Radioaallot
Radioaallot ovat osa sähkömagneettista spektriä. Nämä aallot ovat energiapaketteja, joilla on eri aallonpituus, kuten näkyvän valon aallot, röntgen- tai gammasäteet, mutta ne ovat pidempiä.
Radioaalto, kuten muutkin sähkömagneettiset aallot, on samanlainen kuin merenpinnan aalto tai mikä tahansa muu aaltotyyppi. Molemmilla aaltotyypeillä on mäen ja laakson muoto, joka toistuu yhä uudelleen. Aallonpituus mitataan etäisyytenä yhden harjanteen huipun ja sen viereisen harjanteen huipun välisestä etäisyydestä. Näkyvän valon aallonpituus on hyvin hyvin pieni, alle yhden mikrometrin ja paljon pienempi kuin ihmisen hiuksen paksuus, mutta radioaaltojen aallonpituus voi olla parista senttimetristä useisiin metreihin. Niillä on myös radiotaajuus.
Pienimpiä radioaaltoja kutsutaan mikroaalloiksi. Lyhyet aallot eivät ole aivan yhtä pieniä. On myös keskipitkät ja pitkät aallot. Radioaaltojen lähettämiseen ja vastaanottamiseen tarkoitetut antennit ovat yleensä samankokoisia kuin niiden käyttämä aallonpituus. Monet radioantennit (kuten autojen antennit) on tehty pitkiksi, koska ne vastaanottavat FM-radion (muutama metri) tai AM-radion (satoja metrejä) signaaleja.
Ihmisen tekemiä radioaaltoja on käytetty viestintään 1800-luvulta lähtien. Tutka kehitettiin 1900-luvulla, ja siinä käytettiin radioaaltoja kaukana olevien kohteiden "näkemiseen" heijastamalla aaltoja kohteesta ja katsomalla, kuinka kauan kestää, ennen kuin aallot palaavat takaisin. Radiot käyttävät näitä aaltoja myös tiedon lähettämiseen ja vastaanottamiseen.
Muiden planeettojen radioaallot löysi ensimmäisen kerran 1930-luvulla Karl Guthe Jansky, joka työskenteli Bell Laboratoriesissa. Bell havaitsi radiokanavilla kohinaa (elektroniikkaa) ja antoi Janskyn yrittää löytää tämän kohinan eli häiriön lähteen. Tunnistettuaan salamoista peräisin olevan kohinan hän käytti paljon aikaa jäljelle jääneiden tutkimiseen. Yllättäen osa häiriöistä oli peräisin avaruudesta! Tämä löytö johti lopulta siihen, että tähtitieteilijät alkoivat tarkastella radioaaltoja valoaaltojen ohella löytääkseen asioita taivaalta. Radiotähtitieteilijät käyttävät jättimäisiä radioteleskooppeja, jotka ovat satelliittilautasten muotoisia, kerätäkseen ja tutkiakseen aaltoja.
Radioaaltoja käytetään nykyään moniin asioihin. Lähetys- ja viestintäsatelliitit, matkapuhelimet ja monet tietokoneet viestivät radioaaltojen avulla.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on radioaalto?
A: Radioaalto on energiapaketti, jolla on tietty aallonpituus, joka on samanlainen kuin näkyvän valon aallot, röntgen- tai gammasäteet, mutta pidempi. Sillä on sama mäen ja laakson muoto kuin muillakin aaltotyypeillä.
K: Miten aallonpituuksia mitataan?
V: Aallonpituudet mitataan etäisyytenä yhden harjanteen huipun ja sen viereisen harjanteen huipun välisestä etäisyydestä.
K: Miten radioaallot ovat kooltaan verrattavissa näkyviin valoaaltoihin?
V: Näkyvän valon aaltojen aallonpituus on hyvin pieni, alle yhden mikrometrin ja paljon pienempi kuin ihmisen hiuksen paksuus, kun taas radioaaltojen aallonpituus voi olla parista senttimetristä useisiin metreihin.
K: Mitä ovat mikroaallot?
V: Mikroaallot ovat pienin radioaaltotyyppi.
K: Mikä on lyhytaalto?
V: Lyhytaallot eivät ole aivan yhtä pieniä kuin mikroaallot, mutta silti pienempiä kuin keskipitkät ja pitkät aallot.
K: Miten antennin koko liittyy siihen, mihin se on suunniteltu?
V: Radioaaltojen lähettämiseen ja vastaanottamiseen tarkoitetut antennit ovat yleensä samankokoisia kuin aallonpituus, jota ne on tarkoitettu käyttämään. Esimerkiksi FM- tai AM-radiosignaalien lähettämiseen käytettävät antennit voivat olla useita metrejä tai jopa noin 1 000 metriä pitkiä.
