Naginata
Naginata on japanilainen teräase, jossa on pitkä varsi (puinen kahva). Ase näyttää sauvalta, ja sitä sekoitetaan usein sauvaan. Sana "naginata" tarkoittaa "niittomiekkaa" tai "niittomiekkaa". Terän pituus voi olla 1 metristä 3 metriin. Terän muoto muistuttaa "lehteä", ja se on kärjestään kaarevampi. Naginatan terä on kiinnitetty pitkään puiseen varteen. Itse varsi on 6-9 jalkaa pitkä. Kahvan sisällä oleva osa (tang) on lähes yhtä pitkä kuin itse terä. Näin varmistetaan, että terä kiinnittyy tiukasti varteen. Varressa on terävä pääty eli ishizuki, joka on tehty panssarilevyjen väliin lävistämistä varten.
Naginataa on sanottu käytetyn Kiinassa ensimmäisen kerran noin vuonna 3 eKr. Ensimmäinen lähde, jossa se mainittiin, oli Kojiki (A Record of Ancient Matters, 712). Myöhemmin se on esitetty Tengyo no Ranin (Tengyon kapinan) aikana vuonna 936 jKr. tehdyissä taistelukenttäkuvauksissa. Miekkaa käytettiin ja parannettiin Naran kaudella (noin 710-784 jKr.), ja 1100-luvulle tultaessa sitä käytettiin laajalti taisteluissa.
Soturimunkit käyttivät naginataa myös temppelin puolustamiseen hyökkääjiä vastaan. Noin 1400-luvulla jKr. munkit eivät enää käyttäneet tätä asetta, koska temppelit eivät olleet enää kohteena. Samurait käyttivät naginataa vain taistellessaan monia vihollisia vastaan tai hevosen selässä.
Naginataa käytettiin kuitenkin yleisimmin silloin, kun samurai oli liian nuori käsittelemään täyspitkää katanaa ja kun hän oli lähinnä jousiampuja. Edo-kaudella (1603-1867) naginataa ei enää käytetty taistelussa. Siitä tuli samurain naisten symbolinen ase, jota he harjoittelivat itsepuolustusta, lastensa puolustamista ja hyveellisyyden rakentamista varten. Muoti kehittyi edelleen, ja oli samuraiperheitä, jotka ripustivat naginatan tärkeisiin paikkoihin taloissaan. Myöhemmin naginata annettiin jopa lahjaksi morsiamelle.
On olemassa kolme pääteoriaa siitä, miksi naginata tehtiin. Yksi yleisimmistä on uskomus, jonka mukaan naginata kehittyi maanviljelijän työkalusta, jota käytettiin pilkkomiseen. Työkalut tehtiin pitkiksi sauvoiksi, joiden toiseen päähän oli kiinnitetty teräviä kiviä. Työkalua käytettiin 3. vuosisadalla eaa. Myöhemmin kivet korvattiin metallikappaleilla. Kun maanviljelijöiden satoa ja maata vastaan hyökättiin, he puolustivat sitä maanviljelytyökaluillaan, jotka osoittautuivat tehokkaiksi aseiksi ja joita myöhemmin parannettiin....
Kiinalainen teoria perustuu ajatukseen, jonka mukaan kiinalaiset valttikepit tuotiin Japaniin varhaisten siirtolaismuuttojen aikana (noin vuonna 200 eKr.). Useimmat aseasiantuntijat uskovat, että vaikka kiinalaiset keksivätkin aseen, japanilaiset kehittivät sitä.
Toisen teorian mukaan naginata kehittyi suoraan aseeksi. Naginatan esi-isien terä oli valmistettu pronssista. Myöhemmin teräksen keksiminen teki siitä entistäkin tehokkaamman. Tämä teoria vahvistaa, että naginatan kehitys tapahtui paljon myöhemmin kuin metallin saapuminen Japaniin Aasian mantereelta (noin 200 eaa.).
Naginata oli tarkoitettu jalkaväen käyttöön, kun taas sotilaseliitti (samurai) käytti katana-miekkaa. On todisteita siitä, että naginataa käyttivät myös soheit (buddhalaiset soturimunkit).
Naginataa pidettiin myös naisten aseena. Se antoi naisille merkittävän edun, koska sen pitkä varsi saattoi pitää vihollisen turvallisen etäisyyden päässä. Yksi kuuluisimmista japanilaisista naissotureista oli Itagaki. Hänen naginata-taitonsa olivat paremmat kuin jopa kaikkein koulutetuimpien samuraiden. Edo-kaudella (1600-1800 jKr.) japanilaiset naiset opetettiin käsittelemään naginataa 18-vuotiaina.
Naginataa pidettiin myös tehokkaana aseena ratsumiehiä vastaan. Naginataa käsiteltiin sen pituuden vuoksi erityisillä liikkeillä. Yleensä se oli pyyhkäisevä ja ympyränmuotoinen, koska perinteisen miekan kaltaisten iskujen käyttö oli hankalaa. Jotta naginataa voisi käyttää hyvin, käsittelijän on vaihdettava nopeasti käden asentoa pitkin varren pituutta.
Tämä ase toimi hyvin ratsuväen taisteluissa, sillä se toimi kuin keskiaikaiset keihäät. Jalkaväki käytti naginataa hevosen jalkojen katkaisemiseen. Tämän jälkeen hämmentynyt ratsastaja oli helppo tappaa.
Samurai naginatan kanssa
Kamppailulaji
Naginata tunnetaan myös japanilaisena taistelulajina, jota harrastavat miehet, naiset ja lapset. Tämän taistelutekniikan juuret juontavat juurensa yli 1000 vuotta sitten. Tämän taistelulajin keskiössä on japanilainen miekka - Naginata. Ase on erittäin tehokas niin ratsastajia kuin jalkaväkeä vastaan. Miekka on hyvin tasapainoinen ja painotettu, minkä ansiosta naiset ja lapset voivat käyttää sitä. Naginata-taistelutapa on hyvin siro, koska naginata-miekka heiluu ympyränmuotoisesti.
Nykyään Naginata on taistelujärjestelmä, joka opettaa kunnioitusta, kärsivällisyyttä, etikettiä, itseluottamusta ja itsehillintää. Naginatan harjoittelu opettaa täydellistä kehon hallintaa ja tasapainoisia liikkeitä. Kun tähän taitoon ryhdytään, tarvitaan kurinalaisuutta ja keskittymistä, jotta saavutetaan liikkeiden sirous ja tehokkuus. Lisäksi se vahvistaa henkilön luonnetta kehittämällä kunniaan perustuvaa moraalisäännöstöä.
Nykyaikainen naginata on muuttanut muotoaan historian saatossa. Nyt se muistuttaa enemmän eurooppalaista halberdia tai glaivea. Terä muistuttaa pikemminkin saksiharjaa kuin wakizashia. Naginata koki länsimaistumisen vaikutuksen Meiji-restauraation (1868-1912) jälkeen, jolloin taistelulajien arvo laski, ja se säilyi Showa-kauteen (1912-1926) asti, jolloin naginatasta tuli osa julkista koulujärjestelmää.
Naginatan käsittelyssä on kehitetty erilaisia tyylejä, jotka ovat luoneet maailmankuuluja kouluja (ryu). Atarashii Naginata -koulu ja Jikishin-kage ryu ovat suosituimpia. On myös tunnettuja koulukuntia kuten Tendo ryu ja Toda Ha Buko ryu. Näiden koulukuntien välisistä eroista huolimatta Naginata-taistelulajin perustana on yhden alkuperäisimmän aseen käyttämisen taito, ja niiden tavoitteena on kehittää henkilön perinteistä etikettiä ja henkistä koulutusta.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on naginata?
V: Naginata on japanilainen teräase, jossa on pitkä varsi (puinen kahva). Se näyttää sauvalta, ja siinä on terä, jonka pituus voi olla 1 metristä 3 metriin. Terän muoto muistuttaa "lehden" muotoa, ja se on kärjestä kaarevampi.
K: Milloin naginataa käytettiin ensimmäisen kerran?
V: Naginatan sanotaan olleen ensimmäisen kerran käytössä Kiinassa noin vuonna 3 eKr., kuten Kojikissa (A Record of Ancient Matters, 712) mainitaan. Sitä kehitettiin edelleen Naran kaudella (noin 710-784 jKr.), ja 1100-luvulla sitä käytettiin laajalti taisteluissa.
K: Kuka käytti naginataa?
V: Samurait käyttivät naginataa taistellessaan monia vihollisia vastaan tai hevosen selässä, kun taas soturimunkit käyttivät sitä myös temppelin puolustamiseen hyökkääjiä vastaan noin 1400-luvulle jKr. asti. Edo-kaudella (1603-1867) siitä tuli itsepuolustusta ja hyveellisyyden rakentamista harjoittelevien samurai-naisten symbolinen ase, ja perheet ripustivat niitä talojensa tärkeisiin paikkoihin lahjoina morsiamille.
K: Mitä teorioita on olemassa siitä, miten naginata syntyi?
V: Naginatan synnystä on kolme pääteoriaa; yhden teorian mukaan se kehittyi maanviljelytyökaluista, joiden toiseen päähän oli kiinnitetty teräviä kiviä, jotka sitten korvattiin metallikappaleilla; toisen teorian mukaan kiinalaiset halberdit tuotiin Japaniin varhaisten siirtolaismuuttojen aikana; ja lopuksi on myös todisteita siitä, että se kehittyi suoraan pronssiteristä valmistettuna aseena, jota parannettiin myöhemmin terästeknologian avulla.
K: Miten jalkaväki käytti tätä asetta?
V: Jalkaväki käytti tätä asetta käyttäessään yleensä pyyhkäiseviä tai ympyränmuotoisia liikkeitä, koska sen pituus vaikeuttaa iskumenetelmiä, ja käytti sitä usein hevosen jalkojen leikkaamiseen, ennen kuin se tappoi hämmentyneet ratsastajat.
K: Miksi tätä pidettiin tehokkaana naisten aseena?
V: Tämä ase antoi naisille etulyöntiaseman, koska sen pitkä varsi pystyi pitämään viholliset turvallisen välimatkan päässä heistä - yksi kuuluisa esimerkki oli Itagaki, jonka taidot ylittivät jopa useimpien koulutettujen samuraiden taidot - niin paljon, että Edo-kaudella (1600-1800 jKr.) japanilaisia naisia opetettiin käsittelemään asetta jo 18-vuotiaina.
