Atelopus (harlekiinisammakot): lajit, levinneisyys ja uhanalaisuus
Atelopus-harlekiinisammakot: lajit, levinneisyys Keski- ja Etelä-Amerikassa, uhanalaisuus ja suojelu — uudet löydöt ja sytridisienen uhka lajeille.
Atelopus, joka tunnetaan yleisesti nimellä harlekiinisammakot, on suuri konnien suku. Ne elävät Keski- ja Etelä-Amerikassa. Niitä esiintyy niinkin pohjoisessa kuin Costa Ricassa ja niinkin etelässä kuin Boliviassa. Atelopus-sammakot ovat pieniä, yleensä kirkasvärisiä ja päiväaktiivisia. Useimmat lajit elävät keski- ja korkealla sijaitsevien purojen lähellä. Monia lajeja pidetään nykyään uhanalaisina, kun taas toiset lajit ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Näiden taantumisten syynä näyttää useimmiten olevan sytridisieni Batrachochytrium dendrobatidis.
Uusia Atelopus-lajeja löydetään melko säännöllisesti. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on kuvattu useita uusia lajeja.
Ulkonäkö ja käyttäytyminen
Harlekiinisammakot ovat yleensä pieniä, usein värikkäitä konnia, joiden ulkonäkö vaihtelee lajeittain voimakkaasti. Monet lajit ovat kirkkaan keltaisia, oransseja, punertavia tai mustavalkoisia kuvioita kantavia — väritys toimii usein varoitusvärinä (aposematismi). Useimmat Atelopus-lajit ovat päiväaktiivisia, liikkuvat maalla ja kivikkoisilla purojen rannoilla ja ovat hyviä liikkumaan kivisillä, virtapaikoilla.
Monet lajit erittävät nahastaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka suojaavat niitä pedoilta. Koko vaihtelee, mutta useimmat harlekiinisammakot ovat melko pieniä (useimmiten 1,5–6 cm). Niillä on usein virtauksiin sopeutuneita kiduksia ja tassumaisia jalkoja, jotta ne pystyvät kiinnittymään liukkailla pinnoilla.
Levinneisyys ja elinympäristö
Atelopus-lajeja esiintyy Keski- ja Etelä-Amerikassa aina Costa Ricasta Bolivian ja Perun Andeille. Monet lajit ovat kapea-alaisia endeemisiä, eli ne esiintyvät vain pienillä, eristyneillä alueilla kuten vuoristojonojen laaksoissa ja sumumetsissä. Suurin osa lajeista liittyy juurikin kylmiin tai viileisiin vuoristojokien ympäristöihin, joissa ne elävät purojen ja koskien läheisyydessä.
Lisääntyminen ja elinkierto
Harlekiinisammakoiden lisääntyminen tapahtuu yleensä purojen vesissä. Naaras laskee munat kiinnitettyinä kiviin tai vedenalaisiin kasveihin ja poikaset kehityvät tavanomaisesti sammakkonaarasta poikasiksi (tadpoles), jotka on usein sopeutunut virtaavaan veteen: poikasilla voi olla imukuppimaisia suunpohjia tai muita rakenteita, jotka auttavat pysymään paikoillaan voimakkaassa virtauksessa. Metamorfosointi vie lajeista riippuen viikkoja tai kuukausia.
Uhat
Atelopus-sukua uhkaa useiden tekijöiden summa:
- Sairaudet: erityisesti sytridisieni Batrachochytrium dendrobatidis on aiheuttanut laajoja katoamisia ja paikallisia sukupuuttoja. Sieni aiheuttaa chytridioosin, joka häiritsee sammakkoeläinten ihoa ja hengitystä.
- Elinympäristön häviäminen: metsien hakkuu, maatalouden laajentuminen ja infrastruktuuri heikentävät purojen ja sumumetsien tilaa.
- Ilmastonmuutos: muuttuvat sadanta- ja lämpötilaolosuhteet vaikuttavat herkästi vuoristoalueiden ekosysteemeihin.
- Vesien saastuminen ja hajakuormitus: torjunta-aineet, lannoitteet ja muut kemikaalit heikentävät veden laatua, mikä vaikuttaa munien ja poikasten selviytymiseen.
- Vieraslajit ja saalistus: esimerkiksi kalat ja muut vieraslajit voivat syödä poikasia, ja ihmisen keräily voi paikoin olla uhka.
Uhanalaisuus ja suojelutoimet
Useat Atelopus-lajit on luokiteltu kriittisesti uhanalaisiksi tai todennäköisesti sukupuuttoon kuolleiksi. Samalla on tapahtunut myös joitakin onnistumisia: joitakin lajeja pidetään elossa kastraatio- ja siitosohjelmien kautta kasvatuslaitoksissa, ja ponnistellaan niiden uudelleenistuttamiseksi luonnollisiin elinympäristöihin. Kansainväliset ja paikalliset suojeluohjelmat sisältävät:
- kenttätutkimuksia ja populaatiovalvontaa,
- kattavia taudinseuranta- ja biosuojaustoimia (esim. jalka- ja varustepuhdistukset tutkijoille),
- siitos- ja pidätyskasvatusohjelmia, joiden avulla pyritään ylläpitämään geneettistä monimuotoisuutta ja mahdollistamaan uudelleenistutukset,
- elinympäristöjen suojelua ja laajempaa luonnonalueiden suojelua.
Tutkimus ja uudet lajit
Atelopus-suku on tutkimuksen kohteena erityisesti uhanalaisuuden, taudinlevinnän ja evoluution näkökulmista. Lajien taksonomia elää edelleen: uusia lajeja kuvataan säännöllisesti, ja DNA-teknologian avulla löydetään myös uusia sukulaisuuksia ja piirteitä. Viime vuosikymmeninä useita lajeja on kuvattu uudestaan ja luokiteltu.
Mitä voit tehdä?
Yksityishenkilöt voivat tukea harlekiinisammakoiden suojelua mm. seuraavasti:
- tukemalla luontojärjestöjä ja suojeluohjelmia,
- välttämällä villieläinten ostamista lemmikeiksi ja ilmoittamalla mahdollisista löydöistä tutkijoille tai paikallisille viranomaisille,
- levittämällä tietoa lajien uhanalaisuudesta ja osallistumalla paikalliseen luonnonsuojeluun.
Atelopus-sukuiset sammakoiden tulevaisuus riippuu sekä kansainvälisestä tieteellisestä yhteistyöstä että paikallisista suojelutoimista ja elinympäristöjen säilymisestä. Vaikka monet lajit ovat vaikeuksissa, tutkimus, kasvatusohjelmat ja suojelutyö antavat toivoa pienten alueellisten populaatioiden pelastamiseksi.
Laji
| Yleinen nimi | Binominen nimi |
| Andien kyykäärme | Atelopus andinus Rivero, 1968 |
| Atelopus angelito Ardila-Robayo ja Ruiz-Carranza, 1998. | |
| Atelopus arsyecue Rueda-Almonacid, 1994 | |
| Arthurin tynkäjalkainen konna | Atelopus arthuri Peters, 1973 |
| Rio Pescado Tukkijalkarupikonna | Atelopus balios Peters, 1973 |
| Azuay Stubfoot Toad | Atelopus bomolochos Peters, 1973 |
| Boulengerin tynkäjalkainen konna | Atelopus boulengeri Peracca, 1904 |
| Rio Carauta Tynkäjalkainen konna | Atelopus carauta Ruiz-Carranza & Hernández-Camacho, 1978 |
| La Carbonera Stubfoot rupikonna | Atelopus carbonerensis Rivero, 1974 |
| Guajira Stubfoot Toad | Atelopus carrikeri Ruthven, 1916 |
| Darien Stubfoot Toad | Atelopus certus Barbour, 1923 |
| Lewis' Stubfoot Toad | Atelopus chiriquiensis Shreve, 1936 |
| Chocó-konnakonna | Atelopus chocoensis Lötters, 1992 |
| Atelopus chrysocorallus La Marca, 1996 | |
| Rio Faisanes Stubfoot rupikonna | Atelopus coynei Miyata, 1980 |
| Veragua tynkäjalkainen konna | Atelopus cruciger (Lichtenstein & Martens, 1856) |
| Atelopus dimorphus Lötters, 2003 | |
| Huila Stubfoot Toad | Atelopus ebenoides Rivero, 1963 |
| Elegantti tynkäjalkainen sammakko | Atelopus elegans (Boulenger, 1882) |
| Atelopus epikeisthos Lötters, Schulte & Duellman, 2005 | |
| Carabaya tynkäjalkainen konna | Atelopus erythropus Boulenger, 1903 |
| Malvasa Stubfoot Toad | Atelopus eusebianus Rivero & Granados-Díaz, 1993 |
| Atelopus eusebiodiazi Venegas, Catenazzi, Siu-Ting & Carrillo, 2008. | |
| Atelopus exiguus Boettger, 1892 | |
| Atelopus famelicus Rivero & Morales, 1995 | |
| Metsäkonnakonna | Atelopus farci Lynch, 1993 |
| Cayenne-varpunen | Atelopus flavescens Duméril & Bibron, 1841 |
| Keskirannikon tynkäjalkainen sammakko | Atelopus franciscus Lescure, 1974 |
| Antado Stubfoot Toad | Atelopus galactogaster Rivero & Serna, 1993 |
| Pirri Range tynkäjalkainen konna | Atelopus glyphus Dunn, 1931 |
| Guanujo Stubfoot Toad | Atelopus guanujo Coloma, 2002 |
| La Guitarra Stubfoot Rupikonna | Atelopus guitarraensis Osorno-Muñoz, Ardila-Robayo & Ruiz-Carranza, 2001. |
| Morona-Santiago tynkäjalkainen sammakko | Atelopus halihelos Peters, 1973 |
| Quito Stubfoot Toad | Atelopus ignescens (Cornalia, 1849) |
| Atelopus laetissimus Ruiz-Carranza, Ardila-Robayo & Hernández-Camacho, 1994. | |
| Limosa Stubfoot Toad | Atelopus limosus Ibáñez, Jaramillo & Solís, 1995 |
| El Tambo Stubfoot Rupikonna | Atelopus longibrachius Rivero, 1963 |
| Pitkänokkainen tynkäjalkainen sammakko | Atelopus longirostris Cope, 1868 |
| Atelopus lozanoi Osorno-Muñoz, Ardila-Robayo & Ruiz-Carranza, 2001. | |
| Lynchin tynkäjalkainen konna | Atelopus lynchi Cannatella, 1981 |
| Atelopus mandingues Osorno-Muñoz, Ardila-Robayo & Ruiz-Carranza, 2001. | |
| Mindo Stubfoot Toad | Atelopus mindoensis Peters, 1973 |
| Kolumbian tynkäjalkainen konna | Atelopus minutulus Ruiz-Carranza, Hernández-Camacho & Ardila-Robayo, 1988 |
| Mittermeier's Stubfoot rupikonna | Atelopus mittermeieri Acosta-Galvis, Rueda-Almonacid, Velásquez-Álvarez, Sánchez-Pacheco & Peña Prieto, 2006. |
| Hernandezin tynkäjalkainen konna | Atelopus monohernandezii Ardila-Robayo, Osorno-Muñoz & Ruiz-Carranza, 2002. |
| Mucubaji Stubfoot rupikonna | Atelopus mucubajiensis Rivero, 1974 |
| La Arboleda Stubfoot rupikonna | Atelopus muisca Rueda-Almonacid & Hoyos, 1992 |
| Atelopus nahumae Ruiz-Carranza, Ardila-Robayo & Hernández-Camacho, 1994 | |
| Atelopus nanay Coloma, 2002 | |
| Gualecenita tynkäjalkainen sammakko | Atelopus nepiozomus Peters, 1973 |
| Niceforon tynkäjalkainen konna | Atelopus nicefori Rivero, 1963 |
| Atelopus onorei Coloma, Lötters, Duellman & Miranda-Leiva, 2007. | |
| Punanokkainen tynkäjalkainen konna | Atelopus oxyrhynchus Boulenger, 1903 |
| Schmidtin tynkäjalkainen konna | Atelopus pachydermus (Schmidt, 1857) |
| Anderssonin tyngäkonna | Atelopus palmatus Andersson, 1945 |
| Pataz Stubfoot Toad | Atelopus patazensis Venegas, Catenazzi, Siu-Ting & Carrillo, 2008. |
| San Isidro Stubfoot rupikonna | Atelopus pedimarmoratus Rivero, 1963 |
| Peru Stubfoot Toad | Atelopus peruensis Gray & Cannatella, 1985 |
| Petersin tynkäjalkainen konna | Atelopus petersi Coloma, Lötters, Duellman & Miranda-Leiva, 2007. |
| Atelopus petriruizi Ardila-Robayo, 1999 | |
| Maalattu tyngäkonna | Atelopus pictiventris Kattan, 1986 |
| Pinangon tynkäjalkainen sammakko | Atelopus pinangoi Rivero, 1982 |
| Napo Stubfoot Toad | Atelopus planispina Jiménez de la Espada, 1875 |
| Atelopus pulcher Boulenger, 1882 | |
| Atelopus pyrodactylus Venegas & Barrio, 2006 | |
| Atelopus quimbaya Ruiz-Carranza & Osorno-Muñoz, 1994 | |
| Atelopus reticulatus Lötters, Haas, Schick & Böhme, 2002. | |
| Anori Stubfoot rupikonna | Atelopus sanjosei Rivero & Serna, 1989 |
| Ylä-Amazoonan tynkäjalkainen sammakko | Atelopus seminiferus Cope, 1874 |
| Pass Stubfoot Toad | Atelopus senex Taylor, 1952 |
| Atelopus sernai Ruiz-Carranza & Osorno-Muñoz, 1994 | |
| Atelopus simulatus Ruiz-Carranza & Osorno-Muñoz, 1994 | |
| Atelopus siranus Lötters &Henzl, 2000 | |
| Sonsón Stubfoot Toad | Atelopus sonsonensis Vélez-Rodriguez & Ruiz-Carranza, 1997 |
| Pilvimetsän tyngäkonna | Atelopus sorianoi La Marca, 1983 |
| Pebas Stubfoot Toad | Atelopus spumarius Cope, 1871 |
| Condoto Stubfoot Toad | Atelopus spurrelli Boulenger, 1914 |
| Bogotan tynkäjalkainen sammakko | Atelopus subornatus Werner, 1899 |
| Venezuela Stubfoot Toad | Atelopus tamaensis La Marca, García-Pérez & Renjifo, 1990. |
| Kolmivärinen tyngäkonna | Atelopus tricolor Boulenger, 1902 |
| Veragoa Stubfoot Toad | Atelopus varius (Lichtenstein & Martens, 1856) |
| Atelopus vogli Müller, 1934 | |
| Walker's Stubfoot rupikonna | Atelopus walkeri Rivero, 1963 |
| Kultainen nuoli Myrkkysammakko | Atelopus zeteki Dunn, 1933 |
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Atelopus?
V: Atelopus on suuri rupikonnien suku, joka tunnetaan yleisesti harlekiinisammakoina.
K: Missä Atelopus-sammakot elävät?
V: Atelopus-sammakot elävät Keski- ja Etelä-Amerikassa Costa Ricasta Boliviaan.
K: Mitkä ovat Atelopus-sammakoiden ominaisuuksia?
V: Atelopus-sammakot ovat pieniä, päiväaktiivisia ja yleensä kirkasvärisiä. Useimmat lajit elävät keski- ja korkealla sijaitsevien purojen lähellä.
Kysymys: Miksi monia Atelopus-lajeja pidetään uhanalaisina tai sukupuuttoon kuolleina?
V: Monia Atelopus-lajeja pidetään uhanalaisina tai sukupuuttoon kuolleina Batrachochytrium dendrobatidis -syysienen vuoksi.
K: Löydetäänkö uusia Atelopus-lajeja yhä?
V: Kyllä, useita uusia Atelopus-lajeja on kuvattu viimeisten kymmenen vuoden aikana.
K: Mikä on aiheuttanut monien Atelopus-lajien vähenemisen?
V: Batrachochytrium dendrobatidis -sytriittisieni on tärkein syy monien Atelopus-lajien taantumiseen.
K: Mikä on Atelopus-lajien levinneisyysalue?
V: Atelopus-lajien levinneisyysalue ulottuu Keski- ja Etelä-Amerikassa niinkin pohjoisesta kuin Costa Ricasta niinkin etelään kuin Boliviaan.
Etsiä