Kojiki tai Furukotofumi (古事記), jota kutsutaan myös englanniksi nimellä Records of Ancient Matters, on vanhin Japanissa tunnettu kirja. Se on koottu ja kirjoitettu vuonna 712 jKr. ja omistettu keisarinna Gemmeille. Kojiki sisältää laajasti japanilaista mytologiaa ja uskonnollisia kertomuksia, erityisesti shintolaisuutta koskevia aineksia. Teos yhdistelee Japanin varhaisten keisarien sukuluetteloita, kertomuksia jumalista ja sankareista sekä paikallisia legendoja, minkä vuoksi sen aineksen raja myytin ja historian välillä on usein epäselvä. Perinteisesti kaikki Japanin keisarit liitetään auringonjumalatar Amaterasusta.

Teoksen kokoaminen ja tarkoitus

Kojiki koottiin keisarillisen hovin toimeksiannosta, ja sen tavoitteena oli koota suullinen perintö, myytit ja keisarilliset sukuluettelot yhteen muistiin. Tekstin kokoamisesta liittyy perimätieto, jonka mukaan Hieda no Are lausui muistitiedon ja kirjoittaja Ō no Yasumaro tallensi sen kirjakielelle. Teoksen taustalla oli poliittinen ja uskonnollinen tarve vahvistaa keisarillisen suvun jumalallista alkuperää ja yhtenäistää valtakunnan kertomuksia.

Sisältö ja rakenne

Kojiki jakautuu tyypillisesti kolmeen osaan (maki):

  • Kamitsumaki (jumalten kirja): luomiskertomukset, Izanagin ja Izanamin toiminta ja valtakuntien synty sekä Amaterasun ja muiden jumaluuksien tarinat;
  • Nakatsumaki (keskimmäinen kirja): varhaisten keisarien legendaariset sukupuut ja kertomuksia sankareista;
  • Shimotsumaki (alimmainen kirja): myöhemmät hallitsijat ja runsaasti paikallisia kertomuksia, joissa mytologia ja varhainen historia kietoutuvat.

Tekstissä esiintyy muun muassa Izanagi ja Izanami -luomismyytti, Amaterasun ja Susanon väliset ristiriidat sekä sankari Susanon tarina ja Kusanagin miekka. Lisäksi Kojiki sisältää pitkiä sukuluetteloita, joiden avulla pyrittiin osoittamaan keisarillisen perheen jumalallinen alkuperä.

Kirjoitustapa ja kieli

Kojiki on merkitty kiinaksi käytetyillä merkeillä, mutta sen kirjoitustapa vastaa japanilaista ääntämystä: kiinalaisia merkkejä on käytetty usein niiden äänellisten arvojen perusteella eikä pelkästään merkityksen mukaan. Tämä vanha kirjoitustapa tunnetaan osittain nimellä man'yōgana, ja sen seurauksena Kojikin alkuperäiskieltä (varhaista japania) ei pysty lukemaan suoraan pelkkää kiinan kielen taitoaan käyttämällä — tarvitaan myös vanhan japanin taitoa ja erikoistunutta lukutapaa. Kielen taso vaihtelee myyttisestä kerronnasta jaksottaisiin sukuluetteloihin ja juhlalliseen kieleen.

Merkitys ja vaikutus

Kojiki on keskeinen lähde shintolaiselle mytologialle ja japanilaiselle kulttuuriperinnölle. Se on vaikuttanut taiteeseen, kirjallisuuteen, uskonnollisiin rituaaleihin ja kansalliseen identiteettiin. Historiallisesti sen merkitys liittyy myös keisarillisen vallan oikeuttamiseen ja paikallisten traditioiden kirjalliseen tallettamiseen.

Vertailu muihin lähteisiin

Kojikia usein verrataan toiseen varhaiseen kronikkaan, Nihon Shokiiin (valmistunut 720), joka on laadittu enemmän kiinalaista kronikointiperinnettä noudattaen ja pyrkii järjestelmällisempään kronologiaan. Nihon Shoki sisältää useita samoja kertomuksia, mutta esitystapa on eri — Nihon Shoki on usein laajempi ja "virallisempi", kun taas Kojiki korostaa suullista perinnettä ja mytologista ainesta.

Nykyinen saatavuus

Kojikista on olemassa useita käsikirjoitusversioita ja nykyaikaisia laitoksia sekä käännöksiä eri kielille. Tutkijat käyttävät tekstiä sekä mytologian että varhaisen japanilaisen kielen tutkimuksessa. Teksti on edelleen luettu ja tulkittu sekä uskonnollisissa että tieteellisissä yhteyksissä.