Lihasten surkastuminen
Lihasatrofia tai "lihaskato" on lääketieteellinen ongelma, jossa henkilö menettää lihaskudosta. Tämä heikentää henkilön lihaksia. Lihasatrofiassa lihakset voivat kuihtua kokonaan tai vain osittain.
Monilla iäkkäillä ihmisillä on lihasatrofiaa. Lihasatrofiaa voi esiintyä myös ihmisillä, joilla on tiettyjä sairauksia tai sairaustiloja, kuten syöpä, aids, sydämen vajaatoiminta, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus ja munuaisten vajaatoiminta (kun munuaiset eivät toimi oikein). Lihakset voivat surkastua (tai pienentyä ja heikentyä), kun lihaksia ei käytetä yhtä paljon kuin tavallisesti - esimerkiksi kun henkilö joutuu pitämään kipsiä murtuneen käden tai jalan takia tai kun henkilö joutuu olemaan pitkään vuodelevossa pitkän sairauden aikana. Lihasten surkastumista voivat aiheuttaa myös Dejerine Sottasin oireyhtymä, kakeksia, palovammat, maksan vajaatoiminta ja nälänhätä.
Lihasatrofia voi aiheuttaa vakavia ongelmia ihmisen elämässä. Kun henkilö menettää lihasvoimaa, hän menettää kyvyn tehdä yhä useampia asioita. Kun hän yrittää tehdä asioita, hän joutuu todennäköisemmin onnettomuuksiin. Lihasatrofia lisää kaatumisriskiä myös henkilöillä, joilla on tiettyjä sairauksia, kuten IBM (inclusion body myositis).
Kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä aiheuttaa lihasatrofiaa. Se saattaa johtua luurankolihaskuitujen uusiutumista edistävien "satelliittisolujen" asteittaisesta heikkenemisestä sekä lihasmassan ja satelliittisolujen eloonjäämisen ylläpitämiseen tarvittavien erittyvien kasvutekijöiden herkkyyden tai saatavuuden vähenemisestä.
Lihasten surkastuessa normaali tasapaino proteiinisynteesin ja proteiinien hajoamisen välillä muuttuu. Proteiinisynteesireittien säätely vähenee ja proteiinien hajoamisreitit aktivoituvat. ATP-riippuvaisessa ubikitiini-/proteasomireitissä tietyt proteiinit tuhoutuvat, kun vähintään neljä kopiota ubikitiiniksi kutsuttua pientä peptidiä sitoutuu substraattiproteiiniin. Substraatti kohdistuu myöhemmin proteasomin tuhottavaksi.
Lihasten surkastumista voidaan hoitaa
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on lihasatrofia?
V: Lihasatrofia, joka tunnetaan myös nimellä "lihaskato", on lääketieteellinen ongelma, jossa henkilö menettää lihaskudosta, jolloin lihakset heikkenevät.
K: Ketä voi koskettaa lihasatrofia?
V: Lihasatrofian riski on olemassa monilla iäkkäillä ihmisillä ja henkilöillä, joilla on tiettyjä sairauksia tai sairaustiloja, kuten syöpä, aids, sydämen vajaatoiminta, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus ja munuaisten vajaatoiminta. Sitä voi esiintyä myös silloin, kun joku joutuu pitämään kipsiä murtuneen käden tai jalan vuoksi tai kun hän joutuu olemaan sairauden vuoksi pitkään vuodelevossa. Muita syitä ovat Dejerine Sottasin oireyhtymä, kakeksia, palovammat, maksan vajaatoiminta ja nälänhätä.
K: Mitä vaikutuksia lihasatrofialla on?
V: Kun henkilö menettää lihasvoimaa, hän menettää kyvyn tehdä yhä useampia asioita. Hän saattaa myös joutua todennäköisemmin tapaturmaan yrittäessään tehdä asioita, ja se lisää kaatumisriskiä, jos hänellä on tiettyjä sairauksia, kuten IBM (inclusion body myositis).
K: Minkä uskotaan aiheuttavan lihasatrofiaa?
V: Lihasatrofian tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta se voi johtua luustolihaskuitujen uudistumista edistävien "satelliittisolujen" asteittaisesta vajaatoiminnasta sekä lihasmassan ja satelliittisolujen eloonjäämisen ylläpitämiseen tarvittavien erittyvien kasvutekijöiden vähentyneestä herkkyydestä tai saatavuudesta. Lisäksi proteiinisynteesireittien säätely vähenee ja proteiinien hajoamisreitit aktivoituvat ATP:stä riippuvaisessa ubikitiini-/proteasomireitissä, joka kohdistaa tietyt proteiinit tuhottaviksi ligoitumalla substraattiproteiineihin, jotka myöhemmin tuhoutuvat proteasomeissa.
K: Onko lihasatrofiaan saatavilla hoitoa?
V: Kyllä, lihasatrofian hoitoon on saatavilla hoitomuotoja sen vakavuudesta riippuen, kuten fysioterapiaharjoituksia, joissa keskitytään heikentyneiden lihasten vahvistamiseen, sähköstimulaatio, lääkkeet, kuten kortikosteroidit, ravintolisät, kantasolusiirrot, geeniterapia, leikkaus, elämäntapamuutokset, kuten terveellisten ja proteiinipitoisten elintarvikkeiden syöminen, tupakoinnin ja alkoholin käytön välttäminen jne.
