Meteoripurkausten viestinnässä
Meteoripurkausten viestinnässä käytetään radioaaltoja, jotka kimpoavat meteorien aiheuttamista ionisoituneista jäljistä niiden saapuessa maan ilmakehään. Sitä kutsutaan myös nimellä Meteoriitti-sironta-viestintä.
Meteorit ovat avaruudessa leijuvia kivimöhkäleitä. Meteoriitteja tulee aina maapallon ilmakehään. Ne palavat yleensä ilmakehässä. Muutamia hyvin suuria, maahan osuvia meteoriitteja kutsutaan meteoriiteiksi. Useimmat meteorit ovat vain pieniä pölyhiukkasia. Kun ne saapuvat ilmakehään, ilman kitkan aiheuttama lämpö irrottaa niistä elektroneja. Näin syntyy ionisoitunut jälki. Tämä jälki voi heijastaa radioaaltoja samalla tavalla kuin lanka.
Meteoripurkausten välittämiseen käytettävät meteorit ovat gramman tuhannesosasta sadasosaan. Tätä pienemmät meteorit ovat liian heikkoja käytettäväksi. Suuremmat eivät ole riittävän yleisiä.
Ionisoitunut jälki voi kestää useita sekunteja. Tänä aikana voidaan lähettää viestejä kahden radioaseman välillä. Viestit lähetetään hyvin nopeasti: noin 200 kertaa nopeammin kuin tavallisessa lyhytaaltoradioviestinnässä. Kaukokirjoituskone voi kirjoittaa useita rivejä tekstiä meteoripurkauksen aikana. Kahden aseman, jotka haluavat viestiä, on oltava koko ajan valmiina, sillä ne eivät koskaan tiedä, milloin seuraava viestipurkaus tulee. Ne saattavat joutua käyttämään useita meteoripurkauksia, ennen kuin koko viesti vastaanotetaan. Lähettimet on usein sijoitettu meressä oleviin poijuihin.
Meteoripurkausviestintää käytettiin ensimmäisen kerran laajalti 1950-luvulla. Se oli erityisen hyödyllinen sotilasviestinnässä, koska vastaanottaja ei voinut tietää tarkalleen, mistä suunnasta viesti oli tullut. Tämä johtui siitä, että viesti heijastui matkalla, joten se ei kulkenut suoraviivaisesti (eli yksinkertaisena suurympyränä maapallon kaaren ympäri).
Viestintäsatelliittien käyttö 1900-luvun lopulla on tehnyt meteoripurkausten aiheuttamasta viestinnästä harvinaista.
SNOTELin käyttämä meteoripilvien hajonnan eteneminen
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on meteoripurkausviestintä?
V: Meteoripurkausten viestintä on eräänlainen radioviestintä, jossa käytetään radioaaltoja, jotka kimpoavat meteorien muodostamista ionisoituneista jäljistä niiden saapuessa maan ilmakehään. Sitä kutsutaan myös nimellä Meteoriittipurskuviestintä.
K: Mitä meteorit ovat?
V: Meteorit ovat avaruudessa leijuvia kivimöhkäleitä. Tavallisesti ne palavat ilmakehässä, mutta suurempia, Maahan osuvia kappaleita kutsutaan meteoriiteiksi. Useimmat meteorit ovat vain pieniä pölyhiukkasia.
K: Miten meteoripurkausten viestintä toimii?
V: Kun meteoriitit saapuvat ilmakehään, ilman kitkan aiheuttama lämpö irrottaa elektroneja ja tuottaa ionisoituneen jäljen. Tämä jälki voi heijastaa radioaaltoja samalla tavalla kuin johto, jolloin viestejä voidaan lähettää kahden radioaseman välillä hyvin nopealla nopeudella (noin 200 kertaa nopeammin kuin tavallisella lyhytaaltoradiolla). Näiden kahden aseman on oltava koko ajan valmiina, sillä ne eivät koskaan tiedä, milloin seuraava viestipurkaus tulee.
Kysymys: Minkä kokoisia meteoreiden on oltava, jotta meteoripurkausten avulla voidaan lähettää viestejä?
V: Meteoripurkausviestintään käytettävien meteoreiden on oltava gramman tuhannesosasta sadasosaan - tätä pienemmät meteorit ovat liian heikkoja käytettäväksi, ja suurempia meteoreja ei ole tarpeeksi usein.
K: Kuinka kauan ionisoitunut jälki kestää?
V: Ionisoitunut jälki voi kestää useita sekunteja, ja sen aikana voidaan lähettää viestejä kahden radioaseman välillä.
K: Milloin meteoripurkausviestintää käytettiin ensimmäisen kerran laajalti?
V: Meteoripurkausviestintää käytettiin ensimmäisen kerran laajalti 1950-luvulla, ja se oli erityisen hyödyllistä sotilasviestinnässä, koska se ei kulje suoraviivaisesti (eli se kiertää suurella ympyrällä maapallon kaarta).
K: Miksi meteoripurkausviestintä on nykyään harvinaisempaa?
V: Viestintäsatelliittien käyttö 1900-luvun lopulla on tehnyt meteoripurkauksen aiheuttamasta viestinnästä nykyään harvinaisempaa, koska sitä ei enää tarvita niin paljon, koska nykyään on käytettävissä muita tekniikoita.
