitaatiovoima aiheuttaa. Newtonin lain mukaan gravitaatiokiihtyvyyden suuruus etäisyydellä r massakeskipisteestä voidaan laskea yksinkertaisessa approksimaatiossa kaavalla:
g = G·M / r2
missä G on gravitaatiovakio ja M on vetävän kappaleen (esim. Maan) massa. Tämä antaa gravitaation suuruuden puhtaasti massojen vaikutuksesta; maapallolla tähän lisätään vielä rotaation aiheuttama keskipakovoima, jolloin mitattu tai "efektiivinen" painovoima voi olla pienempi kuin pelkkä gravitaatiovoima.
Miksi g vaihtelee paikasta riippuen
- Etäisyys merenpinnasta (korkeus): Gravitaatiokiihtyvyys pienenee etäisyyden kasvaessa. Lähes lineaarinen likiarvo antaa, että g vähenee noin 3,1·10−6 m/s2 jokaista metriä kohden (noin 0,0031 m/s2 per 1000 m).
- Leveyspiiri (rotaation vaikutus): Maan pyörimisliike aiheuttaa keskipakoisvoiman, joka pienentää tehokasta painovoimaa eniten päiväntasaajalla. Tämän seurauksena g on suurin napojen läheisyydessä (~9,83 m/s2) ja pienin päiväntasaajalla (~9,78 m/s2).
- Maan muoto ja tiheysvaihtelut: Maapallo ei ole täydellinen pallo vaan paikoin hieman litistynyt, ja maankuoren sekä vaipan tiheyseroista syntyy paikallisia poikkeamia (ns. gravitaatioanomaliat). Nämä erot paljastuvat tarkemmissa gravimetrisissä mittauksissa.
Mittaus, yksiköt ja käytännön huomioita
- Yksikkö: m/s2 on SI-yksikkö. Geofysiikassa käytetään myös galeja: 1 Gal = 1 cm/s2 = 0,01 m/s2.
- Mittaus: Gravitaatiota mitataan gravimetreillä, jotka pystyvät havaitsemaan hyvin pieniä muutoksia g:ssä (milligal- tai mikrogal-tasolla). Mittauksia käytetään geofysiikassa, öljy- ja kaivosetsinnässä sekä geodesiassa.
- Ero painon ja massan välillä: Esineen paino F on massa m kertaa paikallinen gravitaatiokiihtyvyys: F = m·g. Massa on sama kaikkialla, mutta paino riippuu paikallisesta g:stä.
- Vapaapudotus: Ilman ilmanvastusta putoava kappale kiihtyy likimain arvolla g. Käytännössä ilmanvastus rajoittaa nopeuden (pudotuksen piirissä käytetään käsitettä terminaalinopeus).
Standardi ja terminologia
Termi "g" voi tarkoittaa joko paikallista painovoimakiihtyvyyttä tai standardiarvoa g₀ = 9,80665 m/s2. Jos halutaan erotella, käytetään merkintää g0 tai sanotaan "standardigravitaatio". Joissain yhteyksissä puhutaan myös gravitaatiokiihtyvyydestä (gravitaatiovoiman aiheuttama) erikseen painovoimasta, joka voi sisältää myös Maan pyörimisen aikaansaaman efektin.
Yhteenvetona: g kuvaa kuinka voimakkaasti gravitaatiovoima tai sen yhdistelmä rotaation kanssa vetää kappaleita kohti Maan keskustaa. Vaikka standardiarvo 9,80665 m/s2 on usein kätevä apuarvo, todellinen paikallinen kiihtyvyys riippuu korkeudesta, leveyspiiristä ja paikallisista massajakaumista.

