Mikrobimatto on mikro-organismien, pääasiassa bakteerien ja arkeoiden, monikerroksinen kerros. Paracelsus (~1519) kuvasi ne ensimmäisen kerran,p1 mutta niiden täysi merkitys ymmärrettiin vasta 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä. Mikrobimattojen termillä erotetaan usein paksummat, laminoituneet ja näkyvät yhteisöt pienemmistä biofilmeistä; matot voivat olla senttimetrejä tai jopa kymmeniä senttimetrejä paksuja ja muodostaa näkyviä kerroksia tai rakenteita, kun taas biofilmit ovat tavallisesti ohuita kalvoja.

Rakenne ja toiminta

Mikrobimatot kasvavat useimmiten vedenalaisilla tai kosteilla pinnoilla, mutta muutamat selviytyvät myös aavikoilla. Ne asuttavat ympäristöjä, joiden lämpötila vaihtelee -40 °C:sta +120 °C:een. Muutamat niistä ovat eläinten endosymbiontteja. Matot koostuvat useista mikrobiyhteisön kerroksista, joissa eri ryhmät (esim. fotosynteettiset bakteerit kuten syanobakteerit, sulfidia hapettavat tai pelkistävät bakteerit, arkeat sekä eukaryoottiset mikrobit kuten levät ja sienet) sijoittuvat omiin kemiallisiin mikroympäristöihinsä.

Vaikka mikrobimatot ovat yleensä vain muutaman senttimetrin paksuisia, ne luovat monenlaisia sisäisiä kemiallisia ympäristöjä. Ne koostuvat mikro-organismien kerroksista, jotka pystyvät syömään tai sietämään tasossaan olevia kemikaaleja. Kosteissa olosuhteissa matot pysyvät koossa mikro-organismien erittämien limaisten aineiden (polysakkaridien) avulla. 118; 1671-7 Nämä ekstrapellikulaariset polymeerit (EPS) sitovat sedimenttikiteitä, sitkeyttävät rakennetta ja hidastavat liukenemista. Osa mikro-organismeista muodostaa säikeistä koostuvia kietoutuneita verkkoja, jotka tekevät matosta sitkeämmän. Parhaiten tunnettuja fyysisiä muotoja ovat litteät matot ja tyngät pylväät, joita kutsutaan stromatoliiteiksi, mutta myös pallomaisia muotoja on olemassa. Stromatoliitit syntyvät, kun maton pinnalle kertyy kerroksittain sedimenttiä ja mikrobit rakentavat laminaatioita kemiallisten ja biologisten prosessien kautta.

Evoluutio ja fossiilit

Mikrobimatot ovat varhaisin elämänmuoto maapallolla, josta on hyviä fossiilisia todisteita 3500 miljoonan vuoden takaa, ja ne olivat pitkään planeetan ekosysteemien tärkeimpiä jäseniä. Fossiiliset stromatoliitit dokumentoivat mattojen pitkäaikaista vaikutusta sedimenttien muokkaajana ja ilmakehän kemian muuttajana.

Alun perin ne saattoivat olla riippuvaisia hydrotermisistälähteistä energian ja kemiallisen "ravinnon" saamiseksi. Fotosynteesin kehittyminen vapautti ne vähitellen "hydrotermisestä ghetosta" osoittamalla, että auringonvalo on laajemmin saatavilla oleva energianlähde, vaikka aluksi fotosynteesiä harjoittavat matot olivat edelleen riippuvaisia hydrotermisistä purkauksista peräisin olevien kemikaalien leviämisestä. Viimeinen ja merkittävin vaihe tässä vapautumisessa oli happea tuottavan fotosynteesin kehittyminen, sillä sen tärkeimmät kemialliset syötteet ovat hiilidioksidi ja vesi.

Tämän seurauksena mikrobimatto alkoi tuottaa nykyisin tuntemaamme ilmakehää, jossa vapaa happi on elintärkeä osa. Tämä oksidatiivinen kierto muutti planeetan kemiaa ja loi puitteet hapenkäyttöiselle elämälle. Samoihin aikoihin niissä saattoi syntyä myös monimutkaisempi eukaryootti-solutyyppi, josta kaikki monisoluiset organismit koostuvat.

Ekologinen merkitys ja levinneisyys

Mikrobimattoja esiintyi runsaasti matalalla merenpohjalla aina kambrikauden substraattivallankumoukseen asti, jolloin matalissa merissä elävät eläimet lisäsivät kaivautumiskykyään ja rikkoivat siten mattojen pintoja ja päästivät hapekasta vettä syvempiin kerroksiin, mikä myrkytti siellä eläneet happea sietämättömät mikro-organismit. Vaikka tämä vallankumous ajoi matot pois matalien merien pehmeiltä kerroksilta, ne kukoistavat edelleen monissa ympäristöissä, joissa kaivautuminen on rajoitettua tai mahdotonta, kuten kivikkoisilla merenpohjilla ja -rannoilla, hypersuolaisissa ja murtovesilaguuneissa, ja niitä esiintyy myös syvien valtamerten pohjissa.

Matot toimivat usein paikallisina hiili- ja ravinnesyklejä hallitsevina yksiköinä: ne sitovat hiiltä fotosynteesillä, kierrättävät rikkiä ja typpeä erilaisissa redox-ominaisuuksissa ja luovat elinympäristöjä muille mikro-organismeille ja pienille makrofauneille. Ne voivat myös stabiloida sedimenttiä, kasvattaa merenpohjan topografiaa (stromatoliitit) ja vaikuttaa paikalliseen vedenlaatuun.

Sovellukset ja käytännön merkitys

Koska mikrobimattojen kyky käyttää lähes mitä tahansa ravinnoksi on suuri, niiden teollinen käyttö on kiinnostavaa, erityisesti vedenpuhdistuksessa ja saastumisen puhdistamisessa. Mattojen monimuotoiset metaboliset reitit sopivat orgaanisen aineen hajoitukseen, raskasmetallien sitomiseen ja toksisten yhdisteiden muuntamiseen vähemmän haitallisiksi muodoiksi. Lisäksi matot osallistuvat biomineralisaatioon, mikä on hyödyllistä esimerkiksi kalkkikivien tai muiden mineraalien tuotannossa ja korroosion estossa tietyissä ympäristöissä.

Lisäksi mikrobimatot ovat kiinnostavia astrobiologian näkökulmasta: niiden kyky selviytyä äärimmäisissä olosuhteissa ja jättää fossiilisia jälkiä tekee niistä malleja elämän etsimisessä muilta planeetoilta. Bioteknologisesti niitä tutkitaan myös entsyymien lähteinä, antibioottien etsimisessä sekä uudenlaisten bioreaktorijärjestelmien kehittämisessä.

Tutkimusmenetelmät ja haasteet

Mikrobimattojen tutkimuksessa yhdistetään mikroskopisia menetelmiä, genetiikkaa (sekvensointi, metagenomiikka), kemiallisia analyysejä (esim. isotopitutkimus, spektroskopia) ja kasvatuskokeita. Koska matot ovat monilajisia ja niiden mikroympäristöt voivat muuttua senttimetrien sisällä, tutkimus vaatii usein pienten mittakaavojen spatiaalista analyysiä ja dynaamista seurantaa.

Haasteita ovat yhteisöjen monimutkaisuus, monien lajejen kyvyttömyys kasvaa laboratorio-olosuhteissa eristettyinä sekä ympäristötekijöiden – kuten lämpötilan, valon ja kemiallisen koostumuksen – voimakas vaihtelu. Ympäristömuutokset ja ihmistoiminta voivat myös uhata mattojen elinympäristöjä tai muuttaa niiden toimintaa.

Yhteenveto

Mikrobimatot ovat monikerroksisia, moniulotteisia mikro-organismiyhteisöjä, joilla on ollut keskeinen rooli maapallon kemiallisessa ja biologisessa kehityksessä. Ne toimivat mikroympäristöjen rakentajina, ravinnekierron ylläpitäjinä ja potentiaalisina resursseina bioteknologiassa ja ympäristönsuojelussa. Tutkimus jatkuu aktiivisena, koska mattojen monimuotoiset aineenvaihdunnat, ekosysteemivaikutukset ja sovellusmahdollisuudet tarjoavat sekä perustutkimuksellisia että käytännön merkityksiä.