Mikrobimatto
Mikrobimatto on mikro-organismien, pääasiassa bakteerien ja arkeoiden, monikerroksinen kerros. Paracelsus (~1519) kuvasi ne ensimmäisen kerran,p1 mutta niiden täysi merkitys ymmärrettiin vasta 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä.
Mikrobimatot kasvavat useimmiten vedenalaisilla tai kosteilla pinnoilla, mutta muutamat selviytyvät myös aavikoilla. Ne asuttavat ympäristöjä, joiden lämpötila vaihtelee -40 °C:sta +120 °C:een. Muutamat niistä ovat eläinten endosymbiontteja.
Vaikka mikrobimatot ovat yleensä vain muutaman senttimetrin paksuisia, ne luovat monenlaisia sisäisiä kemiallisia ympäristöjä. Ne koostuvat mikro-organismien kerroksista, jotka pystyvät syömään tai sietämään tasossaan olevia kemikaaleja. Kosteissa olosuhteissa matot pysyvät koossa mikro-organismien erittämien limaisten aineiden (polysakkaridien) avulla. 118; 1671-7 Osa mikro-organismeista muodostaa säikeistä koostuvia kietoutuneita verkkoja, jotka tekevät matosta sitkeämmän. Parhaiten tunnettuja fyysisiä muotoja ovat litteät matot ja tyngät pylväät, joita kutsutaan stromatoliiteiksi, mutta myös pallomaisia muotoja on olemassa.
Mikrobimatot ovat varhaisin elämänmuoto maapallolla, josta on hyviä fossiilisia todisteita 3500 miljoonan vuoden takaa, ja ne olivat pitkään planeetan ekosysteemien tärkeimpiä jäseniä.
Alun perin ne saattoivat olla riippuvaisia hydrotermisistälähteistä energian ja kemiallisen "ravinnon" saamiseksi. Fotosynteesin kehittyminen vapautti ne vähitellen "hydrotermisestä ghetosta" osoittamalla, että auringonvalo on laajemmin saatavilla oleva energianlähde, vaikka aluksi fotosynteesiä harjoittavat matot olivat edelleen riippuvaisia hydrotermisistä purkauksista peräisin olevien kemikaalien leviämisestä. Viimeinen ja merkittävin vaihe tässä vapautumisessa oli happea tuottavan fotosynteesin kehittyminen, sillä sen tärkeimmät kemialliset syötteet ovat hiilidioksidi ja vesi.
Tämän seurauksena mikrobimatto alkoi tuottaa nykyisin tuntemaamme ilmakehää, jossa vapaa happi on elintärkeä osa. Samoihin aikoihin niissä saattoi syntyä myös monimutkaisempi eukaryootti-solutyyppi, josta kaikki monisoluiset organismit koostuvat. Mikrobimattoja esiintyi runsaasti matalalla merenpohjalla aina kambrikauden substraattivallankumoukseen asti, jolloin matalissa merissä elävät eläimet lisäsivät kaivautumiskykyään ja rikkoivat siten mattojen pintoja ja päästivät hapekasta vettä syvempiin kerroksiin, mikä myrkytti siellä eläneet happea sietämättömät mikro-organismit. Vaikka tämä vallankumous ajoi matot pois matalien merien pehmeiltä kerroksilta, ne kukoistavat edelleen monissa ympäristöissä, joissa kaivautuminen on rajoitettua tai mahdotonta, kuten kivikkoisilla merenpohjilla ja -rannoilla, hypersuolaisissa ja murtovesilaguuneissa, ja niitä esiintyy myös syvien valtamerten pohjissa.
Koska mikrobimattojen kyky käyttää lähes mitä tahansa ravinnoksi on suuri, niiden teollinen käyttö on kiinnostavaa, erityisesti vedenpuhdistuksessa ja saastumisen puhdistamisessa.
Tämä ryppyinen "elefantin nahan" rakenne on jälki fossiilinen jälki ei-stromatoliittisesta mikrobimatosta. Kuvassa näkyy paikka Burgsvikin kerrostumissa Ruotsissa, jossa tekstuuri tunnistettiin ensimmäisen kerran todisteeksi mikrobimatosta .
Syanobakteeri-levämatto, suolainen järvi Vienanmeren rannikolla.
Stromatoliitteja muodostuu joistakin mikrobimatoista, kun mikrobit liikkuvat hitaasti ylöspäin välttääkseen sedimentin tukahduttamisen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on mikrobimatto?
A: Mikrobimatto on mikro-organismien, pääasiassa bakteerien ja arkeoiden, monikerroksinen kerros. Niitä esiintyy erilaisissa ympäristöissä aina vedenalaisista tai kosteista pinnoista aavikoihin.
K: Kuka kuvasi ensimmäisenä mikrobimattoja?
V: Paracelsus (~1519) kuvasi ensimmäisenä mikrobimattoja.
K: Miten mikrobimattoja muodostuu?
V: Mikrobimattoja muodostuu, kun mikro-organismikerrokset syövät tai sietävät tasossaan olevia kemikaaleja ja pysyvät koossa mikro-organismien erittämien limaisten aineiden (polysakkaridien) avulla. Joissakin tapauksissa mikro-organismit muodostavat säikeistä koostuvia, sotkeutuneita verkostoja, jotka tekevät matosta sitkeämmän.
Kysymys: Millaisia fyysisiä muotoja mikrobimatot voivat saada?
V: Mikrobimatot voivat olla litteitä mattoja, stromatoliiteiksi kutsuttuja tynkäisiä pylväitä ja pallomaisia muotoja.
K: Milloin mikrobimattoja ilmestyi ensimmäisen kerran maapallolle?
V: On olemassa hyviä fossiilisia todisteita siitä, että mikrobimattoja on ollut olemassa 3500 miljoonaa vuotta sitten.
K: Mistä niitä löytyy nykyään?
V: Nykyään mikrobimattoja löytyy monista ympäristöistä, joissa kaivautuminen on rajoitettua tai mahdotonta, kuten kivikkoisista merenpohjista ja rannoista, hypersuolaisista ja murtovesilaguuneista sekä syvien valtamerten pohjista.
K: Mitä teollisia käyttötarkoituksia niillä on?
V: Koska ne kykenevät käyttämään ravinteina lähes mitä tahansa, niiden käyttö teollisiin tarkoituksiin, kuten vedenpuhdistukseen ja saastumisen puhdistamiseen, herättää suurta kiinnostusta.
