Metronomi – määritelmä, toiminta ja historia

Tutustu metronomin määritelmään, toimintaan ja historiaan — mekaanisista heilureista elektronisiin, Maelzelista Beethoveniin. Opas tahdin tarkkuuteen ja käyttöön.

Metronomi on pieni laite, jota soittimia harjoittelevat ihmiset voivat käyttää pitämään tahdin ja kehittämään tasapainoista rytmitajua. Myös säveltäjä voi käyttää sitä ilmoittaakseen soittajille, millä nopeudella teos tulisi esittää. Metronomi antaa säännöllisen, laskettavan äänen (tai valon) joka auttaa harjoittelussa, esiintymisessä ja sävellyksen merkinnöissä.

Määritelmä ja periaate

Perinteinen metronomi toimii kellokoneistolla ja siinä on heiluri, joka liikkuu edestakaisin ja antaa kuuluvan tikityksen. Heiluri muistuttaa isoisäkellon heiluria: se on kelattava toimimaan muutaman minuutin ajan. Heilurissa on liikuteltava paino, jota voidaan siirtää ylös tai alas halutun nopeuden asettamiseksi. Metronomissa on numeroita, joihin sitä voi säätää; nämä numerot ilmaisevat tahdin minuuttimääränä eli lyöntien määränä minuutissa (BPM, beats per minute). Esimerkiksi nopeus 60 tarkoittaa yhtä tikitystä sekunnissa (60 kertaa minuutissa). Tyypillinen nopeusalue on noin 40 (hidas) – 208 (erittäin nopea).

Metronomin tyypit ja ominaisuudet

• Mekaaninen (heiluri)metronomi: Perinteinen, usein puusta valmistettu laite, joka toimii jousitornilla. Se vaatii kelauksen ja asennon tasaista alustaa vasten.
• Elektroninen metronomi: Nykyään yleinen vaihtoehto. Ne ovat erittäin tarkkoja, niitä ei tarvitse kelata ja niissä on usein lisäominaisuuksia, kuten eri äänivaihtoehdot, mittausjaksojen jako (subdivisioonat), äänenvoimakkuuden säätö ja sävelvirityksen merkki, esimerkiksi A-nuotti (ks. musiikin viritys).
• Sovellukset ja ohjelmistot: Älypuhelinsovellukset, tietokoneohjelmat ja DAW:t (digital audio workstations) tarjoavat metronomitoimintoja, klikritraakkeja ja mahdollisuuden synkronoida tempo musiikkiprojektiin.
• Visuaaliset metronomit: Joissain laitteissa on valodiodi- tai neulanäyttö, joka korvaa tai täydentää ääntä—hyödyllinen konserteissa tai kuulovammoille.

Historia

Metronomin varhainen kehitys liittyy Dietrich Nikolaus Winkeliin, joka keksi toimivan mallin Amsterdamissa vuonna 1812. Johann Maelzel kopioi ja kehitti Winkelin keksintöä edelleen, ja hän valmisti pienen, kannettavan metronomin, joka patentoitiin vuonna 1816. Maelzelin metronomi levisi nopeasti Eurooppaan ja vakiintui soitonopetuksen ja sävellyksen apuvälineeksi.

Metronomi sävellyksissä ja merkinnöissä

Metronomi mahdollisti sen, että säveltäjä saattoi ilmaista tarkasti haluamansa esitystempot. Jos säveltäjä kirjoittaa nuotin alkuun esimerkiksi: metronomi voidaan asettaa 76:een, metronomi tikittää oikeaa nopeutta kyseiselle musiikkikappaleelle. Merkintä saatetaan lyhentää muotoon "MM76" tai "M.M. = Maelzelin metronomi". Beethoven oli yksi ensimmäisistä suurista säveltäjistä, joka käytti metronomimerkintöjä. Hän antoi kuitenkin usein erittäin nopeita tempoja, mikä on herättänyt keskustelua: tekikö hän virheitä merkinnöissä vai eivätkö hänen metronominsa olleet täysin luotettavia.

Käyttö käytännössä ja harjoitusvinkkejä

• Aloita hitaasti: harjoittele vaikeat kohdat ensin hitaalla tempolla ja nosta tempoa asteittain yhtäjaksoiseen ja puhtaaseen suoritukseen.
• Käytä alajaksoja: kokeile metronomia joka neljäs tai kahdeksas isku korostaaksesi fraasia (esim. korostettu ensimmäinen isku mittayksikössä).
• Jaa mitta: kun kappale on nopea, asetusten jako (esim. kahden tai neljän jaon klikitys) auttaa hahmottamaan rytmiä tarkemmin.
• Älä anna metronomin tappaa ilmaisua: metronomi on työkalu nopeuden hallintaan, mutta musiikillinen dynamiikka, fraasitus ja ilmaisullisuus vaativat ihmisen tulkintaa.
• Käytä kuulokkeita tai click-trackia studiossa: silloin esiintyjä kuulee metronomin tarkasti ilman, että se häiritsee yleisöä.

Tekniset huomiot ja ylläpito

Mekaaniset metronomit pitää asettaa vaakasuoraan pintaan; epätasainen pinta voi muuttaa tikityksen tasapainoa ja siten tempoa. Jousivetoiset mallit pitää kääntää (kelata) säännöllisesti, ja voimakas käsittely voi vaurioittaa mekaanista liikettä. Elektroniset laitteet tarvitsevat paristoja tai virransyötön ja ohjelmisto-/sovellusratkaisut päivityksiä.

Rajoitukset ja kiistat

Vaikka metronomi on erinomainen apuväline tempohallintaan, sen käyttö herättää kysymyksen musiikillisesta fleksibiliteetista. Joissain musiikkityyleissä (esim. barokki tai romanttisen ajan tulkinnat) tempo voi elää sävellyksen sisällä, ja liian tiukka metronomin seuraaminen saattaa viedä esiintymiseltä luonnollisuutta. Lisäksi historialliset metronomimerkinnät, kuten Beethoveniin liittyvät, ovat joskus epäselviä tai kiistanalaisia: ne voivat johtua merkintävirheistä, eri käytetyistä laitteista tai muuttuneista tulkintatavoista.

Yhteenvetona metronomi on yksinkertainen mutta tehokas väline, joka auttaa soittajaa, säveltäjää ja opettajaa kommunikoimaan ja harjoittelemaan tempoa tarkasti. Nykytekniikka on laajentanut metronomin käyttömahdollisuuksia, mutta perusidea—tasaisen tahdin antaminen—on pysynyt samana siitä lähtien, kun Winkel ja Maelzel kehittivät laitteen 1800-luvun alussa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on metronomi?

K: Miten perinteinen metronomi toimii?

K: Mihin metronomissa olevia numeroita käytetään?

K: Kuka keksi metronomin?

K: Miten säveltäjät käyttävät metronomia?

K: Kuka oli Beethoven?

Hae kirjaimella