Uuskeynesiläinen taloustiede
Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellinen ajattelutapa, joka kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen John Maynard Keynesin kirjoitusten pohjalta. Ryhmä taloustieteilijöitä (erityisesti John Hicks, Franco Modigliani ja Paul Samuelson) pyrki tulkitsemaan ja virallistamaan Keynesin kirjoituksia ja syntetisoimaan ne uusklassisten taloustieteen mallien kanssa. Tällä mallilla, IS/LM-mallilla, on lähes yhtä suuri vaikutusvalta kuin Keynesin alkuperäisellä analyysillä, kun määritetään varsinaista politiikkaa ja taloustieteen opetusta. Siinä kokonaiskysyntä ja työllisyys suhteutetaan kolmeen muuttujaan eli liikkeessä olevan rahan määrään, valtion budjettiin ja yritysten odotusten tilaan. Tämä malli oli erittäin suosittu taloustieteilijöiden keskuudessa toisen maailmansodan jälkeen, koska se voitiin ymmärtää yleisen tasapainoteorian kannalta. Heidän työnsä on tullut tunnetuksi uusklassisena synteesinä. Se loi mallit, jotka muodostivat uuskeynesiläisen taloustieteen ydinajatukset. Nämä ajatukset hallitsivat taloustieteen valtavirtaa sodan jälkeisenä aikana, ja ne muodostivat makrotaloudellisen ajattelun valtavirran 1950-, 60- ja 70-luvuilla.
1970-luvulla tapahtui joukko tapahtumia, jotka horjuttivat uuskeynesiläistä teoriaa. Kehittynyt maailma kärsi hitaasta talouskasvusta ja korkeasta inflaatiosta samanaikaisesti (stagflaatio). Myös Milton Friedmanin kaltaisten monetaristien työ herätti epäilyksiä uuskeynesiläisiä teorioita kohtaan. Tuloksena oli joukko uusia ajatuksia, joilla keynesiläiseen analyysiin tuotiin välineitä, joilla voitaisiin selittää 1970-luvun taloudelliset tapahtumat. Keynesiläisen ajattelun seuraava suuri aalto alkoi yrityksestä antaa keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellinen perusta. Uudet keynesiläiset auttoivat luomaan "uuden uusklassisen synteesin", joka muodostaa nykyisin makrotalousteorian valtavirran. Uuden keynesiläisen koulukunnan syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu vanhoiksi keynesiläisiksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on uuskeynesiläinen taloustiede?
V: Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellinen ajattelutapa, joka kehitettiin toisen maailmansodan jälkeen John Maynard Keynesin kirjoituksista. Siinä syntetisoidaan neoklassisia taloustieteen malleja Keynesin alkuperäisen analyysin kanssa ja käytetään IS/LM-mallia, jonka avulla kokonaiskysyntä ja työllisyys suhteutetaan kolmeen muuttujaan, kuten liikkeessä olevan rahan määrään, valtion talousarvioon ja yritysten odotusten tilaan.
Kysymys: Kuka yritti tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia?
V: Eräät taloustieteilijät (erityisesti John Hicks, Franco Modigliani ja Paul Samuelson) yrittivät tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia.
K: Miten tästä mallista tuli taloustieteilijöiden suosiossa toisen maailmansodan jälkeen?
V: Tästä mallista tuli taloustieteilijöiden suosiossa toisen maailmansodan jälkeen, koska se voitiin ymmärtää yleisen tasapainoteorian kannalta.
K: Mikä aiheutti 1970-luvulla sarjan kehityskulkuja, jotka horjuttivat uuskeynesiläistä teoriaa?
V: Kehittynyt maailma kärsi hitaasta talouskasvusta ja korkeasta inflaatiosta samaan aikaan (stagflaatio), ja Milton Friedmanin työ, joka kyseenalaisti uuskeynesiläiset teoriat, aiheutti 1970-luvulla sarjan kehityskulkuja, jotka horjuttivat uuskeynesiläistä teoriaa.
Kysymys: Mitä uuskeynesiläiset loivat antaakseen keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellisen perustan?
V: Uudet keynesiläiset auttoivat luomaan "uuden uusklassisen synteesin", joka muodostaa nykyisin makrotalousteorian valtavirran, jotta keynesiläiselle makrotaloudelliselle ajattelulle saataisiin mikrotaloudellinen perusta.
K: Miten uuskeynesiläisiin nykyään joskus viitataan?
V: Uuden keynesiläisen koulukunnan syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu vanhoiksi keynesiläisiksi.
