Varallisuus – määritelmä, tyypit ja arvon arviointi kirjanpidossa

Varallisuus tarkoittaa jotain arvokasta tai hyödyllistä, jolla on taloudellista arvoa. Liiketoiminnassa ja kirjanpidossa omaisuuserän arvo ilmaistaan rahamääränä. Rahamäärä voidaan laskea taloudellisena arvona, jonka omaisuuserä voi tuottaa tulevaisuudessa. Laskelma perustuu usein sekä menneisiin että odotettavissa oleviin liiketoimiin tai tapahtumiin. Oikeasta arvioinnista voi olla hyötyä päätettäessä esimerkiksi omaisuuserän käytöstä, myynnistä tai poistamisesta taseesta.

Esimerkkejä varoista ovat raha, omaisuus (maa-alueet ja rakennukset) ja joltakulta saatavat määrät.

Varojen tyypit

Varat voidaan luokitella eri tavoilla riippuen tarkoituksesta. Tavallisin kirjanpidollinen jako on lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin varoihin:

• Lyhytaikaiset varat (vaihtuvat vastaavat) — rahat, pankkisaamiset, myyntisaamiset, vaihto-omaisuus (esim. raaka-aineet, valmiit tuotteet). Nämä muutetaan yleensä rahaksi vuoden tai liiketoimintasyklin kuluessa.
• Pitkäaikaiset varat (pysyvät vastaavat) — aineelliset hyödykkeet (koneet, rakennukset, maa-alueet), aineettomat hyödykkeet (ohjelmistot, patentit, liikearvo) ja rahoitusomaisuus (osakkeet, pitkäaikaiset sijoitukset). Ne tuottavat hyötyä useiden vuosien ajan.

Toinen yleinen luokittelu perustuu varan luonteeseen:

• Aineelliset varat — fyysisesti havaittavissa olevat hyödykkeet (esim. koneet, rakennukset).
• Aineettomat varat — ei-fyysiset oikeudet ja edut (esim. patentit, ohjelmistot, liikearvo).
• Rahoitusvarat — sijoitukset, lainasaamiset, johdannaiset, rahat ja pankkisaamiset.

Arvon arviointi kirjanpidossa

Kirjanpidossa varojen arvon arvioinnissa käytetään useita eri arvostusperiaatteita ja menetelmiä. Valittu menetelmä vaikuttaa taseeseen, tuloslaskelmaan ja verotukseen.

Yleisimmät arvostusmenetelmät

• Hankintameno (historical cost) — varat kirjataan niiden hankintahintaan tai tuotantokustannuksiin. Tämä on yleinen ja konservatiivinen periaate.
• Käypä arvo (fair value) — varoille käytetään markkinahintaa tai arvioitua markkina-arvoa. Käypää arvoa käytetään usein sijoituksille ja joissain IFRS-erissä.
• Jälleenhankintameno — arvioidaan, kuinka paljon vastaavan omaisuuden hankkiminen nykyisin maksaisi.
• Realisoitavissa oleva arvo / myyntihinta vähennettynä myyntikuluilla — käytetään arvioitaessa varojen mahdollista myyntiarvoa.

Poistot ja arvonalentumiset

• Poistot — pitkäaikaisista aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä kirjataan vuosipoistot niiden taloudelliselle pitoajalle. Poistomenetelmiä ovat esimerkiksi tasapoisto ja menojäännöspoisto. Poistot jaksottavat hankintamenon vaikutuksen tuloslaskelmaan useammalle vuodelle.
• Arvon alentuminen (impairment) — jos omaisuuserän kirjanpitoarvo on merkittävästi suurempi kuin siitä odotettavissa oleva tuotto tai realisoitavissa oleva arvo, on tarpeen kirjata arvonalentumiskirjaus. Arvonalentumisen arvioinnissa käytetään palautettavissa olevaa summaa (recoverable amount), joka on joko käypä arvo vähennettynä myyntikuluilla tai käyttöarvo, riippuen kumpi on suurempi.

Erityistapaukset ja esimerkit

• Rahat ja pankkisaamiset — arvostetaan yleensä kirjanpidossa käypään arvoon eli nimellisarvoon.
• Myyntisaamiset — kirjataan nimellisarvoon, mutta niistä tehdään usein arvonalennuskirjaus epärealististen tai epävarmojen saatavien varalta (ohjeena riski- tai odotettujen tappioiden mallin mukaiset jaksotukset).
• Vaihto-omaisuus — arvostetaan joko hankintamenoon tai sitä alempaan nettorealisointiarvoon. Varaston arvostuksessa käytetty menetelmä (FIFO, keskikustannus) vaikuttaa kuluihin ja varaston arvoon.
• Aineelliset hyödykkeet — kirjataan hankintamenoon ja poistetaan niiden taloudellisen käyttöiän aikana. Kiinteistöille voidaan soveltaa myös uudelleenarvostuskäytäntöjä (IFRS) tilanteesta riippuen.
• Aineettomat hyödykkeet — jos ehdot täyttyvät, ne voidaan aktivoida ja poistojen tai vaikutusten kautta jaksottaa; tutkimus- ja kehittämismenot arvioidaan erikseen.

Kirjanpitolain ja tilinpäätösperiaatteet

Suomessa kirjanpitoa ja tilinpäätöstä ohjaa kirjanpitolaki, ja kansainvälisesti käytettyinä standardeina voivat olla IFRS/IAS. Periaatteita ovat mm. jatkuvuus (going concern), varovaisuus ja yhteenlaskuperiaate. Yrityksen tulee dokumentoida käytetyt arvostusperiaatteet ja esittää tilinpäätöksessä olennaiset arviot ja oletukset.

Miksi oikea arvostus on tärkeää?

• Oikea arvostus vaikuttaa yrityksen taseeseen, tulokseen ja oman pääoman määrään.
• Se ohjaa johtopäätöksiä investoinneista, rahoituksesta ja kassanhallinnasta.
• Väärä arvostus voi johtaa harhaan sijoittajia, velkojia ja muita sidosryhmiä.

Yksinkertainen toimintamalli varojen arvon arviointiin

• Tunnista varan tyyppi ja kirjanpitoluokka.
• Valitse soveltuva arvostusperuste (hankintameno, käypä arvo jne.).
• Arvioi mahdolliset poistot ja odotettavissa olevat tuotot.
• Tarkista arvonalentumisen tarve ja kirjaa tarvittaessa arvonalentumiset.
• Dokumentoi perustelut ja raportoi tilinpäätöksessä läpinäkyvästi.

Yhteenvetona: varallisuuden luokittelu ja arvon arviointi ovat keskeisiä osia kirjanpitoa ja taloushallintoa. Niiden oikea toteutus edellyttää soveltuvien sääntöjen tuntemista, harkintaa ja asianmukaista dokumentointia. Tarkat menetelmät voivat vaihdella kirjanpitokäytännön (esim. suomalainen kirjanpitolaki tai IFRS) ja omaisuuden luonteen mukaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on omaisuuserä?

K: Miten omaisuuserän arvo ilmaistaan liiketoiminnassa ja kirjanpidossa?

K: Millä perusteella lasketaan rahamäärä, jonka omaisuuserä voi tuottaa tulevaisuudessa?

K: Miksi varojen oikea arviointi on tärkeää?

K: Voitko antaa joitakin esimerkkejä omaisuuseristä?

K: Kuinka monenlaisia omaisuuseriä on olemassa?

K: Mitä nämä kaksi varallisuustyyppiä ovat?

Hae kirjaimella