Samurai
Samurait (tai bushi) olivat japanilaisia sotureita. He kuuluivat tärkeään sotilasluokkaan ennen kuin japanilainen yhteiskunta muuttui vuonna 1868.
Sana samurai tulee japanilaisesta verbistä saburau, joka tarkoittaa jonkun palvelemista ja ketään kunnioittamista.
Japanilainen samurai haarniskassa 1860-luvulla.
Samuraiden historia
1200-luvulla kaksi sotilasklaania, Minamoto ja Taira, olivat hyvin voimakkaita. Ne hallitsivat Japania. Ne kävivät sotia toisiaan vastaan. Vuonna 1192 Minamoto no Yoritomosta tuli ensimmäinen shogun. Hänestä tuli koko Japanin hallitsija. Hän perusti uuden hallituksen Kamakuraan. Tämä Kamakuran hallitus toimi vuosina 1185-1333. Se teki samuraista Japanin yhteiskunnan hallitsevan luokan.
Samurait kävivät monia sotia Sotaa käyvien valtioiden kaudella (1467-1573). Tuohon aikaan Japanissa oli monia itsenäisiä alueita. Alueet taistelivat toisiaan vastaan koko ajan, joten Japani tarvitsi paljon samuraita. Monet Akira Kurosawan kuuluisista samuraielokuvista kertovat tästä ajasta.
Toyotomi Hideyoshi voitti monia sotia muita klaaneja vastaan. Kun hän teki Japanista yhden maan, hän kehitti sosiaalisen kastijärjestelmän. Tokugawa Ieyasu ja hänen jälkeensä tulleet hallitsijat täydensivät tätä kastijärjestelmää. Sotien välillä monet samurait olivat aina työskennelleet maatiloilla. Hideyoshi sanoi, että kaikkien samuraiden oli joko asuttava maatiloilla tai asuttava linnakaupungeissa muiden sotureiden kanssa. Hideyoshi antoi myös lain, jonka mukaan vain samurait saivat pitää miekkoja.
Samuraista tuli hyvin vaikutusvaltaisia ja tärkeitä Edo-kauden (1603-1867) loppupuolella ja shintolaisuuden aikana. Edo-kaudella he olivat tärkein yhteiskuntakasti. Kaikkien samuraiden oli asuttava linnakaupungeissa. Samuraiden herrat maksoivat heille riisillä. Joillakin samuraideilla ei ollut herroja. Näitä samuraita kutsuttiin nimellä "Rōnin". Rōninit aiheuttivat Japanille ongelmia Edo-kauden alussa.
Vuonna 1615 Tokugawa voitti erittäin tärkeän taistelun valloittaessaan Osakan linnan. Tokugawan klaanilla ei ollut enää kilpailijoita. Japanista tuli hyvin rauhallinen noin 250 vuoden ajan. Näiden 250 vuoden aikana sotilaallisten taitojen merkitys väheni. Useimmista samuraista tuli byrokraatteja, opettajia tai taiteilijoita.
Vuonna 1868 feodalismi päättyi Japanissa. Tämä merkitsi samurai-luokan loppua.
Aseet
Samuraiden käyttämiin aseisiin kuuluivat:
- Japanilaiset miekat, katso katana
- Yumi (pitkäjousi)
- Tuliaseet: 1500-luvulta alkaen
- Tykit
- teräaseet ja keihäät
- sauva-aseet (ei teriä)
- Nuijat ja pamput
- Ketjuaseet
· 
1890-luvun valokuva, jossa näkyy erilaisia samuraille tyypillisiä panssareita ja aseita.
· 
Erilaisia japanilaisia (samurai) Tanegashima-tulitikkulukkoaseita.
· 
ōzutsu (大筒), kääntyvä peräsintykki, 1500-luku.
Kuva 1860-luvulta, jossa näkyy daishon käyttö. Paikallinen kuvernööri vuonna 1864
Uskomukset ihmisiin
Samurai uskoi, että hänen miekkansa pitivät sisällään hänen sielunsa. Se teki miekasta hänen tärkeimmän omaisuutensa.
Samurait saivat taistella kaikkia vastaan, jotka eivät osoittaneet heille asianmukaista kunnioitusta. Jokainen miekka oli testattava. Tätä varten miekan omistaja saattoi teloittaa rikollisen. Näin soturi saattoi testata miekkansa terävyyden. Samurait elivät elämänsä bushidon ("soturin tie") eettisen säännöstön mukaisesti. Se tarkoitti lojaalisuutta isännälle, itsekuria ja kunnioittavaa, eettistä käyttäytymistä. Kun samurai menetti isäntänsä, jota kutsutaan myös daimyoksi, hänestä tuli ronin.
Jos samurai hävisi tai häpäisi itsensä noudattamatta bushido-koodia, hänen oli tehtävä seppuku (rituaalinen itsemurha). Seppukun rituaaliin kuuluu vatsan tai vatsan viiltäminen. Tätä osaa rituaalista kutsutaan hara-kiriksi. Samuraille kuolema oli parempi kuin kunniattomuus tai joutuminen vihollisen vangiksi. Toinen syy seppukun tekemiseen oli daimjon kuolema. Tällä rituaalilla samurai pystyi osoittamaan, kuinka uskollinen hän oli kuolleelle herralleen. Oli aikoja, jolloin Seppuku oli kielletty, mutta jotkut samurait tekivät sen silti.
Bushin harjoitusmenetelmiä, kuten meditaatiota, judoa ja kendoa, noudatetaan yhä nykyäänkin. Nykyaikaisessa Japanissa ei enää ole samurai-luokkaa, mutta näiden sukujen seuraajia arvostetaan hyvin.
Naiset
Samurainaiset koulutettiin puolustamaan itseään ja lapsiaan. He tekivät tätä yleensä silloin, kun heidän soturimiehensä olivat kiireisiä taisteluissa. Siksi samurainaiset koulutettiin käsittelemään keppipistooleita (naginata) ja lyhyitä tikareita (tanto). Edo-kaudella japanilaiset naiset koulutettiin käsittelemään naginataa 18-vuotiaina. Nuoret naiset käyttivät lyhyitä kaiken-veitsiä puolustaakseen hyveellisyyttään tai, jos he menettivät sen, riistääkseen oman henkensä.
Edo-kaudella naisten koulutuksesta tuli hyvin tärkeää. Tyttöjä opetettiin kirjoittamaan, lukemaan, tanssimaan jne. jo nuorena. Tärkeimmät avioliittokriteerit muuttuivat, mutta tärkeimpiä olivat fyysinen viehättävyys ja koulutus. Naisille kirjoitettiin erityisiä kirjoja. Niissä opetettiin pääasiassa, miten kotia ja lapsia hoidettiin. Edo-kauden loppuun mennessä naiset osallistuivat filosofian ja kirjallisuuden tunneille.
Termi "samurai" viittaa nimenomaan miehiin. Muutamat naiset olivat samuraita. Yksi kuuluisimmista oli Itagaki. Hän eli Heian-kauden lopulla. Hänellä oli oma noin 3 000 sotilaan armeija. Vuonna 1199 Itagaki taisteli 10 000 Heiken sotilasta vastaan. Hän oli kuuluisa siitä, että hän osasi käsitellä naginata-miekkaa erittäin hyvin.
Hino Tomiko hallitsi miehensä Ashikaga Yoshimasan (8. shogun) sijasta.
Toyotomi Hideyoshin rakastajattaresta tuli Osakan linnan isäntä hänen kuolemansa jälkeen.
Yamauchi Kazutoyon vaimo Chiyo oli yksi Japanin historian uskollisimmista vaimoista. Hän tuki miestään vaikeina aikoina ja säästi ostaakseen miehelleen hevosen. Yamauchi Kazutoyo ei koskaan ottanut rakastajatarta, vaikka se oli samuraiden tunnettu perinne. Hän ei koskaan jättänyt Chiyoa, vaikka tämä sai vain yhden lapsen.
