Metatarsaaliluut (jalkaterän välivarpaanluut) – anatomia, numerointi ja murtumat

Metatarsaaliluut: jalkaterän anatomia, numerointi ja yleisimmät murtumat — syyt, oireet ja hoito-ohjeet urheilijoille ja arkeen.

Jalkaterän luut eli metatarsaaliluut ovat jalkaterän viiden pitkän luun ryhmä. Ne ovat takajalan ja keskijalan jalkapöydän luut ja varpaiden nivelkierukoiden välissä.

Välivarpaanluut numeroidaan isovarpaan sivulta: ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja viides välivarpaanluu. Ne voidaan numeroida roomalaisin numeroin. Varvasluut ovat kuin käden välikämmenluut.

Jalkapalloilijat murtuvat usein jalkapallon metatarsaaliluut. Tämä voi johtua nykyaikaisten jalkapallokenkien kevyestä rakenteesta, joka suojaa jalkaa vähemmän. Vuonna 2010 jotkut jalkapalloilijat alkoivat testata uutta sukkaa, jossa jalkaterän päällä oli kuminen silikonityyny, joka suojasi jalkaterän yläosaa.

Anatomia

Metatarsaaliluut koostuvat viidestä pitkulaisesta luusta. Kunkin luun osat ovat:

• Proksimaalinen osa (basis) – liittyy takajalan luuhin (esim. cuneiformeihin ja cuboidiin).
• Keskiosa (diafyysi) – varsinainen vartalo, kantaa kuormaa ja kestää taivutusvoimia.
• Distalinen pää (caput) – niveltyy varpaiden (proximaalisten falangien) kanssa.

Ensimmäinen metatarsaaliluu on lyhyempi ja paksumpi, koska se kantaa suurimman osan kuormituksesta kävellessä. Viides metatarsaaliluu kantaa lateraalisesti tyypillisen tuberositeetin, johon jänteet (esim. peroneus brevis) kiinnittyvät — tämä kohta on herkkä vammille.

Numerointi ja vertailu

• Numerointi lähtee mediaalisesta (isovarpaan) puolelta: 1.–5.
• Roomalaiset numerot (I–V) ovat myös käytössä, erityisesti anatomisissa teksteissä.
• Metatarsaalit vastaavat käsien metakarpaleja toiminnallisesti: ne yhdistävät kävyn (tarsuksen) varpaisiin ja osallistuvat liikkeeseen ja kuormansiirtoon.

Murtumat ja yleisimmät tyypit

Metatarsaalimurtumat voivat syntyä äkillisen väännön, iskujen tai toistuvan ylikuormituksen seurauksena. Tavallisia tyyppejä:

• Akuutit murtumat – voimakas isku tai puristus (esim. putoava esine, potku palloon) voi rikkoa metatarsaalin.
• Stressimurtumat – toistuvat pienen voimakkuuden kuormitukset aiheuttavat haurausmurtuman (yleisiä juoksijoilla ja sotilailla; usein 2.–4. metatarsaalissa).
• Välittäjätyypin murtuma (Jonesin murtuma) – viidennen metatarsaalin proksimaalisessa diaphysessä oleva murtuma, jolla on suurempi riski paranemishäiriöihin.
• Avulsio – pienempi luunpalasesta irtoava vamma usein viidennen metatarsaalin tyvessä, kun jänne vetää palan irti.

Oireet ja tutkiminen

Tyypillisiä oireita ovat:

• Äkillinen kipu vamman sattuessa tai hitaasti paheneva kipu stressimurtumassa
• Turvotus ja mustelma murtuma-alueella
• Kohdistettu aristus (kipu kosketuksessa) tietyn metatarsaalin alueella
• Vaikeus painon varassa kävelyyn

Tutkimuksessa tutkitaan jalan muoto, herkkyys, liikeradat ja painonkanto. Röntgenkuvat (AP/oblique/lateral) ovat ensimmäinen tutkimus. Jos röntgen ei näytä selkeää murtumaa, mutta epäily on suuri, voidaan käyttää magnettikuvausta (MRI), tietokonetomografiaa (CT) tai luuston skintigrafiaa stressimurtuman osoittamiseksi.

Hoito

Hoidon valinta riippuu murtuman sijainnista, tyypistä ja potilaan toiminnallisista vaatimuksista.

• Konservatiivinen hoito – RICE (rest, ice, compression, elevation), kipulääkitys, immobilisaatio (kova kipsi tai kävelykenkä/boot), osittainen tai täydellinen painonvähennys. Monien ei-siirtymien metatarsaalimurtumien ennuste on hyvä konservatiivisesti hoidettaessa.
• Leikkaushoito – harkitaan, jos murtuma on siirtynyt, epävakaa, intra-artikulaarinen tai potilas on kilpaurheilija, joka haluaa nopeamman kuntoutuksen. Yleisiä tekniikoita ovat ruuvi- tai levyrakenteet ja intramedullaarinen ruuvitus erityisesti Jones-murtumissa.
• Stressimurtumat – lepo ja vähennetty kuormitus ovat ensisijaisia; joskus pisempi immobilisaatio tai ortoosi. Joissain tapauksissa kirurginen stabilointi harkitaan, jos paraneminen viivästyy.

Toipuminen ja kuntoutus

• Yksinkertaiset, ei-siirtymäiset metatarsaalimurtumat: yleensä 6–8 viikkoa immobilisaatiota ja asteittainen kuormitus palautettaessa.
• Jones- ja stressimurtumat voivat vaatia pidemmän ajan (8–12 viikkoa tai enemmän) ja niissä on suurempi riski viivästyneelle paranemiselle tai nonunionille.
• Fysioterapia keskittyy tulemaan takaisin normaalisiin kävely- ja juoksurutiineihin, lihasvoiman ja proprioseption palauttamiseen sekä varvas- ja nilkkanivelten liikelaajuuden parantamiseen.

Mahdolliset komplikaatiot

• Nonunion (luutumattomuus) tai viivästynyt luutuminen, yleinen erityisesti Jones-murtumissa
• Malunion (epäedullinen asento luutumisen jälkeen) aiheuttaen toiminnallisia ongelmia
• Krooninen kipu, metatarsalgia tai nivelrikkomuutokset jos nivelpintoihin kohdistuu vaurioita
• Leikkauksen jälkeiset infektiot tai laitekomplikaatiot harvinaisina riskeinä

Ennaltaehkäisy

• Sopivat jalkineet ja riittävä iskunvaimennus erityisesti juoksussa ja kontaktilajeissa
• Ortoosit tai tukipohjalliset biomekaniikan parantamiseksi ja paineen tasapainottamiseksi
• Vältä ylikuormitusta: asteittainen harjoitusmäärän lisäys ja riittävä lepo
• Hyvä yleiskunto ja luuston terveys (riittävä kalsium- ja D-vitamiinitaso)

Jos epäilet metatarsaalimurtumaa (esim. voimakas kipu, turvotus ja kyvyttömyys varata painoa jalalle), hakeudu lääkäriin tai päivystykselliseen arvioon. Oikea-aikainen diagnoosi ja asianmukainen hoito vähentävät komplikaatioiden ja pitkäaikaisten rajoitteiden riskiä.

Hae kirjaimella